Kuvia Lucasta, vuosi 2010;

 

Nyt on vanhat blogitekstit nähtävissä myös täällä, uusia odotellessa.

Vilin karva alkoi tippua käsiin, joten nyppiminen on aloitettu. Hitaasti, mutta varmasti. Enkä voi edelleenkään korostaa tarpeeksi sitä miten ihana ja kiltti tuo herra on pöydällä <3

Vuosi 2010

Uutta vuotta on kulunut jo hyvän aikaa, kiirettä on riittänyt ilman näyttelyitäkin. Opiskeluiden loppurutistus ja työt vievät suuren osan ajasta.

Vuosi 2010 oli meille menestyksekäs ja tapahtumarikas. Tammikuussa Luca sairasti pahan vatsataudin, joka oli kokemattomille koiranomistajille kova paikka. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä ja lihasmassan menetyksellä, jota keväällä sitten haeskeltiin takaisin. Joulukuussa 2009 tehty Vilin purukaluston korjaus oli onnistunut, joten jatkotoimenpiteitä ei sen osalta vaadittu. Parin hampaan puuttuminen ei millään haittaa pienen miehen elämää.

Helmikuussa Luca sijoittui upeasti toiseksi SKSK:n Vuoden Kääpiösnautseri-kisassa. Lumien sulaessa Vilin kanssa alettiin kokeilla makkarajälkeä, ja se sujui aivan upeasti <3 Meidän uskomaton Vilperi, keskittyminen huippuluokkaa ja luonne jotain sanoinkuvailematonta <3

Huhtikuussa Luca täytti 2v, ja heti ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystä toukokuussa napsahti viimeinen serti ja Suomen muotovalion arvo rodun erikoistuomari Marianne Holmilta. Vili täytti vuoden toukokuussa, miten aika meneekään nopeasti.
Toukokuussa kävimme ensimmäisen kerran näyttelyssä kisaamassa valioluokassa, tuloksena PU4 heti puoliveljen Castorin jälkeen.

Kesäkuussa aloitimme Lucan kanssa agilityn alkeis- ja jatkokurssilla. Vilin vuoro on aloittaa agility vuoden 2011 kesällä. Agilitystä muotoutui hauska ja haasteellinen harrastus, jossa joutuu käyttämään sekä jalkoja että päätään. Sen verran hyvin Luca on oppinut lukemaan ohjaajaa, ja sen verran nopea tuo otus on.
Kesäkuussa käväisimme myös Porvoossa pääerikoisnäyttelyssä, tuloksena erinomainen ja valioluokan 3. sija.

Heinäkuussa matkustimme Juhan, kasvattaja-Johannan sekä Helenan ja Lissun kanssa Pärnuun ja Latviaan. Pärnussa KV-näyttelyssä tulos oli mitä loistavin, Luca ROP ja Lissu VSP, tuomarina Pedro Delerue! Ensimmäiset Cacibit molemmille, ja Lucasta Viron muotovalio. Latviassa Luca oli PU2, Latvian muotovalion arvo oli todella lähellä. Loma oli mitä ihanin, kuuma kesä ja loistava seura, kiitos!! Heinäkuun alussa Lucan poika Nicke, Pirius Natural Hype saavutti ensimmäisessä näyttelyssään sertin ja ROPin rodun erikoistuomarilta,rodun kasvattaja Irina Poletaevalta! Ja me ollaan eniten ylpeitä!

Lokakuussa Luca ja Vili kävivät sekä silmä- että polvitarkastuksissa. Lucalla terveet silmät ja polvet 0/0, Vilillä todettiin PPM iris-linssi, polvet 0/0. PPM:n ei pitäisi haitata koiran elämää mitenkään. Lokakuun lopulla vietimme huippuhauskan leiriviikonlopun Inkoossa Vilin kasvattajan Anun järjestämällä leirillä, kiitos<3. Leirillä opiskeltiin yhtä sun toista, mm. agilityä ja verijälkeä. Leirillä tapasimme myös Lucan pojan Nemon, Pirius Nocturne Night. Ihana isänsä poika <3 Nemo kävi lokakuun alussa ensimmäisessä näyttelyssään, tuloksena erittäin hyvä.

Marraskuussa vuorossa oli Jyväskylän erikoisnäyttely sekä KV-näyttely. No, menestystä ei tullut kuin EH:n ja H:n verran, H tuli KV-näyttelyssä kahdesta puuttuvasta P1-hampaasta. Mukavaa meillä oli silti!

Joulukuussa oli vuoro Helsinki Winner- ja Voittaja-näyttelyiden. Yli odotusten sujunut viikonloppu, Luca voitti sekä kotimaiset että ulkomaiset koirat, ollen Helsinki Winner -10 tuomari Eeva Rautalan valitsemana!! Näin ollen Lucan nimen eteen voi lisätä myös tittelin HeW-10. Voittaja-näyttelyssä tulos oli myös erittäin upea, kovatasoisessa joukossa 4. paras uros. Lucan poika Nicke, Pirius Natural Hype osallistui Voittaja-näyttelyyn, häviten täpärästi juniorivoittajatittelin ollen junioriluokan 2. Hieno saavutus silti, ja kuinka ylpeitä voimmekaan olla jälkikasvusta! Niin isäänsä tullut poika <3

Vuoden alussa Lucalla ei ollut yhtään titteliä, nyt kolme! Toivottavasti ensi vuonna saadaan ainakin muutama lisää ;)

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille ystäville, ja kiitos menneestä vuodesta. Kiitos etenkin rakkaille koiriemme kasvattajille, Johannalle ja Anulle, sekä kummitäti-trimmaaja-monitaituri Ninnille <3 Kiitos myös kaikille muillekkin jotka kiitoksen tunnette/tiedätte ansaitsevanne, en ala teitä erikseen luettelemaan, tunnistanette itsenne.

Helsinki Winner 11.12.2010 ja Voittaja 12.12.2010

Perjantaina pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja ajelimme Tuusulaan Ninnin luo näyttelytrimmiin ja yökylään. Trimmissä itsessään ei kauan mennyt, mutta maailman parantaminen jatkui taas kerran hieman liian pitkälle yöhön! ;) Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen kello soitti klo 6, koirat pesuun ja föönaukseen ja junaan kohti Pasilaa. Vilin kasvattaja Anu oli ovella vastassa, ja otti Vilin hoiviinsa <3

Messukeskuksessa perinteisen Voittaja-näyttelyn yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsinki Winner-näyttely, musta-hopeita kääpiösnautsereita oli ilmoitettu 27. Lucan esiintyminen oli hieman liian innostunutta, ravaaminen ei oikein kiinnostanut. Laatuarvosteluksi Luca sai erinomaisen, ja kuuden valioluokan uroksen joukosta Luca valittiin valioluokan voittajaksi! Kohtalaisen suuressa paras uros-kehässä Luca valittiin neljän parhaan joukkoon, ja lopulta parhaaksi urokseksi! Näin ollen Luca sai Helsinki Winner -10-tittelin ja toisen cacibinsa. Uskomaton tunne! Kaiken kukkuraksi ROP-kehässä Eeva Rautala ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen, joten Luca valittiin rotunsa parhaaksi! Niin siis jäimme vielä odottelemaan iltapäivän ryhmäkehää, joka oli myöskin uskomattoman upea kokemus. Ryhmäkehässä tulos jäi siis hienon kokemuksen tasolle ;)

Tuomarina Eeva Rautala, Suomi;
"Kookas, erittäin hyvän tyyppinen uros. Erinomainen pään muoto. Hyvät korvat ja silmät. Erinomainen kaula ja selkä sekä häntä. Voimakas rintakehä, erinomainen eturinta. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Väri ok. Erinomainen karva rungossa. Liikkuu hyvin, mutta saisi esiintyä keskittyneemmin. Luonne erinomainen."

ERI1, PU1, CACIB, HeW-10, ROP


Ryhmäkehän jälkeen menimme ensin junalla Tuusulaan, josta haimme tavarat ja jonka jälkeen ajelimme kasvattaja-Johannan luokse Nummelaan yöksi. Skoolasimme upealle menestykselle ja söimme hieman iltapalaa sekä saunoimme, eikä unta tarvinnut kyllä paljon houkutella illalla!

Aamulla herätys oli hieman myöhäisempi, mutta aikainen kuitenkin. Taas pesut ja föönaukset, ja tällä kertaa suuntasimme autolla messukeskukseen. Vuorossa oli siis Voittaja 2010-näyttely, johon oli ilmoitettu 37 musta-hopeaa kääpiösnautseria. Tuomari oli tiukka, nauhoja jaettiin lähes koko väriskaala. Paikalle näyttelyyn oli saapunut myös Lucan poika, Pirius Natural Hype "Nicke" Päivin ja Hannun kanssa. Kovin paljon on pojassa isänsä näköä! Sain myös suuren kunnian esittää Nicken kehässä, ja tiukalta tuomarilta Nicke sai laatuarvosteluksi erinomaisen. Neljästä junioriuroksesta vain kaksi sai vaaleanpunaisen nauhan, ja Nicke sijoittui junioriluokan toiseksi. Juniorivoittaja-titteli jäi harmittavan pienestä kiinni!

Alla kuvassa Nicke, vuoden ja 4kk:n ikäisenä:

Photo © Jin


Uroksia oli paikalla 20, valioluokassa kisasi edellisen päivän tapaan 6 urosta. Luca sai laatuarvosteluksi erinomaisen, ja sijoittui luokkansa toiseksi! Paras uros kehässä Luca valittiin taas neljän parhaan uroksen joukkoon, ja tällä kertaa tuloksena oli hienosti 4. paras uros.

Tuomarina Borge Espeland, Norja;
"Excellent in type. Masculin, typical head. Good raise of neck. Balanced in quarters. Excellent proportions, strong topline. Excellent colour and coat. Very efficient mover."

Luca;

Photo © Jin

Mikä upea viikonloppu! Kiitos kaikille kanssaihmisille kannustuksesta, tuesta, avusta ja onnitteluista. Tämän vuoden näyttelyturnee on hyvä päättää tähän ja jäädä turkinkasvatustauolle :)

Jyväskylä erikoinäyttely 13.11.10 & Jyväskylä KV 14.11.10

Aina ei voi voittaa, ei edes läheskään joka kerta ;)

Lauantaina 14.11 suuntasimme kohti kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyä Jyväskylässä. Luca ei miellyttänyt tuomari Marina Markion silmää, tuloksena EH ja valioluokan toinen sija. Arvostelussaan tuomari kirjoitti seuraavaa;

"Hyvin neliömäinen, kookas, hyvä pää, hieman pyöreät silmät. Kaunis kaula, puutteellinen eturinta ja rinnan syvyys, hieman pyöreä rintakehä. Normaalisti kulmautunut etuosa, niukka polvikulma, voimakas kinnerkulma. Hyvä häntä, seistessä kaunis koira. Hieman jyrkkä lantio, hyvä väri, raajoissa pehmeä karva."

Sunnuntaina oli Jyväskylän kansainvälisen näyttelyn vuoro. Tuomarina oli Walter Residori Italiasta, ja musta-hopeita kääpiösnautsereita oli ilmoitettu 36 kappaletta. Tällä kertaa tuomari tykkäsi Lucasta, mutta valitettavasti alhaalta puuttuvat P1-hampaat pudottivat laatuarvostelua. Tuloksena H.

Tuomarin arvostelu;
"Beautiful dog. Proportioned. Compact. Excellent angles. Good character. But missing two P1 in lower jaw."

Näin tällä kertaa, kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kaikesta huolimatta todella mukava. Kiitos siitä kuuluu kaikille ihanille ihmisille koirineen :) Suurkiitos Ninnille Lucan trimmaamisesta taas kerran, mitä tekisimmekään ilman sinua <3

Luca kehien jälkeen kummitädin hyppysissä;

Leiri Inkoossa 15-17.10.10

Vilin ihana kasvattaja, Busterin kennelin Anu järjesti mukavan koira-aiheisen leiriviikonlopun Inkoon Västankvarnissa 15-17.10. Leirille osallistui 9 ihmistä ja 12 koiraa. Kääpiösnautsereita oli 6, keskikokoisia snautsereita kaksi, yksi suursnautseri, kaksi australianterrieriä ja yksi collie.
Perjantai-iltana asetuttiin taloksi, jonka jälkeen pidettiin esittelykierros itsestä ja koirista, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Tämän jälkeen Ninni kertoi teoriaa verijäljestä ja Anu kertoi naksutuksesta jonka jälkeen jutusteltiin ihan niitä näitä. Osa jutteli niitä näitä ihan aamun pikkutunneille saakka ;) Kiitos siitä ja anteeksi niille joiden unta häirittiin!

Lauantaiaamuna porukka jakaantui kahtia. Minä, Juha, Ninni, Anu ja Päivi lähdettiin metsään tekemään koirille verijälkiä. Kaikki koirat saivat oman jälkensä, ja jokainen meistä osallistui jälkien tekemiseen. Puolet porukasta eli Taru, Vilma ja Tiina lähtivät Vapun mukaan agilitykentälle, jonne meidänkin puolisko porukasta saapui myöhemmin treenailemaan. Sitten syötiin ja vähän huilattiin, ja iltapäivällä lähdettiin ajamaan metsään tehdyt verijäljet. Vili otti jäljen tosissaan, hitaasti mutta varmasti ja upealla keskittymisellä. Lucankin verijälki sujui mallikkaasti. Kukaan koirista ei pelännyt veren hajua, ja kaikki ymmärsivät jutun idean :) Kun kaikkien jäljet oli ajettu, vaihdoimme paikkaa ja teimme uudet jäljet seuraavaa aamua varten jokaisen koiran tason mukaan. Lauantaina illalla meitä saapui ihastuttamaan Virosta 10 viikon ikäinen musta-hopea narttupentu <3 Siinä oli muilla koirilla ihmettelemistä. Onnea Anu, Mira ja Ninni reippaasta tytöstä!

Lauantai-iltana meillä oli "näyttely", Ninni otti Vilin siskon Cessin esimerkiksi ja kertoi meille paljon koiran rakenteesta. Sitten saimme tehtäväksemme tehdä A4 kokoisesta paperista repimällä/taittelemalla kääpiösnautserit. Asetimme koirat "kehään", ja Ninni arvioi kunkin koiran vuorollaan.

Näyttelykehässä nähtiin kaikenlaista muunnosta;


Lauantai-iltana emme valvoneet aivan niin myöhään, mutta kyllä maailmaa tuli silti hieman parannettua ;)

Sunnuntaiaamuna ajoimme vielä yhdet verijäljet, ja meidän porukan pitikin sitten jo lähteä ajelemaan kotia kohti. Sunnuntain jäljet olivat hieman vaikeammat kuin edellisenä päivänä, mutta hyvin pojat suoriutuivat. Tällä kertaa laitoimme jäljen päähän hirvenjalan, eivätkä pojat sitäkään säikähtäneet. Meidän perheen isäntä innostui niin paljon, että meidän pakastimessa on tällä hetkellä hirvenjalka odottamassa uusien jälkien tekoa :)


Kiitos mukavasta leiristä kaikille mukana olleille! Kiitos Anu, Ninni, Päivi, Taru, Vilma, Tiina ja Vappu koirineen :)

Vilin ihka ensimmäinen verijälki;

Lucan ensimmäinen verijälki;

Silmä- ja polvitarkastukset

Molemmat pojat kävivät Keuruun eläinklinikan silmä- ja polvitarkastuspäivänä 7.9 silmäpeilauksessa, samalla tutkittiin myös polvet.

Lucan silmäthän on tutkittu kerran aiemmin, todettiin silloin terveeksi kuten myös nyt. Polvet tarkastettiin ensimmäistä kertaa, polvet 0/0 eli terveet.

Vili tarkastettin sekä silmien että polvien kannalta ensimmäistä kertaa. Polvet Vilillä 0/0 eli terveet. Vasemmasta silmästä löytyi sikiöaikainen jäännös, tulkintana todettiin PPM eli persistoiva pupillaari membraani iriksestä linssiin. Käytännössä PPM ei aiheuta koiralle vaivaa, se ei pahene mutta ei myöskään parane. Silmäeläinlääkärin mukaan Vilin tapauksessa valon osuessa tietystä kohtaa silmään, voi näkökentässä näkyä musta piste, mutta muuta haittaa PPM:stä ei pitäisi olla.

Ainahan se on harmittavaa kun jotain vikaa löytyy, mutta onni että PPM ei haittaa koiran elämää.

Ulkomaiden näyttelyreissu

Aikaa on taas viimeisimmästä kirjoituksesta kulunut, helteet ja kiireet on vaatineet veronsa :)

Torstaina 15.7 ajelimme Ninnin luo Tuusulaan, jossa Lucan karva laitettiin kuntoon Viron ja Latvian näyttelyreissua varten. Samalla Vili jäi Ninnin hyvään hoivaan reissun ajaksi. Ninnin luota ajelimme Johannan luo, ja aamulla herätys kukonlaulun aikaan ja kohti satamaa. Mukaan lähti siis Johannan lisäksi Helena ja ihana pikku-Lissu.

Tallinnasta ajelimme helteiseen Pärnuun, jossa majoitumme todella mukavassa huoneistohotellissa aivan lähellä rantaa. Illalla kävimme uimassa ja kaupungilla syömässä, vähän siis loman makua reissuun :)

Aamulla herätys, aamupala ja koirat pesuun ja föönaukseen. Huoneiden luovutus, auton pakkaus ja nokka kohti Raekula Stadiumia ja Pärnun KV-koiranäyttelyä. Ilma oli todella kuuma ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Luca esiintyi todella hienosti, sai erinomaisen ja voitti valioluokan. Paras uros-kehässä tunnelma oli todella jännittävä, tuomari valitsi Lucan ja toisen uroksen keskelle kehää, juoksutti ja seisotti, ja kyllä hiki valui ja happi meinasi loppua sekä jännityksestä että kuumuudesta ;) Lopulta tuomari teki valintansa, ja valitsi Lucan parhaaksi urokseksi! Näin ollen Luca vastaanotti Viron sertin, jolla Lucasta tulee Viron muotovalio, sekä ensimmäisen cacibinsa! Kehänlaidalla kannustus oli aivan mahtavaa ja tunnelma mitä mainion, kiitos kaikille siitä :)

Narttujen vuoro, ja sama kuvio toistui Lissun kohdalla. Lissu voitti luokkansa, ja paras narttu-kehässä Lissu oli kahden parhaan nartun joukossa. Voitte kuvitella sen riemun, kun tuomari valitsi Lissun parhaaksi nartuksi! Hetki meni tajutessa, että Helenan ja Lissun kanssa olemme keskenämme Rop-Vsp-kehässä. Meitä vaan Helenan kanssa nauratti, asetelma oli niin uskomattoman hieno. Tuomari valitsi Lucan rotunsa parhaaksi, ja näin ollen Lissu palkittiin vastakkaisen sukupuolen parhaana. Tuomarina siis Pedro Delerue Portugalista.

Pienenä vinkkinä: Älä laita koiranäyttelyyn legginssejä, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ;) Rusketusrajat pysyy edelleen.

Jäimme vielä odottelemaan ryhmäkehiä, ja siellä menestystä ei tullut. Mutta mikä positiivista, Lucaa kuumuus ei haitannut, vaan poika esiintyi ryhmäkehässäkin todella hienosti :)

Jatkoimme iltapäivällä matkaa Latviaan. Illalla söimme Riikan lähellä sijaitsevassa hotellissamme, ja menimme nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Aamulla koirien psu ja föönaus, aamupala ja auto kohti Ogren kansallista koiranäyttelyä. Koiria oli ilmoitettu vain 11, ja tavoitteena oli Latvian serti, jolla Lucasta olisi tullut Latvian valio. Tuomari valitsi Lucan toiseksi parhaaksi urokseksi, Lissu sai eh:n.
Kaksi cacibia, kaksi sertiä, yksi uusi Viron muotovalio ja kansainvälisen näyttelyn ROP ja VSP olivat siis tämän reissun upea saldo :)

Ogren näyttelystä vihaisten ampiaisten luota ajoimme takaisin hotellille, josta tilasimme taksin Riikaan. Oli muuten elämäni jännittävin taksikyyti :D Upeaa Riikaa tuli siis nähtyä hieman, mutta valitettavasti kaatosade esti lähemmän tutustumisen. Mahtavaa ruokaa tosin saimme, ja taksilla takaisin hotellille. Aamulla pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa, tosin Pärnussa pysähdyimme syömään aiemmalle hotellillemme.

Laiva oli illalla Helsingissä, Nummelan kautta Tuusulaan, Vili kyytiin ja vielä reilu parin tunnin kotimatka.
Kiitos mahtavasta reissusta Johannalle, Helenalle ja Lissulle, lähdetään toistekin! Ninnille kiitos Lucan trimmaamisesta ja Vilin hyvästä hoidosta (johon myös sisältyi trimmi ;)).

Agitreenejä

Agilityn alkeiskurssi lähenee loppuaan, 8 kerrasta enää yksi jäljellä. Sitten olisi tarkoitus jatkaa jatkokurssille, sen verran sekä Luca että omistaja on tykänneet.

Viime kerroilla ollaan harjoiteltu jo kahden esteen suorittamista, esim. aidat 90 asteen kulmassa tai aita ja putki yhdistelmä. Eilisissä treeneissä mentiin kolme estettä, ensin putki ja sitten kaksi aitaa. Tiedossa oli, että nyt sitten ohjaajaa haastetaan ihan tosissaan, koira kyllä osaa mutta ohjaajalla on vielä paljon tekemistä :D Luca tekee kaiken niin suurella innolla ja kovalla vauhdilla, että nyt  täytyy jo vähän miettiä miten vauhtia saa hillittyä esimerkiksi kontaktiesteillä. Puomilla eilen kokeilin sanoa alaspäin tullessa "ssssss...", ja ehkä se vauhti tippuikin vähän! Ohjaajan ongelmaksi alkaa muodostua käsi, joka heiluu ja viuhtoo ihan miten sattuu... Se ei pysy suorana, ei sitten millään!

Mutta näillä mennään, vähitellen! Ensi kerraksi joku lasta käteen, ja sehän pysyy sitten suorana..

Porvoo Pääerikoisnäyttely 12.6.10

Herätys klo 4.30, koirat lenkille, pesulle ja Luca föönaukseen. Juha tuli yövuorosta kotiin n. klo 6, ja auto starttasi heti kohti Porvoota. Porvoossa olimme yhdeksän jälkeen, ja Ninni kaappasi Lucan heti pöydälle siistiytymään. Pientä tihkua oli ilmassa, mutta kun oli meidän vuoro mennä kehään niin sade onneksi lakkasi.

Tuomarina oli Zeljka Fon Zidar Sloveniasta, ja alkuun näytti että punainen on päivän väri. Meidän vuoro kun lähestyi, yksi koira oli saanut vaaleanpunaisen nauhan. Lucan esiintyminen oli taas vähän niin ja näin, kaikki muu kuin kehässä käyttäytyminen näytti kiinnostavan. Kuitenkin kaiken kaikkiaan esiintyminen sujui paremmin kuin Helsingin näyttelyssä ;) Luca sai vaaleanpunaisen nauhan, minkä asetinkin tämän päivän tavoitteeksi..

Valioluokan kilpailuokassa Luca sijoittui kolmanneksi, mutta paras uros-kehässä ei sijoitusta enää tullut. Tyytyväinen täytyy olla, kun erinomaista ei jaettu (tällä kertaa;)) kaikille, ja näyttelyyn oli ilmoitettu 44 musta-hopeaa kääpiösnautseria.

Arvostelussa tuomari sanoi Lucasta seuraavaa;
"Compact, balanced. Nice head, excellent texture. Good front. Correctly angulated. Sound moving. Correct bite."
ERI, VAL3

Meidän  esiintymiset tältä päivältä oli siinä vaiheessa ohi, joten loppuaika menikin ihan vaan kehiä katsellessa ja kirjurina toimiessa.

Joidenkin ihmisten käytös vaan jaksaa kummastuttaa, miten ainakin itselle mukavasta harrastuksesta voi saada niin totisen...

Kiitos seurasta ja suojasta pään päälle Johannalle ja Ninnille (aka VaNu), meidän perhe levittäytyi tavaroineen ja koirineen kahteen telttaan ;) Kiitos myös kaikille muille hauskasta kehänlaitaseurasta! Ninnille kiitos Lucan tukan kunnostamisesta taas kerran, ja kiitos myös turistina olleen Vilin turkin tuunaamisesta ja neuvoista :)

Harrastuksia

Kesän tullen unelmia harrastuksista on aloitettu toteuttaa. Vili-Vilperin kanssa ollaan tehty leikkimielellä muutama makkarajälki, ja oikeassa oltiin että se on Vilille _se_ juttu! Suunnaton keskittyminen (Vilin tuntien uskomatonsuperkeskittyminen), tarkka työskentely ja se riemu suorituksen jälkeen! Myös tottelevaisuuskoulutusta ollaan pyritty treenailemaan jäljen teon jälkeen, kun keskittyminen on vielä huipussaan ja emäntä kiinnostava ;) Myös videomateriaalia parista ensimmäisestä jäljestä on;

http://www.youtube.com/watch?v=5dHoh-JxsT4

http://www.youtube.com/watch?v=_SMvj4NXbMA

Kehittämisen varaa on ohjaajalla vielä paljon, aika laihalla tietopohjalla lähdettiin liikkeelle ;) Asiaan kuitenkin heräsi kiinnostus, ja nyt varsinkin aloitusta pyritään selventämään. Eikä aloitettu mitenkään helpoimmasta päästä, polvenkorkuista heinää ja polku! Mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Huom, videoista on sensuroitu loppulässytykset ja onnelliset riehumiset pois, että Vilin kunnioitus kovana jätkänä ei kärsi ;)

Lucan kanssa on käyty muutama kerta agilityn alkeiskurssilla. Kurssi on yhteensä 8 kertaa, 2 kertaa/viikko. Ja hauskaa on ollut! Lucan vauhti pääsee oikeuksiinsa, ja selvästi Luca kyseisestä tekemisestä nauttiikin. Emännän työvuorojen vuoksi myös Juha on joutunut pari kertaa menemään yksin kurssille, ja hienosti on mennyt! Vilin kanssa hiotaan tottelevaisuutta kuntoon, ja ehkä ensi keväänä/kesänä on Vilin vuoro käydä tutustumassa agilityn maailmaan.

Aptus Show 24.5.10

Aamulla ennen kuutta ylös, koirat lenkille ja Lucan tassut ja parta pesuun ja föönaukseen. Juha pääsi kuudelta töistä, nukkui 45 minuuttia ja sitten auto starttasi kohti Helsinkiä. Turistikoirat olivat kiellettyjä, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan Vilin oli tarkoitus mennä leikkimään minkkisiskon kanssa Espooseen näyttelyn ajaksi, mutta Cessi päätti aloittaa juoksun samalla viikolla. Näin ollen vierailu siis peruuntui ja Vili jäi kotimieheksi.

10 aikoihin saavuimme Helsinkiin jäähallille, ja ensin suunnistimme juniorikehän laidalle. Juniorit oli siis kaikista väreistä siirretty toiselle tuomarille täysin älyvapaasti. Tämä tuomaritäti oli tiukka, ehkä vähän liiankin.

Juniorinarttujen luokan voitti upeasti kaunis Busterin Birgitta eli Bitte <3 "Varsinainen" tuomari oli puolalainen herra Píotr Krol, jonka linja oli hieman erilainen kuin junnut arvostelleen ruotsalaisen naisen. Vaaleanpunaista nauhaa vaaleanpunaisen perään, kaikki olivat siis erinomaisen laatuarvostelun arvoisia. Luca ei meinannut pysyä paikallaan ja piippasi aivan mahdottomasti, liekkö johtunut lähistöllä olevista juoksuisista nartuista tai mistä lie, mutta ei siinä händlerinkään hermot aivan pitäneet. Hermostus siis iski, ja ensiesiintyminen valioluokassa ei mennyt oikein putkeen ;) Siitä ei nauttinut koira eikä omistaja, katsojilla tosin saattoi olla hauskaa! :D Liikkuminen oli poukkoilua, mutta arvostelun mukaan tuomari ne kuitenkin näki...

Valioluokassa Luca sijoittui neljänneksi, ja kolmanneksi sijoittui velipuoli Castor (Argentonero Captain Hook). Kaksi kärkisijoitusta luokassa menivät naapurimaihin. Paras uros-kehään mentäessä odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta niin vaan kävi että tuomari sijoitti pelkästään kaikki valioluokan koirat (samassa järjestyksessä), joten lopulta Luca oli paras uros 4. Paras narttu kehässä kärkisijan otti hurmaava Metka (Medea Happy Dog Polonia) ja toiseksi paras narttu kera ensimmäisen sertinsä oli ihana Bitte (Busterin Birgitta). Lopulta Metka oli VSP. Onnea Johanna ja Renata sekä Riitta ja Anu!

Arvostelu oli saksaksi, vapaa suomennos;
"Elegantti uros. Kaunis pää. Hyvä kaula, erinom. runko. Liikkuu hyvin"

Kiitos kuvasta Jimmulle.

Vilirakas 1v

Vili-Vilperi täytti vuoden 19.5. Kiitos elintarviketeollisuuden lakon, meillä ei perinteistä poiketen saatu maksalaatikkokakkua. Sen sijaan pojille tarjottiin spesiaaliateria, vähän nappuloita, sekä nakkeja ja raejuustoa. Synttäripäivän kunniaksi kävimme seuraavana päivänä myös 1vuotis rokotuksilla ja vähän tutustumassa mamman kesätyöpaikkaan ;)

Hirvensalmen reissu ja Kangasniemi KR 13.5.10

Helatorstain aattona, keskiviikkona 12.5 lähdettiin ajelemaan kohti Hirvensalmea ja kasvattaja-Johannan mökkiä. Aiemmista suunnitelmista poiketen, myös Juha ja Vili pääsivät lähtemään mukaan. Sekalaiseen seurakuntaan mökillä kuuluivat siis meidän koko poppoo, Johanna ja Senna-mummo sekä Henna ja Jure. Illalla syötiin ja juotiin, saunottiin, paistettiin makkaraa takassa ja puhuttiin niitä näitä, eli koirajuttuja laidasta laitaan ;). Yöllä mahataudinpoikanen yritti ottaa yliotteen, mutta hyvän lääkityksen turvin me kaikki pääsimme näyttelypaikalle Kangasniemelle.
Mahaa kipristi (oliko sitten mahatautia vai ei) ennen kehää, ja taisi siinä myös muutama tiukempi komento käydä kennelpojan (lue: Juha) suuntaan ;) Alkoi vähän hirvittämään kun rodun erikoistuomari Marianne Holm jakoi laatuarvostelunauhoja keltaisesta vaaleanpunaiseen. Meidän vuoro tuli, Luca liikkui hienosti, ja seisoi pöydällä hienosti siihen asti kunnes mittatikku otettiin esiin. Sitten alkoi hirveä nojaaminen mammaan päin, tuomarikin sanoi Lucalle "Nyt yrität kyllä feikata" ;) Jotain mittaa sieltä kuitenkin saatiin, ja laatuarvosteluksi erinomainen! Luca oli ainoa erinomaisen saanut uros, joten samalla varmistui Suomen muotovalion arvo! :) Rotunsa paras-arvon sai paras narttu, joten Luca palkittiin vastakkaisen sukupuolen parhaana. Rodun erikoistuomarin hieno arvostelu lämmitti mieltä;
"Hyvin urosmainen tasapainoinen kokonaisuus, koon ylärajoilla. Upeailmeinen uroksen pää, erinom. kaula ja eturinta, rintakehä saisi olla pidempi, erinom. perä, kaunis ylälinja, karkea runkoturkki. Turhan alleviivaava trimmaus, liikkuu hyvin."
AVO1, Finnsieger-piste, PU1, SERT->FI MVA, VSP


Avoimen luokan voitolla tienattiin myös ensimmäinen Finnsieger-piste! Juhan kanssa juuri yksi päivä mietittiin, että Luca sai kahdesta ensimmäisestä näyttelystään (Tampere ja Mänttä) molemmista sertin, ja nyt ensimmäisestä näyttelystä yli 2-vuotiaana muotovalion arvoon oikeuttavan, kolmannen sertin.
Meidän porukan päivän saldona oli siis; Jure: PU2, vasert Senna: PN2, ROP-vet Luca: SERT, VSP, FIN MVA
Kiitokset menevät Johannalle tästä upeasta herrasta, Ninnille upeasta trimmistä ja Johannalle, Senna-mummolle sekä Hennalle ja Jurelle upeasta mökkiseurasta.

Kuulumisia

Meillä vietettiin joku aika sitten Vilin nimipäiviä ja Lucan 2v-synttäreitä. Perinteisesti, juhlaan kuului osana maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä.

Pari päivää sitten Vilin kanssa tehtiin ensimmäinen jälki, ja ai että se oli mukavaa! Muutava lihapulla jäi välistä, mutta mitäs pienistä. Vilin keskittyminen oli aivan mahtavaa, ja kaikista hienointa oli löytää se asia, josta Vili selvästi nauttii. Vilin kanssa on myös harjoiteltu vapaana olemista, 13 metrin pituinen naru perään. Kyllähän Vili luoksetulon jotenkin ymmärtää. Vili lähtee Lucan perässä lähtee täysiä tulemaan kohti, mutta kohdalla vetää hirveetä kyytiä sivuun puskaan, tai vaihtoehtoisesti ohi. Tätä siis treenailemme edelleen.
Vili on koko talven repinyt orapihlaja-aidan nurkkaan reikää. No, muutama päivä sitten molemmat herrat meni ihan sekaisin, kun juoksuinen mäyräkoiranarttu pyörähti aidan vierestä. Vili otti ja hyppäsi aidan päälle, kaikki neljä tassua kapean aidan päällä. Muutaman sekuntin herra siinä huojui, eikä tietenkään välittänyt kielloista, vaan hyppäsi reteesti kovalla työllä tekemästään aukosta ja meni ihanan tytön luo. Ja Lucaa harmitti suunnattomasti... Isäntä sitten kiersi etupihan kautta hakemaan karkulaisen kotiin, ilman minkäänlaisia vastusteluja.
Luca siis vietti 2v-synttäreitään 7.4. Tämähän tarkoittaa sitä, että nyt Lucan on mahdollisuus saada Suomen muotovalion arvo, jos saa sertin näyttelystä. Tasan viikon päästä on jännät paikat, ensimmäinen yritys on silloin. Luca on saanut mukavasti massaa, ja lauantaina mennään kummitäti-Ninnille näyttelytrimmiin. Pientä ulkomaan reissua on myös suunnitteilla, siitä lisää myöhemmin ;)

Kevättä

Niin lähti Lucan karva, ja voi kamala miten pieni se sen alla olikaan! Oli odotettavissa, että raju ripuli/oksennustauti vei paljon massaa pois, mutta todella hoikka poika sieltä karvan alta kuoriutui. Tämän lisäksi ilmojen lämpeneminen ja naapuruston narttukoirien juoksut vie Lucan pään ihan sekaisin, ruoka maistuu silloin tällöin, illalla istutaan pimeässä huoneessa, kiljutaan, vähän täristään ja uneksitaan ihanista tytöistä. Vili tottakai ottaa mallia isommasta, yhdessä ne istuu ruokakuppien viereen ja tuijottaa silmiin. Miten meidän ahmateista on pienessä hetkessä tullut näin ronkeleita?
Ja Vili. Se on ihan mahtava persoona, päivä päivältä tuota pientä otusta alkaa tuntemaan enemmän. Takapihalle juostaan kauhealla vauhdilla repimään orapihlaja-aitaa, isoista ja terävistä piikeistä huolimatta. Pikkulinnut on ihania, ja ison lumikasan päältä niitä on kiva tarkkailla. Vilin karva on niin mahtava, tiheää ja karkeaa kuin mikä.
Kohta olisi aika ilmoittaa Lucaa kesän näyttelyihin, vähän jo alkaa jännittää! Silmä kovana myös tarkkaillaan agilityn alkeiskurssin alkamista. Hirveä into olisi myös alkaa harrastaa Vilin kanssa esim. jälkeä, niin mahtava nuuskuttaja ja taitava nenän käyttäjä se on!

Vuoden kääpiösnautseri '09

Kääpiösnautserikerhon vuosikokouksessa 21.2 palkittiin vuoden 2009 menestyneimpiä koiria mm. näyttelymenestyksen perusteella. Meidän Luca-rakas sijoittui musta-hopeissa uroksissa toiselle sijalle! <3 Voitto meni odotetusti hienolle Fillelle (Noble Monument's Fit For Beries), onnea!
Nyt me odotellaan kummitäti Ninniä saapuvaksi lähiaikoina, jotta päästään Lucan tukan kimppuun. Tuossa karvamäärässä alkaakin olla jo vähän kuuma välillä, onhan kelit sentään tänään käyneet pikkaisen plussan puolella ;)

Espoon reissu ja luuserilenkki

Länsi-Uudenmaan kääpiösnautserit eli luuserit järjestivät käppänäkävelyn ystävänpäivänä Siuntiossa. Meidän miesvoittoinen seurue lähti jo edellisenä päivänä kohti Espoota Vilin kasvattajan Anun luokse. Anun luona oli myös poikien kummitäti Ninni, joka tuttuun tapaansa vei pojilta karvoja. Vili nypittiin ja siistittiin ja melko kalju pojasta tuli, mutta kuinka hieno pieni poika se onkaan <3 Lucalta nypittiin säkä, ja parin viikon päästä jatketaan ottamalla kaikki karva irti mikä vaan lähtee!
Illalla pureuduttiin myös Vilin lenkillä käyttäytymiseen, siihen hirveään huutoon ja johonkin kummalliseen "tilaan" menemiseen. Silloin tuohon pieneen mieheen ei saa mitään kontaktia, huuto on hirveä ja kaikkea mitä näkee täytyy kommentoida haukkumalla. Viikko sitten tämä kärjistyi karkaamiseen, jossa meinasi käydä pahasti. Tässä meillä on projektia, ja nyt jo vajaassa viikossa uloslähtöä ja itse lenkillä olemista on saatu sen verran rauhoitettua, että lenkkeily alkaa olemaan jopa miellyttävää puolin ja toisin! Joskus vaan tuntee itsensä niin tyhmäksi, kun antaa pienistä asioista muodostua ongelmia, jotka voivat paisua todella isoiksi. Onneksi meillä on niin ihania ihmisiä ympärillä, jotka jaksavat auttaa ja opastaa!
Ystävänpäivän aamuna lähdimme Espoosta kohti Siuntiota. Parikymmentä ihmistä ja koiraa puolentoista tunnin metsälenkillä, ja mukavaa oli. Lenkin kruunasi kahvit ja laskiaispullat. Anu osti vielä samaiselta reissulta Vilille fleecetakin, pääkallokuviolla tottakai ;)
Kiitos mukavasti viikonlopusta kaikille mukana olleille! Kiitos Anulle yöpaikasta, ja Ninnille avusta taas kerran :)

Vilin purukalusto ja pikku-potilas

7. päivä tammikuuta oli Vilin hampaiden jälkitarkastuksen aika (vaikka ainakin omistajien mielestä vähän liiankin hyvin toimii virheellinenkin purenta ;)). Ajomatka Kirkkonummelle, eläinlääkäri vilkaisi suuhun ja sanoi että hyvät on! Mikä helpotus, purenta saatiin korjattua yhdellä toimenpiteellä, eikä tarvitse ryhtyä oikomishoitoihin tai muihin raskaisiin projekteihin!
Lucallahan on hieman matkapahoinvointia, menomatkalla oksensi kerran, mutta paluumatka sujui hyvin. Seuraavana aamuna herättiin siihen, kun Luca oksensi. Makuuhuone oli aikamoinen näky, oksennusta ympäriinsä, ja toinen oli vielä yrittänyt siivota peittelemällä niitä päiväpeitolla... No, ei kun siivoamaan, ja koirat pihalle aamupissalle ja soitto eläinlääkärille. Samalla kun eläinlääkäri vastasi, Luca alkoi oksentamaan lumelle verta ja myös ripuloimaan. Silloin iski paniikki, onneksi eläinlääkäri oli rauhallinen ja kehotti tulemaan vastaanotolle jos tilanne ei rauhoitu. Ei rauhoittunut, joten auto käyntiin ja Keuruulle. Eläinlääkäri tutki ja totesi että ei ole ainakaan vierasesineitä suolistossa, antoi niskaan estopiikin pahoinvointiin ja reseptin samaiseen lääkkeeseen. Lähdettiin kotiin, ja ilta sujui melko rauhallisesti pientä ripulointia luukunottamatta, kuten myös seuraava aamu ja päivä.
Illalla kun tulin töistä, Luca tuli reippaana tapansa mukaan ovelle tervehtimään. Luca yritti nostaa etutassut syliin, mutta silloin takajalat petti alta. Reppana ei jaksanut kunnolla edes kävellä, joten ensin soitto kasvattaja-Johannalle ja myöhemmin yöllä eläinlääkärille, kun Luca ei enää jaksanut muuta kun makoilla, tärisi ja oli kivulias. Juha valvoi Lucan kanssa aamu 7 asti ja juotteli ruiskulla. Koska tila ei ollut aamuun mennessä yhtään korjaantunut, soitettiin uudestaan eläinlääkärille. Itse menin iltavuoroon töihin, ja Juha lähti äitinsä ja Lucan kanssa Tampereelle eläinlääkäriin. Tampereella eläinlääkäri antoi kehuja erinomaisesta hoidosta, kuulemma harvoin koira on niin hyvässä kunnossa kolmen päivän mahataudin jälkeen. Luca sai antibioottikuurin suolistotulehdukseen ja oli jo illalla paljon virkeämpi. Vielä parin päivän ajan maha oli sekaisin, mutta Luca piristyi huomattavasti. Kummitäti-Ninnin suosittelemalla kananmuna-porkkanasose kuurilla oltiin, ennen kuin siirryttiin vähitellen takaisin omaan ruokaan.
Tauti meni ohi, vaikka vieläkään ei tiedetä mikä tämän aiheutti. Viliin tauti ei tarttunut, onneksi! Pienen ja 7kk:n ikäisen koiran kohdalla tilanne olisi ollut vieläkin kriittisempi. Nyt Luca on aivan ihana oma itsensä, mitä nyt murrosiän merkit alkavat näkyä pienenä vastaan hangoitteluna ;)

Vuoden 2010 alkua

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ainakin Vilillä.
Normaali lauantai-ilta, sauna lämpiämässä ja pojilla normaalit vouhotukset. Lauantain kunniaksi pestiin Vilin tassut ja parta ennen saunaan menoa. Siellä me tyhmät ihmiset sitten saunottiin autuaan tietämättöminä. Mikä lie sisäinen optikko Vilissä herännyt, kun saunasta tullessa olohuoneen matolla odotti tälläinen näky:

Toinen sanka irti ja toinen vääntynyt, toinen linssi irti ja pienen pieniä pilkkuja linsseissä. Vaan miten oli tuo pieni tasmanian tuholainen saanut lasit haltuunsa? No tottakai kiipeämällä tietokonepöydän tuolille ja ottamalla ne pöydältä. Kyllä optikkoliikkeen myyjää nauratti, kun laitoin jotkut silmälasien tapaiset tiskille.
Tarinan opetus; älä suututa pientä kääpiösnautseria.

Vuosi 2009

Vuosi 2009 on nyt käsitelty, riemuineen ja pettymyksineen. Helmikuussa Luca meni Tampereelle ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä ja sai heti ensimmäisen sertinsä. Emme siis olleet kovinkaan innoissaan näyttelyistä, jos yhdessä käy niin kiva juttu ;) Kuinka kävikään. Seuraavaksi Mäntässä match show:n BIS3-sijoitus, ja 31.5 menin ensimmäisen kerran virallisessa näyttelyssä esittämään koiran (tätä ennen olin siis käynyt elämäni aikana tasan kolmessa koiranäyttelyssä). Sitten seurasi Porvoon pääerikoisnäyttely upein tuloksin, mahtava Pärnun reissu, tuloksellisesti ei niin mahtava viikonloppu Joensuussa ja hienon hieno päivä erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä, jossa Luca oli ROP ja kaiken lisäksi BIS1-juniori. Lisäksi suuren suuri kiitos kuuluu Sadulle, joka otti Lucan mukaan Viroon ja Liettuaan. Trimmipäivän yhteydessä Lohjalla Luca oli kääpiösnautseri match show:n BIS1. Tiivistettynä, 3 sertiä, 1 varaserti, Liettuassa luokkavoitto ja "pikkuserti", 1 Viron junioriserti, kerran näyttelyn kaunein juniori, 2 kertaa rotunsa paras ja kerran vastakkaisen sukupuolen paras. Lisäksi Luca sai olla osa upeaa Argentonero kasvattajaryhmää Porvoossa ja Salossa, sekä osa äitinsä Doriksen jälkeläisryhmää Porvoossa.
Lucan pennut syntyivät Paimioon Pirius-kenneliin 13.8, 4 urosta ja 2 narttua. Ylpeä isä kotijoukkoineen odottaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan jälkikasvun osalta :)
Vili-Vilperi, Espoon hirviö, pieni riiviö, saapui meille 27. päivä syyskuuta. Tämä ihana pakkaus on ollut kaikkea sitä mitä toivoimme, paljon enemmänkin. Vili kävi pyörähtämässä Turun erikoinäyttelyssä pentuluokassa, tuloksena kunniapalkinto ja toiseksi paras urospentu. Tältä reissulta Vili myös jäi hammaslääkäriin, yllättäen ilmenneiden purentaongelmien vuoksi. Pari viikkoa me jumppasimme Vilin hampaita useita kertoja päivässä, toivoen että purenta saadaan korjattua. Kehitystä oli tapahtunut, mutta viikkoa ennen Joulua Vililtä poistettiin kaksi hammasta, jotta vältyttäisiin suuremmilta ongelmilta. Nyt pari viikkoa poiston jälkeen tilanne näyttää hyvältä, ja kulmahampaat pääsevät kasvamaan oikeille paikoilleen. Jälkitarkastuksessa näemme, riittikö pelkkä poisto. Näitä asioita tapahtuu, kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan. Vaikka Vili on poissuljettu jalostuskäytöstä ja periaatteessa myös näyttelyistä, tärkeintä on, että tämä mahtava persoona saa elää ongelmatonta elämää hampaidensa kanssa. Ja jos mietitään muita ongelmia, vakavampia sairauksia, hampaiden poisto on niiden rinnalla hyvin pieni asia. Olen pahoillani Vilin kasvattajan Anun puolesta, jolle loppuvuosi koirarintamalla oli kaikkea muuta kuin helppo. Suuren suuri kiitos Anulle tästä mahtavasta persoonasta, joka osaa olla maailman kovin jätkä, mutta myös maailman lempein jätkä.
Haluan kiittää menneestä vuodesta kaikkia mahtavia ihmisiä, jotka ovat hienosti ottaneet meidät mukaan tähän upeaan harrastukseen. Olemme saaneet paljon uusia ihania ystäviä, kallisarvoisia neuvoja ja paljon apua (sekä paljon kilometrejä auton mittariin ;)). Erityisesti suuret kiitokset Johannalle ja Anulle näistä maailman parhaista pojista. Kiitos Ninnille ja Sadulle avusta, neuvoista sekä henkisestä tuesta heikoilla hetkillä ;) Kiitos Päiville, Hannulle ja muulle poppoolle mukavasta yhteistyöstä. Kiitos myös koko Argentonero-poppoolle!

Nyt ollaan pari viikkoa asusteltu uudessa kodissa, ja pojat ovat sopeutuneet hyvin. Luca oli aluksi vähän ihmeissään, ruoka ei maistunut (!!) ja jokainen ääni piti ilmottaa. Nyt ruoka jo maistuu entiseen malliin.
Nyt meillä on myös vähän pihaa, ja Vilihän ei millään meinaa uskoa kun käsketään sisälle! Muutaman kerran herra on tehnyt jopa niin, että työntää kuonon sisälle, nappaa namin ja juoksee takaisin pihalle. Kun Vilperiä kutsuu sisälle, hiljaa kuono maassa vähitellen tulee lähemmäs, "joojoo tuun kohta", ja yhtäkkiä tekee äkkikäännöksen pihan perimmäiseen nurkkaan. Törkeä pieni otus.
Lauantaina Ninni kävi laittamassa Vilin näyttelytrimmiin, ja tulevana sunnuntaina suuntaamme kohti Turun erikoisnäyttelyä. Vilin ensimmäinen näyttely! Aika menee niin nopeasti, Vili on nyt jo 6kk!
Luca kasvattelee turkkiaan ensi kevättä ja kesää varten :)

Vili 6kk

Trimmipäivä ja mätsäri

ArBuNoWin (kennelit Argentonero, Busterin, Nontoxic ja Willken) trimmi- ja näyttelytreenipäivä järjestettiin 31.10 Lohjan Muijalassa. Sinne meidänkin poppoo suunnisti, tällä kertaa ilman isäntää. Lauantaiaamuna vein Juhan töihin puoli 6, ja lähdin ajelemaan kohti Lohjaa Lucan ja Vilin kanssa. Reilun kolmen tunnin matka edessä, ja tulipa taas kerran mieleen, että ei tämä ihan täysjärkisen touhua ole ;)
Päivään osallistui noin 30 kääpiösnautseria omistajineen. Paikalla olivat esimerkiksi kaikki Argentonero D-pennut; Luca, Edi, Digi ja Lili sekä kaikki Busterin C-pennut;  Vili, Cessi, Saro, Tytti ja Calle. Itse otin näyttelytrimmissä olevan Lucan käsittelyyn, ja Hannele otti Vilin näyttelytrimmin harjoituskappaleeksi. Suuren suuri kiitos Ninnille, joka auttoi alkuun trimmausasioissa. Vaikka tietoa tuli paljon lyhyelle ajalle, kyllä jotain jäi mieleenkin (toivottavasti) :)
Trimmiosion jälkeen oli vuorossa näyttelykoulutusta. Meinasin jo lähteä ajelemaan kotia kohti trimmiosuuden jälkeen, mutta uteliaisuus voitti hirveän väsymyksen. Koska Vilin handleri oli kotona, delegoin tehtävän kasvattaja-Anulle. Hienointa oli, että Vili osasi käyttäytyä ;)! Lucaa ei näyttänyt esiintyminen kiinnostavan yhtään, mutta harjoituksen vuoksi treenailtiin.
Näyttelykoulutuksen jälkeen oli vuorossa Länsi-Uudenmaan kääpiösnautsereiden järjestämä Match Show, joka oli tarkoitettu vain kääpiösnautsereille. Tuomarina toimi Hilkka Salohalla. Vili meni Anun kanssa kehään, ja sai sinisen nauhan. Itse menin Lucan kanssa, ja Luca sai punaisen nauhan. Sinisten kehään ei Anun kädet riittäneet monen koiran kanssa, joten otin itse Vilin. Vili oli sinisten 2.! Hienot palkinnot ja suhteellisen hieno esiintyminen lämmitti suuresti mieltä :) <3 Koiran vaihto lennossa, ja Lucan kanssa punaisten kehään. Koirat väheni ympäriltä, ja Hilkka Salohalla valitsi Lucan punaisten ensimmäiseksi! Luca ei suostunut montaakaan askelta ottamaan nätisti, mutta ne muutamat riitti ;) BIS-kehässä Luca oli sinisten 1. koiran kanssa, ja Luca valittiin BIS1-koiraksi :)
Palkintoja varten täytyi ajaa auto lähemmäs ovea :) Palkinnot olivat todella mahtavat, ruokaa, herkkuja ja leluja pitkäksi aikaa. Kotimatkalle pääsin 8 jälkeen illalla, perillä olin 11 jälkeen, joten päivälle tuli pituutta. Päivän saldona paljon uutta ja tärkeää tietoa, uusia ihania tuttavuuksia, paljon ruokaa, leluja ja herkkuja koirille sekä käsittämätön väsymys. Sunnuntaina aamulla raahauduin vielä töihin ;)
Kiitos kaikille mukana olleille mahtavasta päivästä, toivottavasti näitä tulee lisää!

Vili sinisten 2.

Luca punaisten 1.

Kiitos Jimmulle kuvista!

Luca reissussa

Torstaina 22. päivä lokakuuta vietiin Luca Sadun luo, yöllä bussi lähti kohti Liettuaa. No, tällä kertaa Vili oli yksin ollessaan vähän tuunannut kukkaa (jonka nimeä en muista), vetämällä lehtiosan irti rungosta ja "mitään en oo tehnyt..."-ilme oli vastassa.
Lauantaina Vilnan KV-näyttelyssä tuomarina tanskalainen Ulf Bråthen, Luca sijoittui nuorten luokan toiseksi. Arvostelu josta en ihan täysin saanut selvää;
"Big masculine dog, quite g. head, g. neck, forechest, short back, ?, g. topline, well angulated, nice coat, color, moves well from the side, back, a bit narrow in front, g. temperament"
Sunnuntaina tuomarina oli ruotsalainen Pia Lundberg. Luca sijoittui luokkansa ensimmäiseksi, ja sai Liettuan "pikkusertin"! Cacib-tili jäi edelleenkin avaamatta, mutta kyllä me vielä ehditään :) Arvostelu josta en saanut ainakaan yhtään enempää selvää kuin edellisestä;
"19 months old male; g. proportius, nice head; ? ear, narrow in front, g. topline; could be more angul. in front; v.w. ?movement?musc..? in rear, little loose in front movement."

Vilille Lucan reissu teki todella hyvää. Vili on niin kiintynyt isoveikkaan, torstai-iltana itkeskeli ja etsi Lucaa. Seuraavana päivänä Vili hyväksyi jo tilanteen, ja kiipesi jopa sohvalle hakemaan meiltä hellyyttä! Maanantai-iltana koulun jälkeen kävin hakemassa Lucan kotiin, ja voi että sitä riemua. Ikävä taisi olla molemminpuolinen ;)
Suuren suuri kiitos Sadulle, joka otti Lucan mukaan reissuun!

Mätsärissä Tampereella 18.10.09

18.10 suuntasimme poikien kanssa Tampereelle mätsäriin. Vilin ja Juhan ensimmäinen mätsäriesiintyminen meni hienosti! Pieni murahdus kuului kun tuomari käveli kohti tervehtimään, mutta muuten ei ääntäkään :) Tuomari kehui Viliä lihaksikkaaksi ikäisekseen, ja sai tutkia Vilin todella tarkkaan, myös hampaiden katsominen sujui ongelmitta! Tuloksena sininen nauha. Tuomari oli maininnut että koirassa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta liikkumista pitää vielä harjoitella. Meidän pieni mietiskelijä jäi välillä vähän ihmettelemään, että pitäisikö tässä muka jonnekkin liikkua, kun haukkuvat koirat kehän laidalla ovat niin paljon kiinnostavampia? Mutta kun Vili lähti ravaamaan, se oli kaunista katseltavaa, kuten myös seisominen :) Pentuja oli mätsärissä yli 50, ja Vili käväisi kehässä niin aikaisin, että ehti väsähtämään. Sekä koirat että omistajat olivat niin kylmissään, että päätettiin lähteä kotimatkalle kun saatiin tietoon että pentuja on arvostelematta vielä 30.
Lucan kanssa menimme huvin vuoksi ja lähinnä händlerin harjoituksen vuoksi treenailemaan esiintymistä. Lucan erittäin hieno esiintyminen saattoi johtua siitä, että niin kylmässä ilmassa esittäjäkään ei jaksanut panikoida ;) Luca sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut punaisten kehässä.
Kyllä näistä pojista saa olla ylpeä! Luca käyttäytyi todella hienosti sekä kehässä, että sen ulkopuolella. Ei yhtään hötkyilyä, ja korvat pysyi tallella! Isossa kehässä oli ahtaasti koiria vierivieressä, yllätykseksi ravi sujui hienosti vaikka yksi koira oli ihan takapuolessa ja toinen aivan edessä :) Vilikin alun haukkumisen ja rähinöiden jälkeen rauhottui Juhan syliin.

Hyvinkää erikoisnäyttely 3.10.09

Ilman minkäänlaisia odotuksia pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä Lucan ja Vilin kyytiin, ja ajoimme Sadun luo. Sadun luota matka jatkui Röllin ja Ässän kera Hyvinkäälle erikoisnäyttelyyn. Luca oli ilmoitettu viimeistä kertaa junioriluokkaan, ja Vili lähti turistiksi hurmaamaan ihmisiä ja harjoittelemaan käyttäytymistä ihmis- ja koirajoukossa.
Paikan päällä meitä odotteli jo Johanna, Helena, Pikku-Lissu<3, Anu ja Ninni. Anu otti heti Vilin hellään huomaansa ;)
Ja mikä mahtava päivä olikaan tiedossa! Tämän hermoheikon händlerin jännitys ja hermoilu ei mennyt ihan hukkaan!
Päivän saavutuksena siis ERI, ROP-JUN, PU1, SERT, ROP!! Pakko myöntää, että itku pääsi ROP-VSP kehästä poistuttaessa ;) Mutta ei siinä vielä kaikki, BIS-juniori kehässä Luca valittiin näyttelyn kauneimmaksi junioriksi!
Kiitos Johanna, Ninni, Satu, Anu, Helena, Juha sekä kaikki muut päivän kanssamme jakaneet! Kiitos erityisesti henkisestä tuesta, sitä tarvittiin, sekä neuvoista, joista hyvin suuri osa ei tainnut mennä perille ;)
Kotona päätimme että Vili oli kaiken tämän hyörityksen keskellä BIS- turistikoira ;)

Luca ja VSP Afunique Napoleona

Luca BIS1-Juniori
Tuomari Jari Laakso sanoi Lucasta seuraavaa;
" 1,5v, eritt. lupaava junioriuros jolla erinom. karvapeite pinnassa, erinom. ylälinja, kaula voisi olla hiem. pidempi. Eturinta ei vielä täyteläinen, hyvä häntä. Tasap. kulmaukset. Kaunis pitkä pää jossa hyvät linjat, erinom. taka- ja sivuliik., etuliik. turhaa pyörimistä."

Tapaus Vili ja totuttelua

Niin siinä sitten kävi, että Vili muutti meille. Kun kävimme Viliä tapaamassa, Anu pyysi meitä ilmoittamaan viikon sisällä, mitä olemme tästä riiviöstä mieltä. No, paluumatkalla meillä oli Juhan kanssa aikaa jutella, ja asia olikin aika selvä molempien mielestä. Ei sitä olentoa voinut vastustaa! Odotin päivän, ja torstai-aamuna soitin Anulle ja kerroin että Vili voi muuttaa meille jos Anu sen vielä antaa. Näin ollen, sunnuntaina 27. päivä syyskuuta, lähdimme iltapäivällä kohti Espoota ja haimme Vilin kotiin.
Kotimatka meni hyvin, Juhan ajaessa Vili nukkui etupenkillä minun sylissä, ja minun ajaessa Juhan sylissä. Loppumatkasta Vili ja Luca matkustivat samassa boksissa, ja kyllä sieltä paikka molemmille löytyi. Kun tulimme kotiin, Vili haisteli pikaisesti paikat läpi ja kävi Lucan lelujen kimppuun. Luca katsoi ihmeissään vierestä, kun Vili asettui taloksi. Hetken päästä Luca käveli Vilin perässä ja haisteli omia lelujaan, kun ei ole niitä tottunut kenenkään kanssa jakamaan ;) Nukkumaan pojat rauhoittuivat hyvin, molemmat nukkuivat hetken aikaa sängyssä, jonka jälkeen taisi käydä liian ahtaaksi ja molemmat siirtyivät lattialle nukkumaan :)
Aamulla saimme esimakua Vilin rajusta rakkaudesta. Juha nosti Vilin sänkyyn, ja voi sitä herättämisen riemua! Se tuhinan, puremisen ja tassulla tökkimisen sekoitus on jotain ihan selittämätöntä, ja toistuu joka aamu! Luca tulee vähän vaisummin herättämään, muutaman kerran nuolaisee naamasta ja käy uudelleen tyynylle nukkumaan ;) Päivä meni muutenkin ihmetellessä elämää, välillä Luca ja Vili innostuivat painimaan, mutta olivat molemmat pojat aika väsyneitä.
Seuraavana päivänä menimme koko perhe koirakouluun. Juha meni Vilin kanssa arkitottelevaisuusryhmään, ja minä menin Lucan kanssa kilpailuihin tähtäävään ryhmään. Molemmat pojat suoriutuivat niin hienosti! Keskiviikkona oli vuorossa näyttelykoulutus, jossa Vili ilmoitti ohjaajille että ei tarvi koskea. Että voi pienestä koirasta lähteä ääntä! Tätä siis treenaillaan jatkossa ;)
Parin päivän päästä Vili oli jo huomattavasti virkeämpi ja jaksoi touhuta paljon enemmän. Nyt, viikon meillä asuneena, Vili on sopeutunut erittäin hyvin meidän perheen rytmiin, ja Lucakin on tainnut tajuta, että tämä "leikkikaveri" jääkin meille asumaan.

Pentureissu syksy/09

22. päivä syyskuuta lähdimme klo 10 ajelemaan Vilppulasta kohti Tuusulaa. Tuusulasta otimme "kummitäti" Ninnin kyytiin, ja ajoimme Espooseen Anun luokse tapaamaan Vili-poikaa, Espoon hirviötä, jolla on jo 4 kuukauden ikäisenä aikamoinen maine! Anun luona meitä olivat Vilin lisäksi vastassa myös suursnautseri Nelli, Vilin isoäiti Zaza ja Vilin sisko Cessi.
Ja Vili sitten. Ihana parrakas otus, jota ei voinut vieraat (paitsi Ninni) vähempää kiinnostaa! Ihana tuiman näköinen itsevarma pirulainen, joka ei enempää eikä vähempää, sulatti meidän sydämet! Aito snautseri, jonka murina syliin nostettaessa kertoo mahdottomasta tahdonvoimasta, mutta joka osaa myös rakastaa (tosin melko rajusti).
Matka jatkui Anun luota kohti Nummelaa, Lucan kasvattajan Johannan luo. Otettiin Johanna kyytiin, ja suunnattiin kohti Paimiota ja Lucan jälkikasvua. Päivin ja Hannun luona meidät otettiin avosylin vastaan, ja ne kuusi ihanaa vajaan kuuden viikon ikäistä pikku pulloharjaa olivat mielettömän suloisia <3 Heti pennuista nousi esiin yksi, jonka Johannan kanssa ristimme epävirallisesti "pikku-Lucaksi". Yhtä äänekäs ja reipas kuin Luca pienenä ja meno oli kovin vauhdikasta!

Pöytä notkui tarjottavista, ja kahviteltuamme Ninni nappasi pennut yksi kerrallaan trimmipöydälle. Siinä me sitten ihmeteltiin, kun Ninni asiantuntevasti kertoi pentujen rakenteesta ja ulkomuodosta kaikennäköistä, mitä itse ei näe edes aikuisesta koirasta! Luca ei oikein ymmärtänyt, vaikka kuinka yritin sille selittää että nämä ovat sinun jälkeläisiä ;) Katsoi vaan ihmeissään minua ja pentuja.
Illan pimentyessä oli aika lähteä kotimatkalle. Ensin Nummelaan, sitten Tuusulaan, ja sitten kotiin. Kotona olimme yhden aikoihin yöllä. Mukavan päivän saldona oli paljon ihania kääpiösnautsereita (ja yksi suursnautseri <3), ihania ihmisiä ja yli 800km autossa istumista/ajoa, mutta ei voi valittaa! Lucan jälkikasvun näkeminen oli mahtava kokemus, toivottavasti näistä lapsosista kuullaan vielä! Toivon, että voin myös itse olla osa Lucan lapsosten elämää ja kuulla niiden toilailuista. Jos ovat yhtään isäänsä tulleet, niin niistä riittää kerrottavaa ;)

Vili-Vilperi ja Lucan pienet lapsoset

Perheemme on saanut uuden parrakkaan jäsenen. Tulokas on nimeltään Busterin Carlphilip, kutsumanimeltään Vili. Meillehän ei pitänyt tulla toista koiraa vielä, aikaisintaan ensi keväänä... Mutta kuinkas kävikään! Ei suurempaa pentukuumetta eikä mitään, mutta tuossa se matolla nukkuu ja tuhisee. Ja se on oikein ihana.
Luca on ihmeissään kun lelut jaetaan, mutta on ottanut Vilin oikein hyvin vastaan. Vähän sille täytyy tietysti äijäillä ja näyttää, että kuka täällä oikein on se isompi ja kovempi jätkä ;) Kirjoittelen Vilistä (ja siitä, miten se tuohon matolle päätyi) myöhemmin, kun saan ajoiksi laittaa kuvia tänne ja niin edelleen.
Vierailimme Paimiossa Päivin ja Hannun luona treffaamassa Lucan ja Lunan 6-viikkoisia pentuja. Tästäkin reissusta lisää juttua myöhemmin :)

Joensuu KR 15.8.09 ja Joensuu KV 16.8.09

Joensuun kaikkien rotujen näyttelyssä 15.8 Juha meni ensimmäistä kertaa kehään Lucan kanssa, ja Luca ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan. Lucaa kyllä kiinnosti kaikki muu paitsi esiintyminen ;) Saan kyllä olla todella tyytyväinen miesten ensiesiintymiseen yhdessä, vaikka tällä kertaa tuloksena oli H. Ensimmäistä kertaa Lucan "hammasvamma", eli alhaalta puuttuvat p1-hampaat näkyivät tuomarin arvostelussa.
Arvostelu oli saksaksi, mutta käännöspalvelun avulla saatiin raaka suomennos;
"Suuri uros, jolla pitkänomainen pää. Tummat silmät, litteät korvat. Saksipurennasta puuttuu p1 alhaalta oikealta ja vasemmalta. Elegantti kaula. Riittävän kulmautunut edestä, rinnan syvyys riittämätön. Oikein kulmautunut takaa, löysät kyynärpäät. Pitäisi esittää liikkeensä paremmin. Oikea karva ja väri. Temperamenttinen luonne."
Tuomarina Isolde Huber, Saksa.


Seuraavana päivänä oli vuorossa Joensuun kansainvälinen näyttely. Nyt puuttuvat hampaat eivät haitanneet menoa, mutta tällä kertaa Lucan koko nousi esiin. Muutaman kerran aiemmin tänä kesänä Lucan säkäkorkeudeksi on mitattu 35,5cm, mutta nyt korkeudeksi mitattiin 37cm, mistä tuloksena EH. Nuorten luokan kolmesta koirasta Luca sijoittui toiseksi.
Muuten todella hieno arvostelu;
"Kookas, tyylikäs nuori uros, jolla hyvä ryhti ja luusto. Erinom. kuono ja ilme. Kallo voisi olla litteämpi. Hyvä purenta. Toivoisin viistommat lavat, etuosa saa vielä täyttyä. Hyvät olkavarret ja takaosa. Häntä ok. Hyvä karva, rungossa hyvä väri. Turhan runsaat pehmeät jalkakarvat. Eritt. hyvät liikkeet ja luonne."
Tuomarina rodun erikoistuomari Soile Bister.

Iloisia uutisia 13.8.09

Paras aamuherätys pitkään aikaan! Heräsin ja katsoin puhelinta, kaksi saapunutta viestiä. Viestit oli Lucan "tyttöystävän" Lunan omistajalta Päiviltä, tänään oli syntynyt 4 uros- ja 2 narttupentua! Tämän viikon sunnuntaina tulee 9 viikkoa astutuksesta, mutta luultavasti ainakin vähän isäänsä tulleet, yhtä kärsimättömät pennut tahtoivat maailmaan jo nyt. Luca ei asiasta taida paljon ymmärtää, mutta kovasti nauttii kaikesta hössötyksestä ja huomiosta ;)
Lauantaina olisi edessä Joensuun KR-näyttely, ja sunnuntaina Joensuun KV-näyttely. Lauantaina Juha menee Lucan kanssa ensimmäistä kertaa kehään, josta on luvassa kuvallista todistusaineistoa myöhemmin ;) Eilen kävimme Joensuussa mätsärissä, saavutuksena punainen nauha, ei sijoitusta, mutta Luca osasi olla todella hienosti!
Ensi viikon perjantaina Luca lähtee Tallinnaan Baltian Voittaja-näyttelyyn. Sitten olisi edessä pidempi näyttelytauko, turkinkasvattelua ja kahden vuoden iän odottelua.
Myös pennuista kuvia luvassa myöhemmin :)

Lapsellista touhua, kesä '09

Kauniina (ja todella kuumana) päivänä oltiin Juhan äidin luona grillailemassa. Naapurin 4-5-vuotias pikkutyttö katseli aikansa Lucaa ja meidän päättömiä touhuja (esim. vesisotaa), kunnes Juha kysyi että haluatko silittää sitä, ja tyttöhän halusi. Vietiin sitten meidän "todella lapsirakas" Luca lähemmäs tyttöä ja hienostihan poika (sekä tyttö) osasi olla. Varautuneesti, mutta asiallisesti. Tyttö kysyi että paljonko tämä koira painaa, ja vastasin että noin 8 kiloa. Tyttö sitten siihen totesi, että kyllä hän sen jaksaisi nostaa. Sanoin, että tämä koira ei tykkää olla sylissä, ja tyttö kysyi; "Ai tämä ei ole sellainen sylikoira?" Niin juuri.
Tyttö sitten heitti Lucalle palloa (Luca siis ei osaa antaa palloa pois, jos leikitään). Mutta juuston avulla kyllä onnistuu ;) Annoin sitten tytölle juustoa ja sanoin, että käskeppä se maahan. Tyttö käski, Luca meni maahan, ja tyttö palkitsi juustolla, useammankin kerran. Tytön äitiäkin hymyilytti, ja tyttö kertoi, että äiti ei tule silittämään, koska on allerginen. Mutta ei siinä äitiä tarvittu, koska tyttö osasi olla todella nätisti! Tottakai olin varmistamassa, että Luca ei tee mitään arvaamatonta, mutta ehkä Luca ei enää ole se "pelottava musta koira", joka se on siis eräälle pienelle pojalle toisessa naapurustossa, kun kerran juoksi pojan perässä ja haukkui. Ja toiselle sylivauvapojalle, joka tarttui sen partaan kiinni ja Luca murahti.
Ehkä vähitellen meidän lapsia haukkuvasta ja karttavasta äijästä tulee sellainen koira, joka osaa myös toimia lasten kanssa. Ei ehkä ikinä varauksettomasti, mutta kuitenkin ilman haukkumisia, murinoita ja epävarmuutta, suht rennosti. :)

Pärnun reissu 26-28.6.09

Perjantai 26.6
Melko huonosti nukutun yön jälkeen, lähdettiin aamulla lähdettiin ajelemaan kohti Tuusulaa. Vielä viime hetken sääennustetarkastukset, ja hyvältä näytti, aurinkoista ja 26 astetta lämmintä. Tuusulasta poimittiin luottotrimmaaja-händleri Ninni kyytiin, ja matka jatkui kohti Nummelaa Johanna-kasvattajan luokse. Nummelassa pakattiin Johannan autoon Luca ja Lili-sisko sekä tavarat, ja lähdettiin kohti satamaa. Satamassa seurasi pientä odottelua, ja klo 14.30 laiva lähti kohti Tallinnaa. Laivalla päätettiin juhlia reissua jo ennakkoon kuohuviinillä, jos vaikka pois tullessa ei olisikaan suurta juhlan aihetta ;). Tallinnaan saavuttiin puoli viiden aikoihin, ja reilun parin tunnin automatka kohti Pärnua alkoi. Edes pieni harhailu Tallinnan keskustan ruuhkassa ei matkan jatkumista haitannut. Pysähdyttiin matkalla pienessä puistossa pissattamassa koirat, ja viereisestä kaupasta ostettiin koirille kanapullia (kanapallid) ja muuta matkaevästä (smirnoff ice), jota ei kuitenkaan matkan aikana nautittu :). Illalla saavuimme pilviseen Pärnuun Aisa hotellille. Päivällisen söimme hotellilla, jonka jälkeen käytiin katsastamassa rantaa ja lenkittämässä koirat. Tämän jälkeen Ninni alkoi laittamaan koiria näyttelykuntoon.
Lauantai 27.6
Ensimmäiseksi aamulla kurkistin verhon taakse-kovin synkkää ja sateista oli. Mutta ei kun aamupalalle, käyttämään koirat lenkillä ja sitten Ninni aloitti operaation tassujen ja parran pesu ja föönaus. Reilu tunti ennen kehän alkua lähdimme ajamaan lyhyen matkan näyttelypaikalle, jolloin alkoikin jo sataa kaatamalla. Tietenkään autoa ei saanut jätettyä lähelle, vaan kävelimme jonkin matkaa kaatosateessa yrittäen pitää koirat kuivina. Tietenkään emme ottaneet Johannan näyttelytelttaa mukaan silloin kun sitä olisi eniten tarvittu, mutta onneksi ystävälliset ihmiset viereisestä teltasta lainasivat meille pressun, jotta saatiin tavarat pysymään kuivina. Välillä sää näytti jo kirkastuvan, mutta turha toivo :) Luca oli ainut uros junioriluokassa, ja esiintyi mainiosti Ninnin kanssa. Luonnollisesti Luca voitti urosten junioriluokan ja sain Viron juniorisertin. Lili-siskolla taas oli kovempi kilpa narttujen junnuluokassa, mutta Lili pärjäsi upeasti ollen narttujen junioriluokan 1, ja saaden myös Viron juniorisertin. Tämähän tarkoitti sitten sitä, että Lili ja Luca kilpailivat rop-juniorin tittelistä. Luca oli rop-jun ja lili vsp-jun! Paras uros-kehässä Luca sijoittui ensimmäiseksi, Lili taas paras narttu-kehässä kolmanneksi. Jos Lucalla olisi ollut ikää kaksi viikkoa enemmän, Luca olisi voinut vastaanottaa CACIBin ja Viron sertin, mutta pääasia, että nekin menivät lopulta Suomeen ;) Lopulta Luca oli VSP! Kaiken kaikkiaan todella upea päivä koko Argentonero-teamille! :) Lili ja Luca myös hurmasivat ja hauskuuttivat parikilpailussa. Tuomari Anne Sumen mielestä hieno pari, mikä on kyllä täysin totta ;)
VSP ja ROP

Ninni ja Lili

Näyttelyn jälkeen jätettiin koirat toipumaan hotellille ja lähdettiin taksilla keskustaan tex mex-paikkaan syömään ja juhlistamaan hienoa päivää. Mahtavaa ruokaa, ystävällistä palvelua ja kuohuviiniä, kyllä kelpasi :) Ruoan päälle päätettiin kävellä keskustassa hetki, ja löydettiinkin pieni kahvila, josta sai upeaa käsintehtyä suklaata. Herkuttelun jälkeen lähdettiin takaisin taksilla hotellille, josta otettiin koirat mukaan ja käveltiin rannalle. Voi sitä riemun määrää, kun sisarukset pääsivät vapaana juoksentelemaan Pärnun hiekkarannoille :)
Sisarukset ruusukkeiden kanssa rannalla

Sunnuntai 28.6
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä yksi reissu. Aamulla aamupalalle, tavarat kasaan ja koirat lenkille. Sitten auto käyntiin ja kohti Tallinnaa, jossa oltiin reilu tunti ennen laivan lähtöä. Kävimme satamassa kaupassa, josta mukaan tarttui erinäisiä juomia, suklaata ja esimerkiksi kuivalihaa :) Tottakai pois lähtiessä aurinko alkoi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta, mutta luultavasti sade toi onnea ;) Pääsimme laivaan ja sillä Helsinkiin. Ajettiin Nummelaan, josta otimme meidän auton ja ajoimme Ninnin kotiin Tuusulaan. Vielä muutaman tunnin matka ennen kuin oltiin kotona. Juha kerkesikin olla jopa 20min kotona ennen kuin lähti yöksi töihin ;) Luca oli kovin väsynyt, edes suuri palkintoluu ei meinannut kiinnostaa, mutta yhden päivän levon jälkeen herra alkaa olla aivan oma energinen itsensä :)
Kiitos upeasta reissusta Johannalla ja Ninnille, sekä Lilille ja Lucalle<3 Näin onnistuneen reissun jälkeen lähtee mielellään uudestaankin :)

Salo KR 7.6.09

Yövyttyämme Johanna-kasvattajan luona, erkkaria seuraavana aamuna lähdettiin kohti Saloa. Menestystä ei tullut samalla tavalla kuin edellispäivänä, mutta hieno saldo silti, ei parane valittaa! Luca sai ERIn, mutta ei enää sijoittunut paras uros kehässä.
Esitimme jälleen Argentonero kasvattajaryhmän, joka oli ROP (tosin ainut) kasvattajaryhmä ja jälleen saatiin kunniapalkinto. Tuomarina Ramune Kazlauskaite, Liettua. Arvostelu englanniksi.
Ihmeen paljon sitä viikossa oppii koiranäyttelyn aakkosia, vaikka vielä toki on paljon opeteltavaa. Mäntässä 31.5 siis olin kehässä ensimmäisen kerran, ja viikon päästä Salossa jo melkein (huom. melkein) tiesi miten käyttäytyä ;)

ROP-kasvattajaryhmä (vasemmalta Luca, Lili, Edi ja Vilma)

Porvoo Pääerikoinäyttely 6.6.09

Koleana aamuna startattiin auto klo 5.40 kohti Porvoota. Poimittiin Tuusulasta luottotrimmaaja Ninni kyytiin ja ajeltiin näyttelypaikalle. Kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta todella mukava päivä!
Lucan saldo erkkarista oli ERI 1, PU2, VASERT, ROP-juniori! Tuomarina Hans Karl Schneider, Saksa. Arvostelu on siis saksaksi, joten en sitä tänne ala kirjoittamaan :)
Argentonero kasvattajaryhmä oli 2. paras ja sai kunniapalkinnon. Lisäksi esitettiin Lucan äitin, Doriksen (Argentonero Amadores) jälkeläisryhmä isossa kehässä.

ROP ja VSP-juniori

Doriksen jälkeläisryhmä (vasemmalta Doris, Luca, Rella, Edi ja Vilma)

Mänttä KR, 31.5.09

Mahtava (ja kuuuuma) päivä! Meidän onneksi meidän kehä oli jäähallissa sisällä, oli edes vähän helpompi olla. Meidän ensimmäinen kerta kehässä yhdessä (ja omistajan ensimmäinen kerta ylipäätään) - ERI, PU1, SERT, ROP! Oon niin ylpeä Lucasta, meidän hermoheikosta äijästä, joka osasi olla niin coolisti ja näyttää parhaat puolensa. Musta-hopeita kääpiösnautsereita oli kolme, Luca ainut uros, ja ainut ERI:n saanut. Omistajien viides koiranäyttely, Lucan toinen virallinen, ja toinen serti tuli! Ryhmäkehässä Luca oli jo sitä mieltä, että eiköhän tämä riitä tälle päivälle ja kävi selälleen makaamaan :) Siinä vaiheessa ei voinut muuta kun nauraa, eikä siis yllättänyt, kun ei päästy enää jatkoon. :) Ninnille suurkiitokset trimmauksesta ja vinkeistä, joita en tainnu kyllä muistaa panikoidessa!

"Kookas maskuliininen uros, jolla erinom. rungon mittasuhteet ja ryhti, oikea ylälinja, hyvät korvat, silmät ja purenta, hyvä kaula ja säkä, sopivasti kulm. edestä, voimakkaasti takaa, hyvä luusto ja käpälät, hyvä rinnansyvyys, mutta rintakehä voisi olla hieman pidempi, hyvä lantio ja hännänkiinn. Karvassa riittävä karkeus, kauniit värit, liikkuu pitkällä askeleella itsensä kantaen, miellyttävä käytös."

Match Show Mäntässä 23.5.09

Tänään oli Mäntässä härvelipäivän Match Show. Pieniä koiria oli vain neljä, ja Luca oli sinisten 1. ja BIS 3! Pienet koirat oli siis BIS 1 ja 3. Kaiken kaikkiaan mukavaa harjoitusta meille molemmille (etenkin omistajalle) ens viikon virallista näytelmää varten :) Kehuja tuli "säväkkyydestä", luonteesta ja hienosta seisomisesta, ja kuulemma ravaaminen onnistui, kun rytmiin päästiin.

Kesää kohti... 5/09

Noni. Nyt alkaa sitten jännittämään ihan toden teolla. Ensi viikon näyttelytrimmin jälkeen alkaa sitten sellanen rumba, joka kestää kesän loppuun asti. Kaikkien rotujen näyttely Mäntässä 31.5, Erkkari Porvoossa 6.6, Kaikkien rotujen näyttely Salossa 7.6 ja Kansainvälinen näyttely Pärnussa 27.6 on nyt varmoja.
Mäntän "kotinäyttely" alkaa jo jännittää sen verran, että en ees uskalla ajatella mitä siitä tulee kun joudun Lucan ite siellä esittämään. Kerran ollaan mätsärissä käyty näyttäytymässä yhdessä, eikä siitä paljoa jää lapsille kertomista. Sijoitus tosin oli pennuissa punaisten kolmas, mikä sinänsä oli tosi hienoa, mutta mutta... Omistaja kun on tällänen hermoheikko, kyllähän se koirakin sen vaistoaa.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, 4/09

Trimmissä 4/09

Tänään käytiin trimmissä Tuusulassa. Kaiken sen karvan alta kuoriutui hieno ja solakka poika! Luca käyttäytyikin melko mallikelpoisesti, lie vieraskoreutta tai varmempia otteita kun omistajalla? Luultavasti jälkimmäistä. Harjoituskappaleena oleminen ei ole ikinä ollut Lucan lempipuuhaa, luonteeltaan kun on vähän kärsimätön 8)
Nähtiin myös Lucan kasvattajaa Johannaa ja Doris-mammaa. Mamma antoi kyllä pojan kuulla kunniansa jos meni liian lähelle, mutta niinhän sen pitääkin olla :)
Suurkiitokset Ninnille upeasta työstä ja neuvoista, varmasti mennään uudestaankin sinne suunnalle trimmiin, jos meidät vaan vielä huolitaan ;)

"Jenkkivenytys":

Blogin uusi osoite!

Siirtelen tässä aikani kuluksi vanhoja blogitekstejä tännekin, katsotaan kuinka käy... :)