Postin tuomaa

Posti on tuonut viime päivinä kaikenlaista mukavaa:

Olen niin rakastunut tuohon puiseen plakaattiin! Venäjältä ei ole kuulunut edelleenkään mitään, ei edes osoitetta johon alkuperäiset dokumentit ja hakemukset valionarvosta voisi lähettää...

Kolmikon kuulumisia

Syksy on nyt tullut, ja tässä vähän kolmikon kuulumisia.

Svea
Svea on aivan ihana. Joskus tulee mietittyä, että voiko tyttömäisempää koiraa olla? Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet yms. on niin neitimäisiä. Svea osaa kyllä tarvittaessa sanoa sanottavansakin! Kahden jätkän kanssa se on kyllä toisinaan tarpeenkin. Sveaa voisi myös kuvailla hyvin sanalla huoleton ;)
Ensimmäiset juoksut ajoittui elokuun alkuun. Sopivasti juuri isäntäväen loman ajaksi, ja Anun piti alunperin ottaa Svea hoitoon meidän muutaman päivän ulkomaan reissun ajaksi. Hoito sitten kuitenkin venähti koko juoksujen mittaiseksi :) Anun luona Svea opetteli elämään narttujen laumassa (kaksi käppänää+suursnautseri), ja se oli varmasti hyvää vaihtelua. Anu sai myös tutustua kunnolla meidän siis yhteisomistuksessa olevaan ihanaan prinsessaan. Kiitos Anu! Svean näyttelyura starttaa marraskuussa, ja jännitys on kova!

Vili
Vili on ihan yhtä mahtava persoona kuin ennenkin. Svean tulon myötä on Vilin huumorintaju kasvanut suuresti, ajoittain mulkoilevien ja totisten silmien lomasta on havaittavissa pientä pilkettäkin :) Sveasta ja Vilistä on tullut parhaat kaverit (= Svea ymmärtää Vilin omaperäisiä leikkejä) ;) Vilin kanssa harrastaminen painottuu arjen tottelevaisuuteen, tarkasti ja totisesti kaikki jutut tekevä Vili on loistava koulutettava! Ei tosin vaan aina sovi allekirjoittaneen hätäiselle nytkaikkiheti-luonteelle. Naksu on Vilille paras apuväline koulutuksessa, kun ilman sitä kehu ja palkka tulee armottomasti liian myöhässä. Vilin purukalusto on loistavassa kunnossa (niitä muutamaa puuttuvaa lukuunottamatta ;)), tulevaisuudessa olisi suunnitteilla joku näyttely tai jalostustarkastus. Ehkä suurin uutinen on se, että isäntäväki on vähitellen saanut Viliin luottoa vapaana olemisen suhteen. Vilin omat reitit on vaan Vilin omia reittejä, ne täytyy kulkea!

Luca
Niinkuin jossain aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, kesän agilitytreenit on ollut niin ja näin. Ensi viikolla on syksyn viimeinen treenikerta, tammikuussa jatketaan taas. Omat agiesteet on olleet suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta kysymys kuuluukin, mihin ne sijoitetaan... Näyttelyitä on suunniteilla loppuvuodelle kaksi, ensi kesänä lähdetään sen viimeisen cacibin metsästykseen :) Lucan kolme pentuetta kasvaa kukin tahoillaan, innolla odotamme mitä tuleman pitää!

Tässä vielä tämänpäiväinen kuva:

Vasemmalta Vili, Luca ja Svea

Koiran hankinnasta

Viime aikoina olen törmännyt "miksi juuri kääpiösnautseri?"-kysymyksen lisäksi myös pohdintoihin sekarotuisten ja paperittomien koirien hankinnasta.

"Miksi ottaisin paperillisen koiran, eihän se koira mitään niillä papereilla tee?"
Niinpä niin. Termi "paperillinen koira" tarkoittaa siis rekisteröityä koiraa. Koiralla on muukin identiteetti kuin se "meidän Jeppe". Koira on mikrosirutettu tai tatuoitu, eli siis tunnistusmerkitty. Suomen Kennelliitto asettaa rekisteröinnille tiettyjä ehtoja, ja joillakin roduilla on rotukohtaisia erityisvaatimuksia. Esimerkiksi narttujen pennuttamisesta on olemassa seuraavanlainen ehto;

"Nartulla voidaan teettää enintään viisi (5) pentuetta siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen

syntyessä oltava kulunut vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle

yhden kerran ilman poikkeuslupaa ja tällöin seuraavan synnytyksen väli on oltava vähintään yksi vuosi"

Moni ihminen myös perustelee paperittoman koiran hankkimista sillä, että "ei sen kanssa missään näyttelyissä käydä." No, ei ne paperit näyttelyissä käymistä varten pelkästään olekaan. Paperillisen koiran ottaessasi tiedät, mistä pentu on tehty (tai ainakin dokumentit on olemassa). Kennelliitto rekisteröi jalostustietojärjestelmään (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?FCI=0) tuloksia terveystutkimuksista, näyttely- ja koetuloksista jne. Eihän koiran paperit sitä tietenkään takaa, että koirasi olisi terve. Ei sellaista lupausta kukaan pysty tekemään. Nykyään paperittomasta rotukoirasta (=sekarotuinen koira) pyydetään huikeita hintoja, joten onko se muutaman sadan euron säästö niin merkittävä? Kuitenkin jos mietitään kokonaisuudessaan koirasta aiheutuvia kuluja koko sen eliniän ajalta...

Jos otat paperittoman rotukoiran, mitkä ovat kasvattajan syyt jättää pentue rekisteröimättä? Yleensä se on raha. Pentuja tehdään ja myydään rahan takia, kaikki kulut pennuista minimoidaan. Tätähän siis kutsutaan pentutehtailuksi, uskokaa tai älkää. Usein terveystutkimukset ovat huonolla tolalla (niin vanhemmilla kuin pennuillakin), rokotukset ja madotukset retuperällä, ruoka on huonolaatuista (=usein halvinta mahdollista) jne jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aiheeseen liittyen löytyy monia surullisia uutisia, tässä viime ajoilta yksi: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090814346020_uu.shtml


Voitte olla varmoja, että jatkan aiheesta vielä...

Lucan ensimmäinen valiojälkeläinen!

Hienoja uutisia kuului Raisiosta, jossa Lucan poika "Nicke" alias Pirius Natural Hype sai viimeisen sertinsä ja viimeisteli Suomen muotovalion tittelinsä! Nicken äiti on ihana Luna, Pirius Luna Lord.

2 vuotis-synttäreitä Nicke pentuesisarineen vietti elokuussa, ja ensimmäisessä näyttelyssä täytettyään 2 vuotta Nicke siis sai viimeisen sertin olemalla paras uros ja lopulta myös rotunsa paras :) Kiitos Päiville ja Hannulle, me ollaan niin mahdottoman ylpeitä! Poika aloitti näyttelyuransa viime vuoden joulukuussa Voittaja-näyttelystä, jossa sain kunnian esittää hänet. Tuloksena silloin junioriluokan toinen, häviten täpärästi juniorivoittaja-tittelin. Sen jälkeen sertit napsahtivatkin joka näyttelystä, yhteensä siis 4 näyttelyä tarvittiin valionarvoon :)

ROP Pirius Natural Hype - VSP Nero Argento's Ww Pilot Fantastica

Tuomarina serbialainen Dusan Paunovic. Kiitos kuvasta Nora ja Markku!

Treenikuulumisia

Lucan kanssa agilityn treenaaminen on tänä kesänä ollut vähän niin ja näin. Alkukesästä siirryttiin "edistyneempien" ryhmään, jossa kisaa jo paaaljon paljon meitä pidemmällä oleviakin. Kesän treenejä on sekoittaneet esimerkiksi työvuorot, ulkomaan näyttelyreissut, lomareissut... Joten useampia kertoja on jäänyt välistä.

Mutta kuitenkin, kesän aikana on tullut edistystä, vähän huomaamatta :) Nyt uskaltaa ja osaa jo vaatia itseltään enemmän. Ollaan harjoiteltu paljon erilaisia ohjaustekniikoita, niistä kyllä äkkiä löytää sen mikä toimii tai ei toimi. Saatiin myös loistava tilaisuus osallistua agilitytuomari Marjo Heinon koulutukseen, josta varmaan olisi saanut enemmän irti, jos treenit olisi pidemmällä. Mutta nytkin kyllä sain hyviä vinkkejä!

Kepit on ihan ajatuksen asteella vielä, nyt ollaan aloitettu vinokepeillä treenailu. Ehkä siitäkin sitten jotain tulee, joskus...

Miksi kääpiösnautseri?

Moni ihminen on kysynyt minulta, miksi juuri kääpiösnautseri? Siihen on niin monia syitä, että ajattelin niistä osan nyt tuoda tänne julki.

Silloin kun aloimme etsimään koiraa, ei meillä kummallakaan ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin käppänä. Molemmat on lapsuudessaan/nuoruudessaan tutustunut rodun edustajiin, esimerkiksi minun hoitapaikassani viiletti ihania pippuri-suola käppänöitä jenkkihuivit kaulassaan, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Meitä eniten viehätti väritykseltään mustat ja musta-hopeat, joista sitten muhoihin lopulta päädyimme.

No, nyt kun ko. rodun edustajia on saman katon alla kolme kappaletta, voi ehkä sanoa olevansa hieman perehtynyt rotuun. Kääpiösnautseri ei ole helppo rotu, se ei siis ole kiva pieni syli-/sohvakoira jota voi vain pitää tissinvälissä ja jolle voi syöttää herkkuja. Toki se osaa olla sohvalla, sylissä, ehkä jopa siellä tissinvälissäkin. Sille voi myös syöttää herkkuja. Mutta jos koulutus perustuu em. asioihin, voi ongelmia olla tiedossa. Ja tähän väliin haluan mainita, että käppänöitäkin on moneen lähtöön, mutta peruskääpiösnautserin kuuluu olla temperamenttinen, vilkas ja rohkea (näin joitain asioita mainitakseni).

Meillä on kolme koiraa, kaikki täysin eri tyyppisiä luonteeltaan. Luca on äijä joka nukkuu kiinni kyljessä, Vili on pohdiskeleva tosikko joka päästää välillä huumorintajunsa valloilleen ja Svea on huoleton hupakko joka pyörittää poikia mielensä mukaan. Kaikkien luonteissa on puolensa, ja hieman kaikista luonteista yhdistelemällä saisi varmasti aika täydellisen paketin. Mutta täydellisiä ne ovat, täysin omina itsenään <3

Monet myös ihmettelevät trimmattavaa rotua. Mitä järkeä siinä on, miksi se täytyy nyppiä, eikö se ole koiran kidutusta jne. Jos jotain haluaa saada, täytyy jotain myös antaa. Opettelen vasta trimmaamaan omia koiriani, joten en sen tarkemmin perehdy trimmauksen saloihin. Trimmattavan rodun omistaminen on mielenkiintoista; välillä koira on karvapallo, välillä kaljuapina ja välillä taas upean lyhytkarvainen. Tämä tuo myös näyttelyiden harrastamiseen haastetta, koira on vietävä sopivan pituisessa karvassa näyttelyyn. Jos ei itse halua trimmata, voi aina huolehtia koiransa osaavalle trimmaajalle. Toki perusturkinhuolto on jokaisen hoidettava itse.

Joku viisas on sanonut, että kääpiösnautseri tarvitsee tarkat rajat ja rakkautta. Tämän lauseen voin allekirjoittaa täysin.

Kääpiösnautseri siksi, koska se on upea paketti. Vilkas ja energinen koira sopivassa koossa, joka soveltuu lähes joka harrastukseen. Ulkonäkö miellyttää omaa silmää ja luonnetta löytyy, helpolla ne eivät omistajiaan päästä.

Suosittelen myös perehtymään kääpiösnautserin rotumääritelmään;  http://www.sksk.fi/kaapiosnautseri