Jalostustarkastus 29.10.11

Kääpiösnautserikerho järjesti jalostustarkastuksen Lohjalla Showlinkin tiloissa 29.10. Ilmoitin Vilin mukaan, karva sattui olemaan juuri oikeaan aikaan hyvässä pituudessa. Edellisenä iltana matkasin Vilin ja Svean kanssa kummitäti Ninnille yöksi, ja aamulla ajelimme Lohjalle Muijalaan.

Vilin tarkasti erikoistuomari, kääpiösnautserikasvattaja Anneli Alfthan. Hän piti Vilistä kovasti, mutta kun se purenta on mitä on... Jalostustarkastuksessahan siis lasketaan virhepisteitä, pienestä virheestä saa yhden pisteen, vähän suuremmasta virheestä viisi pistettä ja isosta virheestä kymmenen pistettä. Näin ollen Vili sai purukalustostaan heti kättelyssä 10 pistettä, ja lisäksi pieniä virhepisteitä sieltä ja täältä. Kokonaistulos oli 16 pistettä, ja voi että olin tyytyväinen! Tarkemmat määrittelyt laittelen tänne, kunhan saan lomakkeen postissa. Eli ilman purentavikaa 6 pistettä, ei huono lainkaan ;) Vilin minkkisisko Cessi tarkastettiin myös, Cessi sai 14 pistettä joista siis myös 10 tuli purennasta.

Kokemuksena koko päivä oli aivan äärettömän mielenkiintoinen, oli hienoa kuulla koirastaan tarkassa syynissä virheet ja vahvuudet. Myös muiden koirien "arvostelujen" kuunteleminen oli mielenkiintoista. Valitettavasti (taas kerran) työyö kutsui, joten jouduin lähtemään pois ennen päivän päättymistä. Ennen kotiinlähtöä treenasimme vielä Ninnin ja Anun kanssa Svean esittämistä, voi vitsit että alkaa jännittää!

Match Show

Meidän oma agilityseura, Virtain Kirsut järjesti Match Shown 16.10. Olin paikan päällä jo sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin talkoilemassa, ja meidän kolmikosta osallistumisvuoron sai Vili ja Svea. Svean ekat viralliset näytelmäthän on jo ihan pian (APUA!), ja Vilin kanssa käytiin muistelemassa vähän käyttäytymistä ihmisten ilmoilla tulevaa jalostustarkastusta silmällä pitäen.

Molemmat saivat sinisen nauhan, ja Svea oli sinisten pentujen "viides", eli pudotettiin viimeisenä pois, kun neljä parasta sijoitettiin. Vilistä olen niin mahdottoman ylpeä, antoi tuomarin hienosti tutkia ja koskea, liikkeessä tosin täytyi vähän muita kehässä olijoita komennella. Svea oli liikkeessä upea, mutta seisomisen tarkoitus oli vähän hakusessa... Niinpä, hauska leikki jossa hyökkäillään namiin kiinni!

Agilitykoulutusta

Meille tarjoutui loistava mahdollisuus päästä Lucan kanssa jo toisen kerran agilitytuomari Marjo Heinon koulutukseen. Marjo kävi kouluttamassa meitä jo kesällä, silloin perehdyttiin ohjausmenetelmiin ja opeteltiin uusia niksejä. Nyt luvassa oli vähän vauhdikkaampaa meininkiä, ja tällä kertaa keskityttiin hieman enemmän kokonaisuuteen. Radassa oli n. 30 estettä, mutta me Lucan kanssa skipattiin radalta aina kepit (jotka rataan oli merkitty 3 kertaa).

Ensin saatiin tutustua itsenäisesti rataan, ja näyttää koiran kanssa suoritus. No, meidän suoritus oli mitä oli, mutta yllätyksekseni me päästiin se joten kuten loppuun ;) Parit mietintätauot piti ohjaajan välissä ottaa... Ja saatiinkin palautetta siitä, että ohjaajan olisi syytä opetella rata ulkoa ;) No, sama pää kesät talvet... Ja huono muisti. Mutta tottahan se on, että tyhmin virhe mitä ohjaaja voi radalla tehdä, on unohtaa rata. Meidän "suorituksen" jälkeen Marjo näytti kuinka hän oli ajatellut, että rata suoritettaisiin. Ja jotenkin tällä kerralla tuntui, että aloin hahmottamaan itsekin kokonaisuutta! Koko ajan pitäisi olla hieman koiraa edellä, ja se kulkusuunnan näyttämisen merkitys.. :D Joskus myös unohtuu kertoa koiralle ajoissa mitä seuraavaksi on tulossa. Niin pienillä asioilla voi tehdä niin paljon. Palautetta sain myös siitä, että koiralle ei tarvitse "lässyttää" koko ajan. Tästä oli puhetta myös edellisellä kerralla :D Ehkä alkeiskurssin "kannustava" meininki on jäänyt jotenkin päälle, vaikka itsekin toisinaan tiedostan hokevani "tuletuletulehyvähyvähyvä" :D Ja eron huomaa heti sekä koiran tekemisessä että omassa jaksamisessa, kun jättää ne ylimääräiset ääntelyt pois. Tässä siis skarpataan ;)

Meidän kontaktit. Tänä kesänä ei olla niitä treenattu juuri lainkaan, ja vähän rataan tutustuessa jännitin, että mitähän sieltä tulee... Keinuakaan me ei koskaan olla menty kesken radan, kovalla vauhdilla. No, Lucahan veti aivan upeasti! Ehdin kontakteille sopivasti ennen Lucaa, "sähisemällä" kiinnitin Lucan huomion ja sain sen hidastamaan. Keinukin sujui todella hienosti, odotin enemmän "täysillä läpi"-suoritusta, mutta hienosti Luca jaksoi odottaa.

Tästä on hyvä jatkaa, ensi viikolla on kesä-syksyn viimeinen treenikerta. Sitten jäädään tauolle, tammikuussa jatketaan taas. Nyt olisi hirveä hinku saada kepit omaan pihaan ja alkaa tekemään niitä. Tilaus saattaa kyllä lähteä jo tänään...