Nyt se on sitten totta, meidän kennelnimi. Kasvattajan peruskurssin kävimme molemmat alkuvuodesta 2011, mutta yhteisymmärrykseen kennelnimestä ei päästy. Paperit odotti kauan pöydällä, ja lopulta saatiin kasaan kolme ehdotusta. Onneksemme ensimmäinen vaihtoehtomme hyväksyttiin. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, isolta askeleelta, vaikka kyseessä on vain nimi!
Joten, meidän koiraharrastuksemme on ottanut uuden, ison askeleen. Kennelnimemme on siis Liquid Silver's. Nimen takana on käsityksemme kääpiösnautserin luonteesta, varsinaista elohopeaa nuo maailman ihanimmat koira ovat :)
tiistai 28. elokuuta 2012
keskiviikko 15. elokuuta 2012
LV MVA ja lapsosten kuulumisia
Hienoja uutisia on kuultu myös Lucan lapsista. Lucan tytär Doctor's Order Nagata oli Tuurissa 9.6 ROP, saaden siis myös ensimmäisen sertin. Ensimmäisessä näyttelyssään, upeaa! Näyttelyssä vain kolme mu-ho kääpiösnautseria sai ERI:n lisäksi SA:n (joista yksi oli Lucan morsian, Silverjoy Kohinoor), joten aivan upea suoritus!
Lucan poika Riki, EEJV-12 Silverjoy Pilot on nyt myös saavuttanut tittelit EE JMVA ja LV JMVA! Lisäksi poika on napsinut Suomesta jo tarvittavat kaksi sertiä kasaan, kolmas sitten kun herra täyttää 2 vuotta :)
 |
| Silverjoy Pilot |
 |
| Silverjoy Pilot |
Rikin veli, eli Silverjoy Perro oli upeasti Nokian ryhmänäyttelyssä 4.8 junioriluokan 2., ilman SA:ta tällä kertaa. Sain kylläkin käsiini kuvan pojasta, ja onhan hän upea <3 Kiitos Johannalle kuvasta!
 |
| Silverjoy Perro |
Marjo Heinon koulutus
Oltiin pari viikkoa sitten Lucan kanssa Marjo Heinon agilitykoulutuksessa, nyt jo kolmatta kesää peräkkäin. Ilma oli lämmin, tottakai juuri silloin, kun ei välttämättä olisi tarvinnut olla ;) Luca jaksoi kuitenkin hienosti, ohjaaja ei ehkä niinkään!
Saatiin taas koulutuksesta paljon irti, uusia ohjaustekniikoita jäi paljon hautumaan. Kun minähän tarjoaisin valssia joka väliin, huoh. Lisäksi olen saanut koko meidän "treeniuran" ajan melko paljon palautetta käsistäni, jotka mielellään roikkuisivat vaan sivuilla tekemättä mitään ;) Ehkä juuri siksi, tai siitä riippumatta (?), radalla Luca tuntui hakevan esteitä itse heti, kun käsi nousi liian ylös.
Tässä rata;
Alussa hiomista vaati hieman 3-4, koska tottakai siihenkin olisin valssin tarjonnut. Luca kuitenkin teki niin ison kaaren, tai jopa haki esteelle 15, kun vein 3 aidalle. Marjon ohjeista meille toimi parhaiten persjättö heti 4 jälkeen, jolloin 3 esteen jälkeen/sen aikana aloin kääntämään. A:lta 7 esteelle meinasi joka kerta tulla kiire..
Suurimmalle osalle koirakoista esteet 7-10 tuotti eniten ongelmia, niin myös meille. Ensin saatiin itse tutustua rataan ja mennä koiran kanssa, ja ajattelin ohjaavani Lucan aitojen "sisäpuolelta", joka osoittautuikin huonoksi ideaksi. Eli siis Marjon ohjeiden mukaan jankattiin pakkovalssia aitojen "ulkopuolelta", ja sujuihan se lopulta! Ainakin jotenkin.
Ja niistä mun käsistä. Jos 7 ja 8 esteen välisellä pakkovalssilla käsi nousi liian ylös, Luca haki heti 13. esteelle. Joten opettelin sitten myös pitämään käteni lähellä vartaloa, jolloin Luca pysyi vierellä! Aivan loistava huomio, koulutuksen jälkeisissä treeneissäkin tullut todettua.
11-13 ei varsinaista ongelmaa, 14 ja 15 myös pakkovalssilla. Taas kammottava putkensuu pelotti, mutta kertaakaan, siis ei kertaakaan Luca hakenut väärää putkenpäätä! Jotain siis varmaan tein oikein :) Ensimmäisen kerran keinu meni ihan lentokeinuksi, jota on tapahtunut vain kerran aikaisemmin. Loput kerrat sujuikin jo paremmin. Keppejä me ei radalla menty, ja lopussa ei suurempia ongelmia.
Saatiin taas koulutuksesta paljon irti, uusia ohjaustekniikoita jäi paljon hautumaan. Kun minähän tarjoaisin valssia joka väliin, huoh. Lisäksi olen saanut koko meidän "treeniuran" ajan melko paljon palautetta käsistäni, jotka mielellään roikkuisivat vaan sivuilla tekemättä mitään ;) Ehkä juuri siksi, tai siitä riippumatta (?), radalla Luca tuntui hakevan esteitä itse heti, kun käsi nousi liian ylös.
Tässä rata;
Alussa hiomista vaati hieman 3-4, koska tottakai siihenkin olisin valssin tarjonnut. Luca kuitenkin teki niin ison kaaren, tai jopa haki esteelle 15, kun vein 3 aidalle. Marjon ohjeista meille toimi parhaiten persjättö heti 4 jälkeen, jolloin 3 esteen jälkeen/sen aikana aloin kääntämään. A:lta 7 esteelle meinasi joka kerta tulla kiire..
Suurimmalle osalle koirakoista esteet 7-10 tuotti eniten ongelmia, niin myös meille. Ensin saatiin itse tutustua rataan ja mennä koiran kanssa, ja ajattelin ohjaavani Lucan aitojen "sisäpuolelta", joka osoittautuikin huonoksi ideaksi. Eli siis Marjon ohjeiden mukaan jankattiin pakkovalssia aitojen "ulkopuolelta", ja sujuihan se lopulta! Ainakin jotenkin.
Ja niistä mun käsistä. Jos 7 ja 8 esteen välisellä pakkovalssilla käsi nousi liian ylös, Luca haki heti 13. esteelle. Joten opettelin sitten myös pitämään käteni lähellä vartaloa, jolloin Luca pysyi vierellä! Aivan loistava huomio, koulutuksen jälkeisissä treeneissäkin tullut todettua.
11-13 ei varsinaista ongelmaa, 14 ja 15 myös pakkovalssilla. Taas kammottava putkensuu pelotti, mutta kertaakaan, siis ei kertaakaan Luca hakenut väärää putkenpäätä! Jotain siis varmaan tein oikein :) Ensimmäisen kerran keinu meni ihan lentokeinuksi, jota on tapahtunut vain kerran aikaisemmin. Loput kerrat sujuikin jo paremmin. Keppejä me ei radalla menty, ja lopussa ei suurempia ongelmia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)