Nyt se on sitten totta, meidän kennelnimi. Kasvattajan peruskurssin kävimme molemmat alkuvuodesta 2011, mutta yhteisymmärrykseen kennelnimestä ei päästy. Paperit odotti kauan pöydällä, ja lopulta saatiin kasaan kolme ehdotusta. Onneksemme ensimmäinen vaihtoehtomme hyväksyttiin. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, isolta askeleelta, vaikka kyseessä on vain nimi!
Joten, meidän koiraharrastuksemme on ottanut uuden, ison askeleen. Kennelnimemme on siis Liquid Silver's. Nimen takana on käsityksemme kääpiösnautserin luonteesta, varsinaista elohopeaa nuo maailman ihanimmat koira ovat :)
tiistai 28. elokuuta 2012
keskiviikko 15. elokuuta 2012
LV MVA ja lapsosten kuulumisia
Hienoja uutisia on kuultu myös Lucan lapsista. Lucan tytär Doctor's Order Nagata oli Tuurissa 9.6 ROP, saaden siis myös ensimmäisen sertin. Ensimmäisessä näyttelyssään, upeaa! Näyttelyssä vain kolme mu-ho kääpiösnautseria sai ERI:n lisäksi SA:n (joista yksi oli Lucan morsian, Silverjoy Kohinoor), joten aivan upea suoritus!
Lucan poika Riki, EEJV-12 Silverjoy Pilot on nyt myös saavuttanut tittelit EE JMVA ja LV JMVA! Lisäksi poika on napsinut Suomesta jo tarvittavat kaksi sertiä kasaan, kolmas sitten kun herra täyttää 2 vuotta :)
 |
| Silverjoy Pilot |
 |
| Silverjoy Pilot |
Rikin veli, eli Silverjoy Perro oli upeasti Nokian ryhmänäyttelyssä 4.8 junioriluokan 2., ilman SA:ta tällä kertaa. Sain kylläkin käsiini kuvan pojasta, ja onhan hän upea <3 Kiitos Johannalle kuvasta!
 |
| Silverjoy Perro |
Marjo Heinon koulutus
Oltiin pari viikkoa sitten Lucan kanssa Marjo Heinon agilitykoulutuksessa, nyt jo kolmatta kesää peräkkäin. Ilma oli lämmin, tottakai juuri silloin, kun ei välttämättä olisi tarvinnut olla ;) Luca jaksoi kuitenkin hienosti, ohjaaja ei ehkä niinkään!
Saatiin taas koulutuksesta paljon irti, uusia ohjaustekniikoita jäi paljon hautumaan. Kun minähän tarjoaisin valssia joka väliin, huoh. Lisäksi olen saanut koko meidän "treeniuran" ajan melko paljon palautetta käsistäni, jotka mielellään roikkuisivat vaan sivuilla tekemättä mitään ;) Ehkä juuri siksi, tai siitä riippumatta (?), radalla Luca tuntui hakevan esteitä itse heti, kun käsi nousi liian ylös.
Tässä rata;
Alussa hiomista vaati hieman 3-4, koska tottakai siihenkin olisin valssin tarjonnut. Luca kuitenkin teki niin ison kaaren, tai jopa haki esteelle 15, kun vein 3 aidalle. Marjon ohjeista meille toimi parhaiten persjättö heti 4 jälkeen, jolloin 3 esteen jälkeen/sen aikana aloin kääntämään. A:lta 7 esteelle meinasi joka kerta tulla kiire..
Suurimmalle osalle koirakoista esteet 7-10 tuotti eniten ongelmia, niin myös meille. Ensin saatiin itse tutustua rataan ja mennä koiran kanssa, ja ajattelin ohjaavani Lucan aitojen "sisäpuolelta", joka osoittautuikin huonoksi ideaksi. Eli siis Marjon ohjeiden mukaan jankattiin pakkovalssia aitojen "ulkopuolelta", ja sujuihan se lopulta! Ainakin jotenkin.
Ja niistä mun käsistä. Jos 7 ja 8 esteen välisellä pakkovalssilla käsi nousi liian ylös, Luca haki heti 13. esteelle. Joten opettelin sitten myös pitämään käteni lähellä vartaloa, jolloin Luca pysyi vierellä! Aivan loistava huomio, koulutuksen jälkeisissä treeneissäkin tullut todettua.
11-13 ei varsinaista ongelmaa, 14 ja 15 myös pakkovalssilla. Taas kammottava putkensuu pelotti, mutta kertaakaan, siis ei kertaakaan Luca hakenut väärää putkenpäätä! Jotain siis varmaan tein oikein :) Ensimmäisen kerran keinu meni ihan lentokeinuksi, jota on tapahtunut vain kerran aikaisemmin. Loput kerrat sujuikin jo paremmin. Keppejä me ei radalla menty, ja lopussa ei suurempia ongelmia.
Saatiin taas koulutuksesta paljon irti, uusia ohjaustekniikoita jäi paljon hautumaan. Kun minähän tarjoaisin valssia joka väliin, huoh. Lisäksi olen saanut koko meidän "treeniuran" ajan melko paljon palautetta käsistäni, jotka mielellään roikkuisivat vaan sivuilla tekemättä mitään ;) Ehkä juuri siksi, tai siitä riippumatta (?), radalla Luca tuntui hakevan esteitä itse heti, kun käsi nousi liian ylös.
Tässä rata;
Alussa hiomista vaati hieman 3-4, koska tottakai siihenkin olisin valssin tarjonnut. Luca kuitenkin teki niin ison kaaren, tai jopa haki esteelle 15, kun vein 3 aidalle. Marjon ohjeista meille toimi parhaiten persjättö heti 4 jälkeen, jolloin 3 esteen jälkeen/sen aikana aloin kääntämään. A:lta 7 esteelle meinasi joka kerta tulla kiire..
Suurimmalle osalle koirakoista esteet 7-10 tuotti eniten ongelmia, niin myös meille. Ensin saatiin itse tutustua rataan ja mennä koiran kanssa, ja ajattelin ohjaavani Lucan aitojen "sisäpuolelta", joka osoittautuikin huonoksi ideaksi. Eli siis Marjon ohjeiden mukaan jankattiin pakkovalssia aitojen "ulkopuolelta", ja sujuihan se lopulta! Ainakin jotenkin.
Ja niistä mun käsistä. Jos 7 ja 8 esteen välisellä pakkovalssilla käsi nousi liian ylös, Luca haki heti 13. esteelle. Joten opettelin sitten myös pitämään käteni lähellä vartaloa, jolloin Luca pysyi vierellä! Aivan loistava huomio, koulutuksen jälkeisissä treeneissäkin tullut todettua.
11-13 ei varsinaista ongelmaa, 14 ja 15 myös pakkovalssilla. Taas kammottava putkensuu pelotti, mutta kertaakaan, siis ei kertaakaan Luca hakenut väärää putkenpäätä! Jotain siis varmaan tein oikein :) Ensimmäisen kerran keinu meni ihan lentokeinuksi, jota on tapahtunut vain kerran aikaisemmin. Loput kerrat sujuikin jo paremmin. Keppejä me ei radalla menty, ja lopussa ei suurempia ongelmia.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Forssa KR 14.7 & Lammi RN 15.7
On niin upeaa kun on ihania ystäviä <3
Työkiireiden vuoksi me ei päästy viemään Sveaa Forssan näyttelyyn, mutta auliisti kummitäti-Ninni lupasi sen tehdä. Näin ollen toimitettiin Svea perjantaina Ninnin hyvään huomaan (Svea mahtaa tosin olla eri mieltä) Tuusulaan, ja Ninni lähti aikaisin lauantaiaamuna kohti Forssaa. Vappu esitti Svean tuomari Marja Talvitielle, joka sanoi prinsessasta seuraavaa;
"Erinom. koko. Vankka pää, riittävän pitkä. Turhan selvät posket. Hyvä kaula & selkälinja. Sopivat kulmaukset. Lyhyt vankka runko. Turhan pyöreä rintakehä. Erinom. karvanlaatu, musta voisi olla tummempi. Reipas luonne. Liikkuu oikealla asenteella."
ERI1, SA, PN2, VA-SERT
Hienosti pieneltä prinsessalta sujui ensiesiintyminen nuorten luokassa, ilmeisen kosteahkossa kelissä. Suuren suuret kiitokset Ninni ja Vappu <3
Sunnuntaina pääsin Lammille ryhmänäyttelyyn, Ninni toimitti Svean viimeisen päälle laitettuna näyttelypaikalle. Oli muuten erikoista herätä aamulla kun ei tarvinnut koiraa pestä eikä föönata! Hyppäsin vaan Tampereelta Sadun kyytiin ja saavuin paikalle :D
Lammille oli luvattu koko päiväksi vesisadetta, arvostelujen ajan kuitenkin sade pysyi poissa! Pienestä pelosta huolimatta Svea esiintyi allekirjoittaneen kanssa reippaiten ikinä <3 Tuomarina Helene Björkman Ruotsista:
"Feminin tik. Utmärkt typ, storlek och proportioner. Välskuret feminint huvud. Bra ögon och öron. Tillräckligt hals, något framskjuten skuldra. Bra rygg. Bra bröstkorg för sin älder. Rör sig väl från sidan, något slarvigt i front."
ERI1, SA, PN2, VA-SERT
Eli jatkettiin siis samalla tutulla varaserti-linjalla ;) PN1 sertin kera ja ROP oli Sadun ihastuttava juniorinarttu Tasha, onnea! Kiitos kaikille, jotka tekivät taas yhdestä näyttelypäivästä todella hauskan, teidän takia tämä kannattaa aina vaikka ei menestystä välttämättä tulisi!
Työkiireiden vuoksi me ei päästy viemään Sveaa Forssan näyttelyyn, mutta auliisti kummitäti-Ninni lupasi sen tehdä. Näin ollen toimitettiin Svea perjantaina Ninnin hyvään huomaan (Svea mahtaa tosin olla eri mieltä) Tuusulaan, ja Ninni lähti aikaisin lauantaiaamuna kohti Forssaa. Vappu esitti Svean tuomari Marja Talvitielle, joka sanoi prinsessasta seuraavaa;
"Erinom. koko. Vankka pää, riittävän pitkä. Turhan selvät posket. Hyvä kaula & selkälinja. Sopivat kulmaukset. Lyhyt vankka runko. Turhan pyöreä rintakehä. Erinom. karvanlaatu, musta voisi olla tummempi. Reipas luonne. Liikkuu oikealla asenteella."
ERI1, SA, PN2, VA-SERT
Hienosti pieneltä prinsessalta sujui ensiesiintyminen nuorten luokassa, ilmeisen kosteahkossa kelissä. Suuren suuret kiitokset Ninni ja Vappu <3
Sunnuntaina pääsin Lammille ryhmänäyttelyyn, Ninni toimitti Svean viimeisen päälle laitettuna näyttelypaikalle. Oli muuten erikoista herätä aamulla kun ei tarvinnut koiraa pestä eikä föönata! Hyppäsin vaan Tampereelta Sadun kyytiin ja saavuin paikalle :D
Lammille oli luvattu koko päiväksi vesisadetta, arvostelujen ajan kuitenkin sade pysyi poissa! Pienestä pelosta huolimatta Svea esiintyi allekirjoittaneen kanssa reippaiten ikinä <3 Tuomarina Helene Björkman Ruotsista:
"Feminin tik. Utmärkt typ, storlek och proportioner. Välskuret feminint huvud. Bra ögon och öron. Tillräckligt hals, något framskjuten skuldra. Bra rygg. Bra bröstkorg för sin älder. Rör sig väl från sidan, något slarvigt i front."
ERI1, SA, PN2, VA-SERT
 |
| Kuvat: Juuso Laakso |
Eli jatkettiin siis samalla tutulla varaserti-linjalla ;) PN1 sertin kera ja ROP oli Sadun ihastuttava juniorinarttu Tasha, onnea! Kiitos kaikille, jotka tekivät taas yhdestä näyttelypäivästä todella hauskan, teidän takia tämä kannattaa aina vaikka ei menestystä välttämättä tulisi!
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Riika 2xKV 9-10.6.12 ja Pääerikoisnäyttely Porvoo 9.6.12
Perjantaina lähdimme Sadun ja Noran kanssa reissuun, mukana pari mäyräkoiraa, pari pippuri-suola käppänää ja pari musta-hopeaa käppänää. Ensin laivalla Tallinnaan, josta jatkoimme autolla Riikaan. Hotellimme sijaitsi aivan näyttelypaikan vieressä!
Lauantaina tuomarina oli kroatialainen Igor Mioc. Päivä alkoi upeasti meidän seurueemme kannalta, kun Noran ihana Maisa oli ROP ja hurmaava Kennedy VSP. Tuomari oli tarkka liikkeistä, Lucalle tämän päivän osalta tyytyminen valioluokassa ERI/2 tulokseen ilman SA:ta.
Arvostelu oli seuraavanlainen;
"4 years old. Strong male. Correct proportion. G. head, correct topline. Front movement could be better."
Samaan aikaan kotomaassa perheen kaksilahkeinen vei Svea-prinsessan Porvooseen snautseri-pinseri pääerikoisnäyttelyyn. Saksalainen tuomari piti Sveasta kovasti arvostelun perusteella, mutta häntä ei miellyttänyt... Svealle päivän saldo myös ERI ilman SA:ta.
Lauantain lopullinen saldo Riikassa oli siis Noran koirille ROP ja VSP-sijoitukset, Sadun ihanalle Silvalle serti ja Latvian valionarvo ja Lucalle lämmintä kättä ;) Loppupäivä menikin seuratessa ryhmäkehiä, jonka jälkeen kävelimme (ehkä vähän harhaankin?;)) upeaan Riikan vanhaan kaupunkiin syömään. Takaisin hotellille pitikin ottaa taksi, oltiin sen verran täynnä... Nukkumaan ajoissa, ja pirteänä seuraavaan aamuun :)
Sunnuntaina tuomarina oli italiainen Mariano Di Chicco. Heti kun otin Lucan boksista, huomasin sen käyvän aivan kierroksilla... Ja niin kävi taas kehässä, sikailuksi meni! Tuomari kuitenkin tykkäsi Lucasta, ja Luca voitti valioluokan ja sai ERI:n lisäksi myös SA:n. Melko kovatasoisessa paras uros-kehässä jännitys alkoi nousta, ja samaan tahtiin myös sikailun määrä... Lopulta Lucan sijoitus PU3 ja SERT!! Näin ollen Lucasta tuli Latvian valio :)
Lyhytsanainen arvostelu;
"Good movement. Nice head, cor. eyes, g. tail, g. back angul."
Noran Maisa oli sunnuntaina VSP ja Kennedy PU2, Sadun Silva taasen PN3.
Sitä viimeistä cacibia ei Lucalle nyt tältä reissulta saatu mukaan, mutta uutta on jo hiukan suunnitteilla :) Sunnuntai-maanantai välisenä yönä olin n. klo 4.30 kotona, rankkoja nuo reissut ;)
Suuren suuret kiitokset Sadulle ja Noralle mukavasta reissuseurasta ja onnea menestyksestä!
Kuvia tulossa myöhemmin.
Lauantaina tuomarina oli kroatialainen Igor Mioc. Päivä alkoi upeasti meidän seurueemme kannalta, kun Noran ihana Maisa oli ROP ja hurmaava Kennedy VSP. Tuomari oli tarkka liikkeistä, Lucalle tämän päivän osalta tyytyminen valioluokassa ERI/2 tulokseen ilman SA:ta.
Arvostelu oli seuraavanlainen;
"4 years old. Strong male. Correct proportion. G. head, correct topline. Front movement could be better."
Samaan aikaan kotomaassa perheen kaksilahkeinen vei Svea-prinsessan Porvooseen snautseri-pinseri pääerikoisnäyttelyyn. Saksalainen tuomari piti Sveasta kovasti arvostelun perusteella, mutta häntä ei miellyttänyt... Svealle päivän saldo myös ERI ilman SA:ta.
Lauantain lopullinen saldo Riikassa oli siis Noran koirille ROP ja VSP-sijoitukset, Sadun ihanalle Silvalle serti ja Latvian valionarvo ja Lucalle lämmintä kättä ;) Loppupäivä menikin seuratessa ryhmäkehiä, jonka jälkeen kävelimme (ehkä vähän harhaankin?;)) upeaan Riikan vanhaan kaupunkiin syömään. Takaisin hotellille pitikin ottaa taksi, oltiin sen verran täynnä... Nukkumaan ajoissa, ja pirteänä seuraavaan aamuun :)
Sunnuntaina tuomarina oli italiainen Mariano Di Chicco. Heti kun otin Lucan boksista, huomasin sen käyvän aivan kierroksilla... Ja niin kävi taas kehässä, sikailuksi meni! Tuomari kuitenkin tykkäsi Lucasta, ja Luca voitti valioluokan ja sai ERI:n lisäksi myös SA:n. Melko kovatasoisessa paras uros-kehässä jännitys alkoi nousta, ja samaan tahtiin myös sikailun määrä... Lopulta Lucan sijoitus PU3 ja SERT!! Näin ollen Lucasta tuli Latvian valio :)
Lyhytsanainen arvostelu;
"Good movement. Nice head, cor. eyes, g. tail, g. back angul."
Noran Maisa oli sunnuntaina VSP ja Kennedy PU2, Sadun Silva taasen PN3.
Sitä viimeistä cacibia ei Lucalle nyt tältä reissulta saatu mukaan, mutta uutta on jo hiukan suunnitteilla :) Sunnuntai-maanantai välisenä yönä olin n. klo 4.30 kotona, rankkoja nuo reissut ;)
Suuren suuret kiitokset Sadulle ja Noralle mukavasta reissuseurasta ja onnea menestyksestä!
Kuvia tulossa myöhemmin.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Keppitreenejä
Olin pakkaamassa jo kameraa reissulaukkuun, kun ajattelin että otetaanpas sittenkin keppitreeniä kotipihassa. Liikkuva kuva on kuitenkin armoton ;) Ja kuinka kävikään, nostin keppejä, etenkin aloituksesta ja lopetuksesta. Jotain edistystä on tapahtunut, siis paljonkin! Useammasta videopätkästä kävi kyllä ilmi, että ensimmäinen ohjaus viettää Lucaa aina olemattomalle namikupille keppien sivusta...
Nyt sitten peukut pystyyn viikonlopun cacibin metsästystä varten!
Nyt sitten peukut pystyyn viikonlopun cacibin metsästystä varten!
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Agitreenejä
Nyt on kesän agitreenit startattu.
Prinsessa Svea aloitti tutustumisen agilityn ihmeelliseen maailman maanantaina. Putkea ja aitaa mentiin. Putki oli aluksi ihan hirveen epäilyttävä, mutta eipä tarvinnut perheen herran kuin pari kertaa huudahtaa iloisesti putken toisessa päässä, niin johan mentiin. Sama toistui aidalla, ja vaikka rima matalalla olikin, niin hyppyhän sieltä jo irtosi ;) Hieno tyttö! Ja kyllä illalla neitiä väsytti!
Emännän kesäloman kunniaksi vietettiin myös tiistaina pari tuntia kentällä. Oltiin radanrakennusapuna, ja Luca pääsi tauon jälkeen kentälle. Ihan pelleilyksihän se taas meni, viimeksi siis ollaan rataa menty talvikauden treeneissä maneesilla... Kaikki hajut ulkokentällä houkutti niin paljon enemmän.
Keskiviikkona päätin sitten tarttua härkää sarvista, ja suuntasin itsenäisesti treenaamaan iltapäivällä. Luca oli heti ihan eri moodilla mukana, vaikkakin ao. radan 4. esteen jälkeinen putkenpää oli aivan yhtä houkutteleva kuin eilen. Sain kyllä huutaa kaiken minkä palkeista lähtee... Lopulta, siis lopulta me onnistuttiin! Ääretön draivi päällä, ja uskokaa tai älkää... Me mentiin koko rata läpi! (Keppejä ei tietenkään, niitä treenaillaan kotona iskukuntoon.) Kontaktit aivan nappeja, takaakierrot kuin vettä vaan, vauhti uskomaton, koko koira niin mahdottoman hieno <3 Ja minäkin pysyin perässä ja välillä vähän edessäkin. Tässä siis rata;
Prinsessa Svea aloitti tutustumisen agilityn ihmeelliseen maailman maanantaina. Putkea ja aitaa mentiin. Putki oli aluksi ihan hirveen epäilyttävä, mutta eipä tarvinnut perheen herran kuin pari kertaa huudahtaa iloisesti putken toisessa päässä, niin johan mentiin. Sama toistui aidalla, ja vaikka rima matalalla olikin, niin hyppyhän sieltä jo irtosi ;) Hieno tyttö! Ja kyllä illalla neitiä väsytti!
Emännän kesäloman kunniaksi vietettiin myös tiistaina pari tuntia kentällä. Oltiin radanrakennusapuna, ja Luca pääsi tauon jälkeen kentälle. Ihan pelleilyksihän se taas meni, viimeksi siis ollaan rataa menty talvikauden treeneissä maneesilla... Kaikki hajut ulkokentällä houkutti niin paljon enemmän.
Keskiviikkona päätin sitten tarttua härkää sarvista, ja suuntasin itsenäisesti treenaamaan iltapäivällä. Luca oli heti ihan eri moodilla mukana, vaikkakin ao. radan 4. esteen jälkeinen putkenpää oli aivan yhtä houkutteleva kuin eilen. Sain kyllä huutaa kaiken minkä palkeista lähtee... Lopulta, siis lopulta me onnistuttiin! Ääretön draivi päällä, ja uskokaa tai älkää... Me mentiin koko rata läpi! (Keppejä ei tietenkään, niitä treenaillaan kotona iskukuntoon.) Kontaktit aivan nappeja, takaakierrot kuin vettä vaan, vauhti uskomaton, koko koira niin mahdottoman hieno <3 Ja minäkin pysyin perässä ja välillä vähän edessäkin. Tässä siis rata;
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Mänttä-Vilppula KR 3.6.12
Virosta kotiuduttiin siis lauantaina illan puolella, sunnuntaina olikin vuorossa meidän "kotinäyttely" ja ihanan myöhäinen herätys. Svean lisäksi ilmoitettiin Luca kannatuksen vuoksi mukaan.
Luca voitti ainoana valioluokan koirana luokkansa ja sai SA:n, lisäksi Luca valittiin parhaaksi urokseksi. Sadun kasvatti Rambo (Proceller Kick Some Ass) oli PU2 ja sai sertin. Narttujen junioriluokassa Svea sijoittui toiseksi (yllätys!;)) saaden myös SA:n, ja paras narttu-kehässä Sadun ihana Silva oli 1., näin ollen Svea oli paras narttu 3 ja sai vara-sertin. ROP-VSP kehässä kohtasivat siis Luca ja Silva, ja Silva oli ROP.
Molemmat koirat sai hienot arvostelut tuomari Maija Mäkiseltä;
"Feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvin kehittynyt vahva runko, tasapainoiset kulmaukset. Hyvä selkä, hyvä hännänkiinnitys. Ohut häntä, liikkuu reippaasti hyvällä askelpituudella, liikkeessä löysä ylälinja. Miellyttävä käytös."
Hilfies Desoto Fireflite JUN ERI2 SA PN3 VA-SERT
"Kookas, koon ylärajoilla oleva maskuliininen uros, jolla hyvä vahva tiivis runko. Hyvä ylälinja, hyvä pää, korvat, purenta, kaula ja säkä. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä karkea runkoturkki, pehmeät raajakarvat, hyvät värit. Tehokkaat liikkeet, hyvä askelpituus, hieman leveyttä etuliikkeessä. Hyvä käytös."
Argentonero Dandelion VAL ERI1 SA PU1 VSP
Luca voitti ainoana valioluokan koirana luokkansa ja sai SA:n, lisäksi Luca valittiin parhaaksi urokseksi. Sadun kasvatti Rambo (Proceller Kick Some Ass) oli PU2 ja sai sertin. Narttujen junioriluokassa Svea sijoittui toiseksi (yllätys!;)) saaden myös SA:n, ja paras narttu-kehässä Sadun ihana Silva oli 1., näin ollen Svea oli paras narttu 3 ja sai vara-sertin. ROP-VSP kehässä kohtasivat siis Luca ja Silva, ja Silva oli ROP.
Molemmat koirat sai hienot arvostelut tuomari Maija Mäkiseltä;
"Feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvin kehittynyt vahva runko, tasapainoiset kulmaukset. Hyvä selkä, hyvä hännänkiinnitys. Ohut häntä, liikkuu reippaasti hyvällä askelpituudella, liikkeessä löysä ylälinja. Miellyttävä käytös."
Hilfies Desoto Fireflite JUN ERI2 SA PN3 VA-SERT
 |
| Svea 16kk |
"Kookas, koon ylärajoilla oleva maskuliininen uros, jolla hyvä vahva tiivis runko. Hyvä ylälinja, hyvä pää, korvat, purenta, kaula ja säkä. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä karkea runkoturkki, pehmeät raajakarvat, hyvät värit. Tehokkaat liikkeet, hyvä askelpituus, hieman leveyttä etuliikkeessä. Hyvä käytös."
Argentonero Dandelion VAL ERI1 SA PU1 VSP
 | |
| Luca 4v |
 |
| VSP Argentonero Dandelion ROP Silver Moon of Escudo Blue Bricassart |
Viron voittaja 2012, Tallinna 2.6.12
Perjantaina lähdimme Sadun kanssa matkaan Tampereelta kohti Helsinkiä. Kyydissä muutama mäyräkoira ja kolme kääpiösnautseria; Svea, Lucan poika Riki ja ihastuttava Silva. Saavuimme laivalla Tallinnaan iltasella ja suunnistimme hotellille. Aamulla melko aikainen herätys ja kohti näyttelypaikkaa.
Ensimmäisenä menin kehään Rikin (Silverjoy Pilot) kanssa, joka sai ERIn ja voitti junioriluokan, ja näin ollen Rikistä tuli EEJV-12! Pieni prinsessamme Svea kisasi juniorinarttujen tittelistä, ja sijoittui hienosti luokan toiseksi, häviten (taas!) täpärästi juniorivoittajatittelin. ROP-juniorin valinnassa voiton vei Svean voittanut juniorinarttu, joten Riki siis VSP-juniori. Kovatasoisessa paras uros-kehässä tuomari sijoittui Rikin vielä urosten toiseksi, joten tuloksena nuorelle 11kk ikäiselle pojalle upeasti JUN ERI1 EEJV-12 JUN-SERT VSP-JUN PU2! Onnea kasvattaja/omistaja Annelle! Virossahan "isosta" sertistä ja cacibista ei juniorit kisaa. Svea tiputettiin paras narttu-kehästä pois ensimmäisenä, joten tuloksena epävirallisesti "PN5" ;) Tuomarina oli Myriam Vermeire Belgiasta.
Svean arvostelu;
"Complete scissor bite, head a g. expression, dark eyes, exc. topline. Straight back, chest well development, well angulated rear and front, g. coat structure bit soft in chest, loose a bit in elbow."
Hilfies Desoto Fireflite JUN ERI2
Tuulinen, sateinen ja kylmä päivä, mutta onneksi saatiin siirrettyä myöhäiseksi ajateltua laivamatkaa aikaisemmaksi, joten oltiin hyvissä ajoin kotona. Kaiken kaikkiaan mukava minireissu lahden toiselle puolen, kiitos Satu!
Kuvia en ole Tallinnasta saanut haltuuni, mutta video löytyy; http://www.youtube.com/watch?v=YHJutBbQE2M&feature=autoshare Rikin voi bongata ensimmäisen kerran kohdasta 1:51, Svean kohdasta 4:48 :)
Ensimmäisenä menin kehään Rikin (Silverjoy Pilot) kanssa, joka sai ERIn ja voitti junioriluokan, ja näin ollen Rikistä tuli EEJV-12! Pieni prinsessamme Svea kisasi juniorinarttujen tittelistä, ja sijoittui hienosti luokan toiseksi, häviten (taas!) täpärästi juniorivoittajatittelin. ROP-juniorin valinnassa voiton vei Svean voittanut juniorinarttu, joten Riki siis VSP-juniori. Kovatasoisessa paras uros-kehässä tuomari sijoittui Rikin vielä urosten toiseksi, joten tuloksena nuorelle 11kk ikäiselle pojalle upeasti JUN ERI1 EEJV-12 JUN-SERT VSP-JUN PU2! Onnea kasvattaja/omistaja Annelle! Virossahan "isosta" sertistä ja cacibista ei juniorit kisaa. Svea tiputettiin paras narttu-kehästä pois ensimmäisenä, joten tuloksena epävirallisesti "PN5" ;) Tuomarina oli Myriam Vermeire Belgiasta.
Svean arvostelu;
"Complete scissor bite, head a g. expression, dark eyes, exc. topline. Straight back, chest well development, well angulated rear and front, g. coat structure bit soft in chest, loose a bit in elbow."
Hilfies Desoto Fireflite JUN ERI2
Tuulinen, sateinen ja kylmä päivä, mutta onneksi saatiin siirrettyä myöhäiseksi ajateltua laivamatkaa aikaisemmaksi, joten oltiin hyvissä ajoin kotona. Kaiken kaikkiaan mukava minireissu lahden toiselle puolen, kiitos Satu!
Kuvia en ole Tallinnasta saanut haltuuni, mutta video löytyy; http://www.youtube.com/watch?v=YHJutBbQE2M&feature=autoshare Rikin voi bongata ensimmäisen kerran kohdasta 1:51, Svean kohdasta 4:48 :)
tiistai 29. toukokuuta 2012
Koirat-lehden kuvia
 |
| Vili, Svea ja Luca |
 |
| Luca |
 |
| Vili |
 |
| Viliä kiinnosti kuvattavana oleminen... |
 |
| Svea |
Lucan silmätarkastus
Lucan silmät on jälleen kerran peilattu terveiksi (15.5.12). Tarkastavana silmäeläinlääkärinä toimi Sanna Elfving.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Nyt se on täällä!
Vihdoinkin se ilmestyi, nimittäin Koirat-lehti. Juttu tehtiin helmikuussa, ja nyt se näki päivänvalon... Kyseessä siis kääpiösnautserin rotuesittely lehdessä, johon meillä oli suuri kunnia päästä osallistumaan. Tässä joitakin maistiaisia;
 |
| Sylissä Svea, vasemmalla Luca ja oikealla Vili |
 |
| Vili |
 |
| Svea |
Tampere KV
Lähdettiin kepon kanssa Tampere KV:hen ihan vaan turisteiksi. Olipa mukavaa vaihteeksi lähteä näyttelyyn ilman koiria ja sitä normaalia tavaramäärää ja stressiä! No, jännitykseltä ei meikäläinen kuitenkaan päässyt välttymään, nimittäin Lucan poika Riki (Silverjoy Pilot) esiintyi junioriluokassa. Viimeksi ollaan nähty Riki siis ennen luovutusikää, ja voi että mikä mies oli pojasta kasvanut! Todella hieno juniorimies <3
Rikille tuloksena rodun erikoistuomari Bo Skalinilta ERI, JUN1, SA! Paras uros-kehässä Riki pudotettiin pois viidentenä, joten täpärästi ei sijoitusta. Kiitos pojan kasvattajalle Annelle, että poikaa nähdään kehissä!
Rikille tuloksena rodun erikoistuomari Bo Skalinilta ERI, JUN1, SA! Paras uros-kehässä Riki pudotettiin pois viidentenä, joten täpärästi ei sijoitusta. Kiitos pojan kasvattajalle Annelle, että poikaa nähdään kehissä!
 |
| Silverjoy Pilot "Riki" 11kk |
maanantai 7. toukokuuta 2012
torstai 3. toukokuuta 2012
Agilityn möllikisat
Suuntasimme Lucan kanssa kaikkien aikojen toisiin möllikisoihin viime sunnuntaina. Ohjaajahan on tunnetusti suunnattoman kova jännittämään, myöskin näissä epävirallisissa tilanteissa... Jos jotain positiivista täytyy sunnuntain kisoista etsiä, niin jännitys oli melko minimaalista. Mistä sitten johtunee, ehkä pienoisesta univajeesta ja aamuvuoron jälkeisestä tilasta? :D Möllirata oli lähes naurettavan helppo, 13 estettä. Aitoja, pari putkea ja pussi. Tiesin kyllä jo rataan tutustuessa, että putkien väärät päät houkuttavat putkihullua Lucaa ihan varmasti. Ja niinhän siinä kävi, heti toinen aita jäi välistä koska putken suu häämötti niin houkuttavasti. Vauhtia Lucalla oli taas ihan omiksi tarpeiksi! Seuraavan putken tiesin tuottavan ongelmia, joten yritin herätellä herraa kolmen aidan suoran jälkeen karmealla "TÄSSÄ"-huudolla... Ei mitään vaikutusta. Ja ohjaaja armottomasti myöhässä. Joten se putki väärään päähän. Myöskin loppusuoralla oleva pussi herätti Lucassa ennenkuulumatonta epäilystä, meni lopulta kuitenkin.
Otettiin sama rata vielä uusiksi, tällä kertaa meno tuntui hyvältä ja yhteistyö pelitti, mutta taas se putken väärä pää! Nyt meni pussiinkin aivan loistavasti, mutta minkäs teet. Aika olisi varmaan ollut mahtava ilman hyllyä :) Positiivista oli myöskin se, että Luca ei tiputtanut yhtään rimaa, vaikka mentiinkin nyt sitä "oikeaa" korkeutta eli siis medejä. Ratsastusmaneesin hiekkapohja ei ole mikään ihanteellisin koiralle (eikä varsinkaan omistajalle), mutta nyt alkaa rimakunnioitusta löytymään!
Keppitreenit jatkuu, vaikka ohjatut treenit on nyt tauolla kesäkuuhun asti. Vinokepeillä mennään tuossa omassa pihassa, ja hienosti alkaa hahmottamaan sisäänmenon, vaikka seisoisinkin kauempana tai lähettäisin "väärästä" kulmasta. Vasemmalta puolelta ohjaus on vähän kankeaa, joten siihen panostetaan.
Otettiin sama rata vielä uusiksi, tällä kertaa meno tuntui hyvältä ja yhteistyö pelitti, mutta taas se putken väärä pää! Nyt meni pussiinkin aivan loistavasti, mutta minkäs teet. Aika olisi varmaan ollut mahtava ilman hyllyä :) Positiivista oli myöskin se, että Luca ei tiputtanut yhtään rimaa, vaikka mentiinkin nyt sitä "oikeaa" korkeutta eli siis medejä. Ratsastusmaneesin hiekkapohja ei ole mikään ihanteellisin koiralle (eikä varsinkaan omistajalle), mutta nyt alkaa rimakunnioitusta löytymään!
Keppitreenit jatkuu, vaikka ohjatut treenit on nyt tauolla kesäkuuhun asti. Vinokepeillä mennään tuossa omassa pihassa, ja hienosti alkaa hahmottamaan sisäänmenon, vaikka seisoisinkin kauempana tai lähettäisin "väärästä" kulmasta. Vasemmalta puolelta ohjaus on vähän kankeaa, joten siihen panostetaan.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Lucan jälkikasvun kuulumisia
Mukavia uutisia on kuulunut Lucan jälkikasvun debyyteistä näyttelyissä.
Lappeenrannan KR-näyttelyssä 8.4 Lucan tytär Doctor's Order Nomina "Nomi" (Argentonero Dandelion x Afunique Qaanaaq) debytoi junioriluokassa 1 vuoden ikäisenä upeasti tuloksella JUN ERI1, tuomarina Elena Ruskovaara. SA:ta ei tällä kertaa herunut pentumaisten liikkeiden takia.
Arvostelu oli hienoa luettavaa;
"Erittäin narttumainen, hyvänkokoinen jäntevä ja hyväluustoinen kokonaisuus. Nyt vähän pitkä lanne. Voimakkaat takakulmaukset, varsin hyvin kulmautunut myös edestä. Hyvä pään malli ja oikein asettautuneet korvat. Vähän kookkaat, tarpeeksi tummat silmät. Sopiva kaula. Vielä pentumaiset liikkeet, löysä edestä. Kaunis sujuva ravi. Esimerkillinen hännän asento ja hieno esiintyminen. Karva saa karhentua iän myötä."
Nomin näyttelyreissusta löytyy juttua ja videomateriaalia täältä. Kyseisestä blogista voi myös lukea Nomin elämästä kahden snautserin kanssa, ja tuntuupa tyttö olevan aikamoinen agilitytykkikin jo vuoden ikäisenä! Ehkä isänsäkin joskus? :D
21.4 Kankaanpään ryhmänäyttelyssä Lucan poika Silverjoy Pilot "Riki" (Argentonero Dandelion x Silverjoy Kohinoor) teki myöskin debyyttinsä virallisissa näyttelyissä 10kk:n ikäisenä, tuloksena upeasti JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP! Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari.
On niin ihanaa kuulla Lucan jälkikasvun kuulumisia, niin kotioloissa kuin harrastuksienkin parissa! Toivottavasti näemme ja kuulemme näistä hienoista lapsosista jatkossakin.
Luca ja Svea on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn alkukesästä sekä koti- että ulkomaille, nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn jotta saadaan karvat kasvamaan... Vilin kanssa odotellaan maan kuivumista, jotta päästään vetämään verijälkeä!
Lappeenrannan KR-näyttelyssä 8.4 Lucan tytär Doctor's Order Nomina "Nomi" (Argentonero Dandelion x Afunique Qaanaaq) debytoi junioriluokassa 1 vuoden ikäisenä upeasti tuloksella JUN ERI1, tuomarina Elena Ruskovaara. SA:ta ei tällä kertaa herunut pentumaisten liikkeiden takia.
Arvostelu oli hienoa luettavaa;
"Erittäin narttumainen, hyvänkokoinen jäntevä ja hyväluustoinen kokonaisuus. Nyt vähän pitkä lanne. Voimakkaat takakulmaukset, varsin hyvin kulmautunut myös edestä. Hyvä pään malli ja oikein asettautuneet korvat. Vähän kookkaat, tarpeeksi tummat silmät. Sopiva kaula. Vielä pentumaiset liikkeet, löysä edestä. Kaunis sujuva ravi. Esimerkillinen hännän asento ja hieno esiintyminen. Karva saa karhentua iän myötä."
 | ||
| Doctor's Order Nomina "Nomi" |
21.4 Kankaanpään ryhmänäyttelyssä Lucan poika Silverjoy Pilot "Riki" (Argentonero Dandelion x Silverjoy Kohinoor) teki myöskin debyyttinsä virallisissa näyttelyissä 10kk:n ikäisenä, tuloksena upeasti JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP! Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari.
 |
| Silverjoy Pilot "Riki" 7 kk:n ikäisenä |
On niin ihanaa kuulla Lucan jälkikasvun kuulumisia, niin kotioloissa kuin harrastuksienkin parissa! Toivottavasti näemme ja kuulemme näistä hienoista lapsosista jatkossakin.
Luca ja Svea on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn alkukesästä sekä koti- että ulkomaille, nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn jotta saadaan karvat kasvamaan... Vilin kanssa odotellaan maan kuivumista, jotta päästään vetämään verijälkeä!
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Tapaus kannuskynsi
Svean juoksut loppuivat vihdoin, ja rauha palasi laumaan. Käytiin myös (ilman koiria tosin) ihastelemassa aivan valloittavia pentuja Sadun luona, kennel Proceller. Tuntuu niin uskomattoman ihanalta (ja ehkä vähän hirvittävältäkin) ajatella, että ehkä meilläkin on vuoden päästä pentuja jos kaikki menee suunnitellusti!
Eräänä iltana sitten ennen yövuoroon lähtöä ajatuksissani potkiskelin takapihalla lumipenkkaa. Lucallahan on tapana kaivaa erityisesti lunta, jos jalalla näyttää paikan... No, sivusilmällä sitten näin että Luca hyppää kaivuuhommiin, mutta mitään en ehtinyt ja niin kuului vaimea "piip". Siinä sitten tarkistelin jalan päällisin puolin ja huokaisin, kunnes huomasin lumella hieman verta. Kannuskynsihän se, kyllä joo. Sitten verenvuotoa tyrehdyttämään, kynsi ei katkennut kokonaan vaan repesi. Ja tottakai ihan juuresta. Sidokset päälle ja tottakai paniikkisoitto päivystävälle eläinlääkärille, joka rauhoitteli ja kehotti menemään arkena kynnen poistoon.
Niin me sitten mentiin kynttä näyttämään luottoeläinlääkärille, joka totesi että Luca rauhoitetaan ja kynsi napataan pois. Päälle hieno tassuside ja kotiin!
Nyt pari viikkoa myöhemmin kynnen ydin on kuivunut todella hyvin, mutta pidetään vielä pientä sidosta varmuuden vuoksi. Lucalla on niin kova hinku nuolla "haavaa", ja nuo kurakelit... Sitä paitsi eläinlääkäristä mukaan saamamme tassuside on maailman kätevintä, ja sitä sai kuin saikin paikallisesta apteekista lisää! Ja vielä mageella kuviolla;
Nyt vaihtelun vuoksi on menossa rulla violettia maastokuvioista sidettä ;) Tätä löytyy tästä edespäin meidän koirien lääkekaapista aina! Kyseessä siis tämä tuote.
Eräänä iltana sitten ennen yövuoroon lähtöä ajatuksissani potkiskelin takapihalla lumipenkkaa. Lucallahan on tapana kaivaa erityisesti lunta, jos jalalla näyttää paikan... No, sivusilmällä sitten näin että Luca hyppää kaivuuhommiin, mutta mitään en ehtinyt ja niin kuului vaimea "piip". Siinä sitten tarkistelin jalan päällisin puolin ja huokaisin, kunnes huomasin lumella hieman verta. Kannuskynsihän se, kyllä joo. Sitten verenvuotoa tyrehdyttämään, kynsi ei katkennut kokonaan vaan repesi. Ja tottakai ihan juuresta. Sidokset päälle ja tottakai paniikkisoitto päivystävälle eläinlääkärille, joka rauhoitteli ja kehotti menemään arkena kynnen poistoon.
Niin me sitten mentiin kynttä näyttämään luottoeläinlääkärille, joka totesi että Luca rauhoitetaan ja kynsi napataan pois. Päälle hieno tassuside ja kotiin!
 | |
| Luca juuri nukutuksesta heränneenä, huomaa tassuside! |
 |
| Päivä kynnen poistosta |
Nyt pari viikkoa myöhemmin kynnen ydin on kuivunut todella hyvin, mutta pidetään vielä pientä sidosta varmuuden vuoksi. Lucalla on niin kova hinku nuolla "haavaa", ja nuo kurakelit... Sitä paitsi eläinlääkäristä mukaan saamamme tassuside on maailman kätevintä, ja sitä sai kuin saikin paikallisesta apteekista lisää! Ja vielä mageella kuviolla;
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Koiranäyttelyyn ulkomaille?
Kesä tulee kovaa vauhtia, ja ulkomaan näyttelyt siintävät mielessä monilla koiranäyttelyharrastajilla. Ajattelin kertoa omia kokemuksia reissaamisesta ulkomailla koiranäyttelyissä, vaikkakin reissukokemukseni ovat aika suppeita.
Ensimmäisen kerran kun Lucan kasvattaja ehdotti näyttelyreissua ulkomaille, olin hetken aivan hädissäni. Siihen mennessäni ulkomaan kokemukseni koostuivat muutamasta Ruotsin risteilystä ja yhdestä vierailusta vaahtosammuttimen kokoisena Venäjälle.
Viro. Innoissaan ensimmäisen kerran ulkomaille näyttelyyn. Autolla lähdettiin reissuun, laivalla 2 tuntia Tallinnaan. Jännittävin osuus taisi olla auton ajaminen laivaan (en siis itse ajanut ;)). Muistaakseni eksyttiin vielä Tallinnan keskustassakin. Lopulta päästiin Pärnuun, hotelli ei ollut mikään loistelias, mutta kelpasi kyllä. Sisäänkirjautuessa hotelliin paperissa kysyttiin tupakoinnista, ja mehän kaksilahkeisen kanssa tietenkin laitettiin raksit kohtaan "yes". No, ei olisi kannattanut... Saatiin todella erikoisen hajuinen huone hotellin kolmannesta kerroksesta, yöpöydillä tuhkakupit. Niinpä niin, ensi kerralla ollaankin sitten "no smoking", mitä hotellihuoneeseen tulee.
Seuraavana aamulla näyttelypaikalle. Ei paistanut aurinko näyttelypaikalla, vaan vettä tuli taivaan täydeltä ja ukkonenkin saapui iloksemme. Eikä tietenkään telttaa mukana. Onneksemme muitakin suomalaisia käppänäharrastajia oli saapunut näyttelyyn, ja saatiin vähän sateensuojaa heidän teltastaan. Joten mitä opimme? No teltta mukaan, lupasi säätiedot mitä tahansa.
Seuraavana vuonna Pärnuun suunnatessamme oltiin jo viisaampia, teltta oli mukana. Hotelli oli aivan ihana guesthouse todella lähellä Pärnun upeaa hiekkarantaa! Tällä kertaa aurinko paistoi näyttelypaikalla taivaan täydeltä, aurinkorasvaa saatiinkin kuluttaa oikein urakalla. Matka jatkui näyttelyn jälkeen Latviaan.
Latvia. Suoraa tietä Pärnusta, rajanylitys heittämällä. Kuoppainen tie, asfaltista puuttui melkoisen kokoisia paloja... Nopeusrajoituksien alla kellonajat, jolloin rajoitus on voimassa. Hmm, toimisikohan Suomessa? Ihmeteltiin, kun takaa tulevat autot ajoittain välkyttivät valoja tai tekivät jotain muuta mielenkiintoista. Lopulta huomattiin, että hitaampien (lue:rajoitusten mukaan ajavien) on syytä ajaa mahdollisimman reunassa, jotta nopeammat pääsevät ohi. Majoituttiin ihanaan hotelliin, joka sijaitsi aivan päätien varrella, joten sinne löytäminen ei tuottanut ongelmia.
Seuraavana aamulla näyttelyyn, paikkana Ogre. Matkaa hotellilta näyttelypaikalle en muista, mutta sen muistan että eksyttiin. Hienosti oli näyttelyn järjestäjät viitoittaneet tietä, mutta meitä se johdatti ympyrää. Vihdoin näyttelypaikalle saapuessamme (jopa ajoissa), alkoivat näyttelyn järjestäjät kyselemään meidän näyttelymaksuja. Ei kuulemma oltu maksettu, nyt olisi syytä kaivaa kuvetta. Onneksi Lucan kasvattajalla oli kuittikopiot mukana, joten jonkinlaisen vääntämisen jälkeen lopulta päästiin näyttelyyn. Näyttelypaikka oli nurmikenttä, aurinko paistoi jälleen todella kuumasti. Ilonamme olivat ampiaiset... Ja niitä ei ollut muutamaa, vaan ihan oikeasti saman verran kuin Suomessa joskus hyttysiä. Niitä pakoillessa ja pistoksia sinne sun tänne vastaanottaessa päivä näyttelyssä menikin rattoisasti.
Paluumatkalla Latviasta Viroon, poliisit pysäyttivät. Pientä jännitysmomenttia ilmassa... Kertoivat kuitenkin vain, että olisi syytä laittaa autoon valot päälle. Huh.
Venäjä. Naisseurueella naapurimaahan. Noniin, nyt päästiinkin asiaan! Viisumit, rokotukset, koirien rokotukset... Yli mentiin Vaalimaalta, jännittävää. Hyppy tuntemattomaan! Pietariin päästiin, kiitos loistokuskin. Liikenne melkoisen hurjaa, tiet melko extreme-kunnossa. Kuulemma jossain päin vielä pahempiakin? Hotelliin sisäänkirjautuessa huonoa englantia puhuva virkailija ilmoittaa heti ensi töikseen, että ei teillä ole varausta. Nice. Onneksi Lucan kasvattajan venäjän kielen taidoilla lopulta asia selvisi, ja saatiin huone. Ihan ok huone, mutta hotelliluokitukset ilmeisen eri tasoa kuin muualla? Hintaluokaltaan hotelli oli varmaan keskitasoa kalliimpi. Mitähän palvelusta sanoisi... No, englannin kieltä virkailijat eivät hirveästi puhuneet, mutta eipä tarvinnutkaan paljon asioida. Lisätyynyä tai peittoa pyytäessämme, pyörittelivät silmiään. Vessan lattiakaivo meni tukkoon, sitä korjaamaan ei tullut ensin kukaan. Kun lopulta tuli, oli huone sitten lopulta jätetty siivoamatta. No, me kyllä pärjättiin...
Näyttelypaikka oli iso halli kauppakeskuksen takana. Tilat kyllä yllättivät positiivisesti, pakko myöntää. Pöytä, jossa tuomari koiran arvosteli, oli melko erikoinen. Osa koirista kulki näyttelypaikalla vapaana. Ensimmäisenä päivänä päästiin näyttelyyn muitta mutkitta sisään, rahat tiskiin ja numerolappu kouraan. No, seuraavana päivänä ei mennytkään niin hyvin... Rokotuksia tarkastaessa ei hyvä heilunut, leptospiroosirokote puuttui. Aha, eilen ei haittanut. Ja taas ei oltaisi pärjätty ilman Lucan kasvattajan venäjän kielen taitoa. Eläinlääkäri puhui melkoisen vajavaista englantia. Lopulta päästiin kuin päästiinkin rokotustarkastuksesta eteenpäin, rahat tiskiin ja lappu kouraan. Seuraavaksi tuomarimuutos, mitä tosin kyllä osattiin odottaakin, ei kuulemma mitenkään epätavallista sielläpäin.
Sitten kotia kohti, mutta ensin täytyi etsiä Pietarista eläinlääkäriasema, joka antaisi koirille ekinokokkoosilääkkeet, että pääsisimme takaisin Suomeen koirien kanssa. Löytyi asema pitkän harhailun jälkeen, mutta ei yhteistä kieltä. Onneksi saimme puhelimella yhteyden reissuseuralaisen paikalliseen ystävään, joka ystävällisesti tulkkasi puhelimen välityksellä tarpeemme eläinlääkärille. Leimat passiin ja kotiin. Rajanylitys meni melko mutkattomasti, ja sitten jo nauratti.
No, sitten aiheeseen valionarvon anominen Venäjältä. Laskin tuossa, että olen lähettänyt Venäjän kennelliittoon noin 40 sähköpostia. Yhteenkään en ole saanut vastausta... Ensin yritin selvitellä valionarvon hintaa ja osoitetta mihin tositteet postitetaan. Ei selvinnyt. Sitten sain yhdeltä tutulta summan ja osoitteen selville, ja lopulta maksoin ja lähetin paperit. Melko riskaabelia, mutta ei auttanut. Nyt sitten odotellaan, kohta on mennyt 3kk.
Yhteenvetona viimeisimmästä: tuskin enää koskaan Venäjälle näyttelyyn.
Kyllä ulkomailla on mukavaa reissata koirienkin kanssa, parasta on jos saa viipyä esim. yhdenkin ylimääräisen päivän. Vähän niin kuin lomailisi?
Ensimmäisen kerran kun Lucan kasvattaja ehdotti näyttelyreissua ulkomaille, olin hetken aivan hädissäni. Siihen mennessäni ulkomaan kokemukseni koostuivat muutamasta Ruotsin risteilystä ja yhdestä vierailusta vaahtosammuttimen kokoisena Venäjälle.
Viro. Innoissaan ensimmäisen kerran ulkomaille näyttelyyn. Autolla lähdettiin reissuun, laivalla 2 tuntia Tallinnaan. Jännittävin osuus taisi olla auton ajaminen laivaan (en siis itse ajanut ;)). Muistaakseni eksyttiin vielä Tallinnan keskustassakin. Lopulta päästiin Pärnuun, hotelli ei ollut mikään loistelias, mutta kelpasi kyllä. Sisäänkirjautuessa hotelliin paperissa kysyttiin tupakoinnista, ja mehän kaksilahkeisen kanssa tietenkin laitettiin raksit kohtaan "yes". No, ei olisi kannattanut... Saatiin todella erikoisen hajuinen huone hotellin kolmannesta kerroksesta, yöpöydillä tuhkakupit. Niinpä niin, ensi kerralla ollaankin sitten "no smoking", mitä hotellihuoneeseen tulee.
Seuraavana aamulla näyttelypaikalle. Ei paistanut aurinko näyttelypaikalla, vaan vettä tuli taivaan täydeltä ja ukkonenkin saapui iloksemme. Eikä tietenkään telttaa mukana. Onneksemme muitakin suomalaisia käppänäharrastajia oli saapunut näyttelyyn, ja saatiin vähän sateensuojaa heidän teltastaan. Joten mitä opimme? No teltta mukaan, lupasi säätiedot mitä tahansa.
Seuraavana vuonna Pärnuun suunnatessamme oltiin jo viisaampia, teltta oli mukana. Hotelli oli aivan ihana guesthouse todella lähellä Pärnun upeaa hiekkarantaa! Tällä kertaa aurinko paistoi näyttelypaikalla taivaan täydeltä, aurinkorasvaa saatiinkin kuluttaa oikein urakalla. Matka jatkui näyttelyn jälkeen Latviaan.
Latvia. Suoraa tietä Pärnusta, rajanylitys heittämällä. Kuoppainen tie, asfaltista puuttui melkoisen kokoisia paloja... Nopeusrajoituksien alla kellonajat, jolloin rajoitus on voimassa. Hmm, toimisikohan Suomessa? Ihmeteltiin, kun takaa tulevat autot ajoittain välkyttivät valoja tai tekivät jotain muuta mielenkiintoista. Lopulta huomattiin, että hitaampien (lue:rajoitusten mukaan ajavien) on syytä ajaa mahdollisimman reunassa, jotta nopeammat pääsevät ohi. Majoituttiin ihanaan hotelliin, joka sijaitsi aivan päätien varrella, joten sinne löytäminen ei tuottanut ongelmia.
Seuraavana aamulla näyttelyyn, paikkana Ogre. Matkaa hotellilta näyttelypaikalle en muista, mutta sen muistan että eksyttiin. Hienosti oli näyttelyn järjestäjät viitoittaneet tietä, mutta meitä se johdatti ympyrää. Vihdoin näyttelypaikalle saapuessamme (jopa ajoissa), alkoivat näyttelyn järjestäjät kyselemään meidän näyttelymaksuja. Ei kuulemma oltu maksettu, nyt olisi syytä kaivaa kuvetta. Onneksi Lucan kasvattajalla oli kuittikopiot mukana, joten jonkinlaisen vääntämisen jälkeen lopulta päästiin näyttelyyn. Näyttelypaikka oli nurmikenttä, aurinko paistoi jälleen todella kuumasti. Ilonamme olivat ampiaiset... Ja niitä ei ollut muutamaa, vaan ihan oikeasti saman verran kuin Suomessa joskus hyttysiä. Niitä pakoillessa ja pistoksia sinne sun tänne vastaanottaessa päivä näyttelyssä menikin rattoisasti.
Paluumatkalla Latviasta Viroon, poliisit pysäyttivät. Pientä jännitysmomenttia ilmassa... Kertoivat kuitenkin vain, että olisi syytä laittaa autoon valot päälle. Huh.
Venäjä. Naisseurueella naapurimaahan. Noniin, nyt päästiinkin asiaan! Viisumit, rokotukset, koirien rokotukset... Yli mentiin Vaalimaalta, jännittävää. Hyppy tuntemattomaan! Pietariin päästiin, kiitos loistokuskin. Liikenne melkoisen hurjaa, tiet melko extreme-kunnossa. Kuulemma jossain päin vielä pahempiakin? Hotelliin sisäänkirjautuessa huonoa englantia puhuva virkailija ilmoittaa heti ensi töikseen, että ei teillä ole varausta. Nice. Onneksi Lucan kasvattajan venäjän kielen taidoilla lopulta asia selvisi, ja saatiin huone. Ihan ok huone, mutta hotelliluokitukset ilmeisen eri tasoa kuin muualla? Hintaluokaltaan hotelli oli varmaan keskitasoa kalliimpi. Mitähän palvelusta sanoisi... No, englannin kieltä virkailijat eivät hirveästi puhuneet, mutta eipä tarvinnutkaan paljon asioida. Lisätyynyä tai peittoa pyytäessämme, pyörittelivät silmiään. Vessan lattiakaivo meni tukkoon, sitä korjaamaan ei tullut ensin kukaan. Kun lopulta tuli, oli huone sitten lopulta jätetty siivoamatta. No, me kyllä pärjättiin...
Näyttelypaikka oli iso halli kauppakeskuksen takana. Tilat kyllä yllättivät positiivisesti, pakko myöntää. Pöytä, jossa tuomari koiran arvosteli, oli melko erikoinen. Osa koirista kulki näyttelypaikalla vapaana. Ensimmäisenä päivänä päästiin näyttelyyn muitta mutkitta sisään, rahat tiskiin ja numerolappu kouraan. No, seuraavana päivänä ei mennytkään niin hyvin... Rokotuksia tarkastaessa ei hyvä heilunut, leptospiroosirokote puuttui. Aha, eilen ei haittanut. Ja taas ei oltaisi pärjätty ilman Lucan kasvattajan venäjän kielen taitoa. Eläinlääkäri puhui melkoisen vajavaista englantia. Lopulta päästiin kuin päästiinkin rokotustarkastuksesta eteenpäin, rahat tiskiin ja lappu kouraan. Seuraavaksi tuomarimuutos, mitä tosin kyllä osattiin odottaakin, ei kuulemma mitenkään epätavallista sielläpäin.
Sitten kotia kohti, mutta ensin täytyi etsiä Pietarista eläinlääkäriasema, joka antaisi koirille ekinokokkoosilääkkeet, että pääsisimme takaisin Suomeen koirien kanssa. Löytyi asema pitkän harhailun jälkeen, mutta ei yhteistä kieltä. Onneksi saimme puhelimella yhteyden reissuseuralaisen paikalliseen ystävään, joka ystävällisesti tulkkasi puhelimen välityksellä tarpeemme eläinlääkärille. Leimat passiin ja kotiin. Rajanylitys meni melko mutkattomasti, ja sitten jo nauratti.
No, sitten aiheeseen valionarvon anominen Venäjältä. Laskin tuossa, että olen lähettänyt Venäjän kennelliittoon noin 40 sähköpostia. Yhteenkään en ole saanut vastausta... Ensin yritin selvitellä valionarvon hintaa ja osoitetta mihin tositteet postitetaan. Ei selvinnyt. Sitten sain yhdeltä tutulta summan ja osoitteen selville, ja lopulta maksoin ja lähetin paperit. Melko riskaabelia, mutta ei auttanut. Nyt sitten odotellaan, kohta on mennyt 3kk.
Yhteenvetona viimeisimmästä: tuskin enää koskaan Venäjälle näyttelyyn.
Kyllä ulkomailla on mukavaa reissata koirienkin kanssa, parasta on jos saa viipyä esim. yhdenkin ylimääräisen päivän. Vähän niin kuin lomailisi?
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Vuoden kääpiösnautserit 2011 ja Virtain Kirsut Ry:n vuoden näyttelykoira
Eilen oli taas vuoro vuoden 2011 parhaiden kääpiösnautsereiden palkitsemisen. Voittoa en Lucalle tänä(kään) vuonna odottanut musta-hopeiden urosten kohdalla, ja oikeassa olin. Luca sijoittui toiseksi, kolmatta vuotta peräkkäin! Kyllähän se silti hyvältä tuntuu, kovassa seurassa! ;)
Meidän agilityseura, eli Virtain Kirsut Ry palkitsi myöskin parhaiten näyttelyissä menestyneet koirat. Kovatasoisessa kisassa huomioitiin vaan kotimaan näyttelytulokset, joten Lucan saldoksi muodostui 2xROP Kv-näyttelyssä, PU2 pääerikoisnäyttelyssä, sekä PU3 ja ERI/4 Kv-näyttelyssä. Luca sijoittui viidenneksi!
Meidän agilityseura, eli Virtain Kirsut Ry palkitsi myöskin parhaiten näyttelyissä menestyneet koirat. Kovatasoisessa kisassa huomioitiin vaan kotimaan näyttelytulokset, joten Lucan saldoksi muodostui 2xROP Kv-näyttelyssä, PU2 pääerikoisnäyttelyssä, sekä PU3 ja ERI/4 Kv-näyttelyssä. Luca sijoittui viidenneksi!
 |
| Luca PU2 pääerikoisnäyttelyssä 2011 |
Agikuulumisia
Niin, alkuvuoden treenit on menneet meidän osalta aivan nappiin. Joka kerta on saanut lähteä tyytyväisenä kotiin, mutta eilen se sitten iski! Käppänäpäivä! Liekkö Svean juoksulla ollut osuutta asiaan, mene ja tiedä. Lucalla korvat totaalisen lukossa, silmätkin taisi olla vähän peitossa... Jotenkin tahkottiin treenit läpi, ja tuli meillä joitain onnistumisiakin. Vinokeppejä päästiin treenaaman itsenäisesti, täytyy sanoa että ne alkaakin jo sujua! Juha namimieheksi, Luca meni kepit vapaanakin. Keppien kulmaa en oikein osaa arvioida... Omat kepit tuli torstaina Saksasta, vaikuttavat ihan hyviltä. Nyt vaan odotellaan, että maa sulaa ja päästään kotonakin treenaamaan! Täältä tilasin; zooplus.
Treeneissä tosin ohjaaja meitä lohdutteli, että ko. hyppyrata oli 2- tai 3-luokan rataa vastaava, ja haastava sellainen. Lucalla on uskomaton nopeus, mistä saa kyllä olla kiitollinen! Kesällä täytyy kyllä panostaa irtoamiseen, tulee kiire jos lähes joka esteelle täytyy saattaa ja varmistella. Tai ainakin eilen täytyi ;) Ehkä se taas siitä! Ainakin keppien suhteen on tämän vuoden puolella tullut varmuutta.
Treeneissä tosin ohjaaja meitä lohdutteli, että ko. hyppyrata oli 2- tai 3-luokan rataa vastaava, ja haastava sellainen. Lucalla on uskomaton nopeus, mistä saa kyllä olla kiitollinen! Kesällä täytyy kyllä panostaa irtoamiseen, tulee kiire jos lähes joka esteelle täytyy saattaa ja varmistella. Tai ainakin eilen täytyi ;) Ehkä se taas siitä! Ainakin keppien suhteen on tämän vuoden puolella tullut varmuutta.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Päivitystä
Hetki onkin mennyt viime päivityksestä, elämä on heittänyt eteen jos jonkinlaista vastoinkäymistä.
Auto meni tosiaan lunastukseen alkuvuodesta, tilalla on nyt hiukan tuoreempi peli;
Sitten niihin suurempiin vastoinkäymisiin... Nyt mennään maaliskuun puolta väliä, ja me ollaan tänä vuonna oltu jo kolmissa hautajaisissa. Rakas isäni nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana helmikuisena yönä. Vaikka kuinka kuolemaan on valmistautunut viime kuukausina, ei ikävän tunnetta voi sanoin kuvailla. Mutta päivä kerralla mennään eteenpäin. Koiramme olivat isälleni tärkeitä, etenkin Luca valloitti isän hurmaavalla luonteellaan :)
Koirille kuuluu hyvää, ja niiden kanssa touhuaminen onkin ollut mukavaa vaihtelua ja ajatusten siirtoa hieman muualle. Lucan kanssa ollaan käyty muutamissa agitreeneissä alkuvuoden aikana, ja voi että se on upea <3 Nopea, älykäs... Viime vuoden treeneistä ollaan menty niin suuri harppaus eteenpäin, tekemättä juuri mitään! Nyt sen on nähnyt omin silmin, kuinka tauko usein tekee todella hyvää. Kepithän meillä on edelleenkin täysin alkutekijöissään, mutta eilen laitoin omat tilaukseen, ehkä saapunevat ensi viikolla? Sitten päästään niitäkin treenaamaan ihan tosissaan, luultavasti aloitellaan vinokepeillä. Kisat siintävät mielessä, ehkäpä loppuvuodesta? ;)
Vili on ihana oma itsensä, samoin Svea. Svealla on parasta aikaa juoksut, ah tätä sekalauman ihanuutta!
Eli kesää kohti mennään, varovaisia suunnitelmia on jo hieman näyttelyiden yms. suhteen. Meille ja koirille tarjoutui myös upea mahdollisuus, josta enemmän toukokuun puolella!
Auto meni tosiaan lunastukseen alkuvuodesta, tilalla on nyt hiukan tuoreempi peli;
Koirille kuuluu hyvää, ja niiden kanssa touhuaminen onkin ollut mukavaa vaihtelua ja ajatusten siirtoa hieman muualle. Lucan kanssa ollaan käyty muutamissa agitreeneissä alkuvuoden aikana, ja voi että se on upea <3 Nopea, älykäs... Viime vuoden treeneistä ollaan menty niin suuri harppaus eteenpäin, tekemättä juuri mitään! Nyt sen on nähnyt omin silmin, kuinka tauko usein tekee todella hyvää. Kepithän meillä on edelleenkin täysin alkutekijöissään, mutta eilen laitoin omat tilaukseen, ehkä saapunevat ensi viikolla? Sitten päästään niitäkin treenaamaan ihan tosissaan, luultavasti aloitellaan vinokepeillä. Kisat siintävät mielessä, ehkäpä loppuvuodesta? ;)
Vili on ihana oma itsensä, samoin Svea. Svealla on parasta aikaa juoksut, ah tätä sekalauman ihanuutta!
Eli kesää kohti mennään, varovaisia suunnitelmia on jo hieman näyttelyiden yms. suhteen. Meille ja koirille tarjoutui myös upea mahdollisuus, josta enemmän toukokuun puolella!
maanantai 23. tammikuuta 2012
Vuoden alkua...
Meidän uusi vuosi alkoi vähän huonoissa merkeissä. Oltiin kyläilemässä kotiseuduilla Pohjois-Karjalassa, kotimatkalla sattui sitten vähän kehnosti...
Menetin ohitustilanteessa auton hallinnan, keli oli huono ja keskikaistalla sohjoa. Sitten otettiin vähän tuntumaa lyhtypylvääseen, ja siitä auto liukui metsikköön. Selvittiin säikähdyksellä, ainekset olisi ollut toki pahempaankin. Auto meni lunastuskuntoon, mutta se on vaan peltiä! Nyt on siis ajankohtaista uuden auton osto, nelivedolla ja pyörähdyksen estolla kiitos!
Kaikki koirat oli kyydissä, Luca ja Vili omassa boksissaan auton perässä ja Svea omassaan takapenkillä. Svean boksi oli päässyt liikkumaan törmäyksen aikana. Koirat olivat päällisin puolin kunnossa, mutta päätettiin viedä ne tarkistettavaksi eläinlääkäriin kolaripaikalta lähdettyämme. Eläinlääkäri totesi poikien olevan kunnossa, Sveaa tutkiessaan eläinlääkäri totesi sen ainakin olleen jossain vaiheessa shokissa. Neitiä nesteytettiin suoneen ja annettiin kortisonia sekä kipupiikki, koska niskassa oli hieman aristusta. Hetken aikaa tipassa olon jälkeen Svean kunto alkoi kohentua nopeasti ja me päästiin lähtemään kotiin. Ohjeena muutama päivä tarkkaa seurantaa mahdollisten sisäisten verenvuotojen takia, ja onneksi mitään ei muutaman päivän aikana ilmennyt. Vähitellen olemme alkaneet totuttaa varsinkin Sveaa autossa matkustamiseen, mutta iloksemme saimme huomata että ei neiti muistele tapahtunutta pahalla! Hienosti siis onnistuu auton kyydissä matkustaminen.
Ja mitä tästä opimme? Varovaisuutta liikenteessä, meillä kun ei kiire ollut minnekkään. Lisäksi seuraavaan autoon tulemme hankkimaan kiinteät häkit auton takatilaan. Ja varsinkin jos koiraa täytyy syystä tai toisesta kuljettaa takapenkillä boksissa, jatkossa tulemme tukemaan sen niin, että se ei pääse liikkumaan.
Lopuksi vielä "lisävaruste", joka tulee olemaan seuraavassa autossamme;
Tämän sain noin viikko kolarin jälkeen postissa rakkaalta ystävältäni, kiitos Katja <3
Kaikki koirat oli kyydissä, Luca ja Vili omassa boksissaan auton perässä ja Svea omassaan takapenkillä. Svean boksi oli päässyt liikkumaan törmäyksen aikana. Koirat olivat päällisin puolin kunnossa, mutta päätettiin viedä ne tarkistettavaksi eläinlääkäriin kolaripaikalta lähdettyämme. Eläinlääkäri totesi poikien olevan kunnossa, Sveaa tutkiessaan eläinlääkäri totesi sen ainakin olleen jossain vaiheessa shokissa. Neitiä nesteytettiin suoneen ja annettiin kortisonia sekä kipupiikki, koska niskassa oli hieman aristusta. Hetken aikaa tipassa olon jälkeen Svean kunto alkoi kohentua nopeasti ja me päästiin lähtemään kotiin. Ohjeena muutama päivä tarkkaa seurantaa mahdollisten sisäisten verenvuotojen takia, ja onneksi mitään ei muutaman päivän aikana ilmennyt. Vähitellen olemme alkaneet totuttaa varsinkin Sveaa autossa matkustamiseen, mutta iloksemme saimme huomata että ei neiti muistele tapahtunutta pahalla! Hienosti siis onnistuu auton kyydissä matkustaminen.
Ja mitä tästä opimme? Varovaisuutta liikenteessä, meillä kun ei kiire ollut minnekkään. Lisäksi seuraavaan autoon tulemme hankkimaan kiinteät häkit auton takatilaan. Ja varsinkin jos koiraa täytyy syystä tai toisesta kuljettaa takapenkillä boksissa, jatkossa tulemme tukemaan sen niin, että se ei pääse liikkumaan.
Lopuksi vielä "lisävaruste", joka tulee olemaan seuraavassa autossamme;
maanantai 16. tammikuuta 2012
Vuoden 2011 yhteenvetoa
Vuosi 2011 on ollut koirarintamalla täynnä iloa, tänä vuonna on otettu hieman löysemmin kuin edellisinä :)
Maaliskuussa Lucalle syntyi pennut kennel Doctor's Order:iin, 3 narttua ja yksi uros. Toiset pennut syntyivät Silverjoy-kenneliin kesäkuussa, 3 urosta ja 1 narttu. Pennuista Silverjoy Paco ja Silverjoy Peonia ovat käyneet pentunäyttelyssä, jatkoa odotellessa! Ehkä tapaamme pentuja mm. näyttelykehissä ja muissa harrastuksissa tänä vuonna?
Luonnetestissä huhtikuussa Luca osoitti olevansa juuri sitä mitä luulimmekin, pisteet +188, laukausvarma.
Svea-prinsessa toi elämäämme vilinää huhtikuussa, neiti sopeutui laumaan heti täydellisesti. En voisi kuvitella parempaa narttua, koko paketti on täydellinen! Sveasta ja Vilistä on tullut maailman parhaimmat kaverukset, Lucankin mielestä tyttö on ihan ok.
Näyttelyissä tänä vuonna käytiin melko vähän, mutta sitäkin upeammalla menestyksellä. Pääerikoisnäyttelyssä Luca oli erittäin kovatasoisessa seurassa PU3, Kotkan KV:ssa upeasti VSP, mahtavalla Pietarin reissulla Johannan ja Noran kanssa Lucasta leivottiin tuore Venäjän valio(vielä vahvistusta vailla), Helsinki KV:ssa Luca oli ROP ja saavutti snapi-kerhon Finnsieger-tittelin. Messariviikonloppuna Luca oli molempina päivinä erinomaisen arvoinen, Voittaja-näyttelyssä upeasti PU3.
Svean näyttelyt korkattiin neljällä kansainvälisellä näyttelyllä loppuvuodesta. Jyväskylän KV-näyttelyissä marraskuussa molempina päivinä neiti suoriutui upeasti ollen ERI:n ja SA:n arvoinen, sekä sunnuntaina sijoittuen paras narttu-kehässä kolmanneksi! Messariviikonloppuna Svea oli ensimmäisenä päivänä tuomarin mielestä erittäin hyvä, sunnuntaina meinasi omistaja pyörtyä ylpeydestä kun Svea oli PN4!!!
Elokuussa Lucan poika ensimmäisestä pentueesta, Pirius Natural Hype "Nicke" saavutti Suomen muotovalion arvon saaden sertit kasaan neljässä näyttelyssä, upeaa!
Vili kävi lokakuussa jalostustarkastuksessa saaden upeat 6 virhepistettä + täydet 10p hampaista, eli yhteensä 16 virhepistettä. Ihana Vili <3
Kiitos kaikille kanssaharrastajille mukavasta vuodesta, tänä vuonna jatketaan taas!
Maaliskuussa Lucalle syntyi pennut kennel Doctor's Order:iin, 3 narttua ja yksi uros. Toiset pennut syntyivät Silverjoy-kenneliin kesäkuussa, 3 urosta ja 1 narttu. Pennuista Silverjoy Paco ja Silverjoy Peonia ovat käyneet pentunäyttelyssä, jatkoa odotellessa! Ehkä tapaamme pentuja mm. näyttelykehissä ja muissa harrastuksissa tänä vuonna?
Luonnetestissä huhtikuussa Luca osoitti olevansa juuri sitä mitä luulimmekin, pisteet +188, laukausvarma.
Svea-prinsessa toi elämäämme vilinää huhtikuussa, neiti sopeutui laumaan heti täydellisesti. En voisi kuvitella parempaa narttua, koko paketti on täydellinen! Sveasta ja Vilistä on tullut maailman parhaimmat kaverukset, Lucankin mielestä tyttö on ihan ok.
Näyttelyissä tänä vuonna käytiin melko vähän, mutta sitäkin upeammalla menestyksellä. Pääerikoisnäyttelyssä Luca oli erittäin kovatasoisessa seurassa PU3, Kotkan KV:ssa upeasti VSP, mahtavalla Pietarin reissulla Johannan ja Noran kanssa Lucasta leivottiin tuore Venäjän valio(vielä vahvistusta vailla), Helsinki KV:ssa Luca oli ROP ja saavutti snapi-kerhon Finnsieger-tittelin. Messariviikonloppuna Luca oli molempina päivinä erinomaisen arvoinen, Voittaja-näyttelyssä upeasti PU3.
Svean näyttelyt korkattiin neljällä kansainvälisellä näyttelyllä loppuvuodesta. Jyväskylän KV-näyttelyissä marraskuussa molempina päivinä neiti suoriutui upeasti ollen ERI:n ja SA:n arvoinen, sekä sunnuntaina sijoittuen paras narttu-kehässä kolmanneksi! Messariviikonloppuna Svea oli ensimmäisenä päivänä tuomarin mielestä erittäin hyvä, sunnuntaina meinasi omistaja pyörtyä ylpeydestä kun Svea oli PN4!!!
Elokuussa Lucan poika ensimmäisestä pentueesta, Pirius Natural Hype "Nicke" saavutti Suomen muotovalion arvon saaden sertit kasaan neljässä näyttelyssä, upeaa!
Vili kävi lokakuussa jalostustarkastuksessa saaden upeat 6 virhepistettä + täydet 10p hampaista, eli yhteensä 16 virhepistettä. Ihana Vili <3
Kiitos kaikille kanssaharrastajille mukavasta vuodesta, tänä vuonna jatketaan taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)