Helsinki Winner -11 ja Voittaja -11

Ja niin koitti taas messariviikonlopun aika. Ensimmäistä kertaa kaksi omaa koiraa kehässä, tarkoittaen siis myös kahta esitettävää koiraa allekirjoittaneelle... Onneksi saatiin yöpyä viikonloppu noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, helpotti paljon aamun heräämisiä!

Aamuheräämiset myös aikaistui, koska tällä kertaa olikin kahdet pesut ja föönaukset. Lauantaina menimme Lucan kasvattajan Johannan kanssa Lucan siskon pojan Sulon omistajan kyydillä messukeskukseen. Suomeen oli saapunut Ruotsista viikonlopuksi Svean kasvattaja Sophie, ja mukana hänellä oli Svean ihana sisko Tyra <3

Lauantaina tuomarina oli Kirsti Lummelampi, musta-hopeita oli ilmoitettu näyttelyyn 40. Lucan ja allekirjoittaneen esiintyminen ei mennyt ihan (=läheskään) putkeen, tuloksena ERI ja valioluokan 4. sija ilman SA:ta. Lähes lennosta vaihto, ja pieni prinsessa kehään junioriluokkaan. Allekirjoittaneen ja Sveankaan yhteisesiintyminen ei mennyt ihan putkeen, ja tuloksena Svealle EH. Päivä olikin käsitelty :D Svean sisko Tyra oli sunnuntaina junioriluokan 2, häviten täpärästi junnutittelin! Komea Sulo-poika sai erin ja sa:n, ja sijoittui nuortenluokassa kolmanneksi.

Sunnuntaina uusi päivä, tuomarina venäläinen Liudmila Nikitina. Ilmoittautuneita oli yksi vähemmän kuin edellisenä päivänä, eli 39. Nyt Lucan esiintyminen sujui hieman paremmin, mutta vain hieman. Luca sai ERI:n, sijoittui valioluokassa kolmanneksi ja sai SA:n. Paras uros-kehässä tuomari sijoitti Lucan kolmannelle tilalle, ohi valioluokan 2. tulleen koiran. Syy löytyikin arvostelusta, "liikkui paremmin pu-kehässä." Ja niin Luca paransi viime vuoden voittaja-näyttelyn sijoitustaan yhdellä pykälällä <3 Urosten voiton vei komea Jose, onnea Ninni, Anu ja Kaisa!

Sitten oli Svean vuoro, ja "flicka" esiintyi hienosti. Seisomista on kuitenkin treenattava, vielä paaaljon lisää ;) Svea sai myös ERI:n, ja sijoittui luokassaan toiseksi kera SA:n!! Hitsi miten läheltä meni junnutitteli.. No, hyville koirille on mukavampi hävitä ;) Svean Tyra-sisko oli junioriluokan neljäs. Paras narttu-kehässä taso oli kova, mutta kuinkas kävikään! Pikkuruinen prinsessa Svea, meidän vauva ja ihan oikeasti lapsi vielä kaikin puolin... Tuomari sijoitti Svean 4. parhaaksi nartuksi!! Siinä pääsi kiljahdukset ja itkut, voi hyvänen aika.

Upea päivä kaiken kaikkiaan, uskomattoman hienoa on omistaa näin upeita koiria, upeiden ihmisten kanssa. En sanoisi ollenkaan huonoksi, että omistamat koirat sijoittuu kovatasoisessa voittaja-näyttelyssä 3. parhaaksi urokseksi ja 4. parhaaksi nartuksi! :)

Kiitos kaikille viikonlopusta, kiitos ja anteeksi (vai miten se meni)! Onnea kaikille menestyneille! Sophien kasvatti Cooper, Svean velipuoli, voitti urosten junioritittelin sunnuntaina, onnea! Kiitos kanssaharrastajille, teidän kanssanne on ilo harrastaa ja kilpailla ;)

                            Siskokset; Hilfies Desoto Fireflite "Svea" ja Hilfies Dodge Spirit "Tyra"
Photo: Jimmu

Hilfies Desoto Fireflite "Svea"

Photo: Jimmu

FI CH EE CH RU CH HeW-10 FinnSg Argentonero Dandelion "Luca" Photo: Svetlana Kruglova

Vilin jalostustarkastus

Postissa tipahti Vilin jalostustarkastuksen lomake. Tarkastajina Anneli Alfthan ja Maija Sylgrén.

Koko
(x) ihanne                                                korkeus: 35cm
( ) lähes ihanne                                        pituus: 35cm
( ) pieni/suuri                                           rinnansyvyys: 17cm
( ) erittäin pieni/suuri                                pään pituus: 16,5cm

Luusto
(x) erinomainen
( ) hyvä
( ) tyydyttävä
( ) heikko

Huom: Vahva, hyvä

Pää
(x) virheetön                                            
( ) 1 tai 2 pientä virhettä                          
( ) isompi virhe tai useampia pieniä               
( ) ei rodunomainen                                  

Huom: Vahva, pitkä pää, hyvä otsapenger

Purenta
( ) virheetön
( ) 1 tai 2 pientä virhettä
( ) isompi virhe tai useampia pieniä
(x) ei rodunomainen   =10p

Huom: P1 puuttuu mol. puolin alhaalta. 2 yläetuhammasta puuttuu. Ko. hampaat on poistettu. Pentuna vakava purentavika.

Etuosa
( ) virheetön
( ) 1 tai 2 pientä virhettä
(x) isompi virhe tai useampia pieniä  = 5p
( ) ei rodunomainen

Huom: Kaunis, pitkä kaula, tulisi olla hieman paremmin kulmautunut, hieman ahdas edestä, suora etuosa, erinomainen rintakehä

Takaosa
(x) virheetön
( ) 1 tai 2 pientä virhettä
( ) isompi virhe tai useampia pieniä
( ) ei rodunomainen

Huom: Lyhyt lanne, erinomainen takaosa

Karvanlaatu
(x) virheetön
( ) 1 tai 2 pientä virhettä
( ) isompi virhe tai useampia pieniä
( ) ei rodunomainen

Huom: Erinomainen, karkea, hyvä väri

Väritys
(x) virheetön
( ) 1 tai 2 pientä virhettä
( ) isompi virhe tai useampia pieniä
( ) ei rodunomainen

Huom: Eturaajojen musta ulottuu oikein etuniveliin asti

Liikkeet
( ) virheetön
(x) 1 tai 2 pientä virhettä   = 1p
( ) isompi virhe tai useampia pieniä
( ) ei rodunomainen

Huom: Aavistuksen ulkonevat kintereet liikkuessa, ranteet hieman ulkokierteiset, näkyy liikkuessa hieman

Tyyppi
(x) erinomainen
( ) hyvä
( ) tyydyttävä
( ) heikko

Luonne
(x) erinomainen                       = itsevarma, tarkkaavainen, avoin
( ) hyvä                                   = rauhallinen, hivenen mielistelevä
( ) tyydyttävä                          = flegmaattinen, turhan pidättyväinen, hyvin mielistelevä
( ) heikko                               = arka, erittäin varautunut, vihainen

Terveys
Koiralta on tarkastettu:
silmät:             terve (x) 0p                              sairas ( ) ei jalostuskäyttöön
varpaat:          terve ( ) 0p                               sairas ( ) ei jalostuskäyttöön
polvet:            terve (x) 0p                              sairas ( ) ei jalostuskäyttöön
lonkat:            terve ( ) 0p                               sairas ( ) ei jalostuskäyttöön

Kivekset
(x) normaalit
( ) ei normaalit

Koiran yhteispistemäärä: 16p

Pistemäärät:
Erinomainen 0-4
Hyvä           5-20
Tyydyttävä  21-40
Heikko       41->

Rotumääritelmän vastaiset hylkäävät virheet: Purenta

Jyväskylä KV 19.11 & 20.11

Hain Ninnin perjantai-iltana Tampereelta junalta, ja meille päästyämme Ninni laittoi Svean valmiiksi viikonlopun koitoksia varten. Jännitti ihan pirusti, meidän pikkulikkaprinsessa 9kk menossa ekoihin näytelmiin <3 Samalla Ninni muisti myös vähän kiusata Lucaa, vaikka raukka kuinka yritti tehdä itsensä näkymättömäksi ja piiloutua ;)

Lauantaiaamuna lähdettiin kolmen naisen voimin kohti Jyväskylää, perheen kaksilahkeisella oli iltavuoro... Joten ystäväni Jenni joutui toimittamaan kennelpojan virkaa, anteeksi siitä :D Kehä oli vaatimattomat lähes kolme tuntia myöhässä. Ajattelin, että saattaa olla liian pitkä aika pienelle juniorille odotella, mutta mitä vielä! Kun meidän vuoro vihdoin koitti, Svea esiintyi todella edukseen ja yllätti händlerinkin <3 Treeniä me toki tarvitaan, mutta kuinka ihanaa oli vaihteeksi olla kehässä koiran kanssa, joka ei ainakaan vielä keksinyt mitään sen erikoisempia metkuja, tai vaihtoehtoisesti luullut, että nopein koira voittaa...

Musta-hopeita kääpiösnautsereita oli ilmoitettu yhteensä 31, joista suurin osa narttuja. Esimerkiksi narttujen nuorten luokka oli todella kovatasoinen! Tuomari Paul Lawless Irlannista palkitsi Svean erinomaisella laatuarvostelulla! Kilpailuluokkaan osallistui junioriluokan neljästä nartusta kaksi, kaksi muuta saivat erittäin hyvät. Svea oli upeasti junioriluokan toinen ja oli vielä sertifikaatin arvoinenkin! Paras narttu-kehässä ei sijoitusta tullut, mutta voi että kuinka tyytyväinen olin pienen pieneen prinsessaan <3

Tuloksena siis Svealle ensimmäisestä näyttelystä JUN ERI2 SA :)

Ja arvostelu, se on jotain uskomattoman ihanaa luettavaa;
 "9 months old. Very nice type. Correct bite. Nice dark eye. Excellent head plains. Ear size and placement is excellent. Excellent topline. Excellent tail placement. Angulation are good front and rear. Nice free movement, good reach and nice drive behind."

Jäimme vielä seuraamaan ryhmäkehiä, joissa sekä musta-hopeiden että pippureiden rop-koirat nostettiin kymmenen parhaan joukkoon, upeaa!!

Sunnuntaina lähdimme perheen kaksilahkeisen kanssa kohti Jyväskylää, Ninni joutui lähtemään lauantaina takaisin Etelä-Suomea kohti. Sunnuntaille oli ilmoitettu 29 musta-hopeaa. Pelkoni pienen koiran väsymisestä osoittautui täysin turhaksi, Sveaa ei väsy painanut sitten yhtään! Jos mahdollista, tyttö esiintyi jopa reippaammin kuin edellisenä päivänä. Italialainen tuomari Francesco Cochetti antoi Svealle erinomaisen, ja Svea voitti junioriluokan nartut kera SA:n! Paras narttu-kehässä kisasi viisi narttua, joista ensimmäisen tuomari kätteli heti alussa pois. Lopulta Svea sijoittui kolmanneksi todella kovatasoisessa seurassa!!! Tuloksena siis JUN ERI1 SA PN3!

Taas kerran arvostelu oli hieno;
"Feminine. Exc. type and size. Correct bite. Good head & expression. Correct ears. Exc. in propotions. Good neck, topline & tailset. Good rear angulations. Good coat. Moves well."

Kiitos koko kehänlaidalle viikonlopun seurasta, onnea erityisesti Satulle Silvan molempien päivän ROP:ista ja Emmalle ihanan Rambon hienosta menestyksestä. Kiitos ja onnea myös c/o Anulle, joka ei päässyt paikalle, mutta kahden viikon päästä sitten ;) Kiitos Svean kasvattaja Sophielle uskomattoman reippaasta ja ihanasta pienestä neidosta. Kiitos trimmitäti Ninnille taas kerran trimmistä, neuvoista jne jne.!!

Hilfies Desoto Fireflite 9 months old          Photo: Jin

Jalostustarkastus 29.10.11

Kääpiösnautserikerho järjesti jalostustarkastuksen Lohjalla Showlinkin tiloissa 29.10. Ilmoitin Vilin mukaan, karva sattui olemaan juuri oikeaan aikaan hyvässä pituudessa. Edellisenä iltana matkasin Vilin ja Svean kanssa kummitäti Ninnille yöksi, ja aamulla ajelimme Lohjalle Muijalaan.

Vilin tarkasti erikoistuomari, kääpiösnautserikasvattaja Anneli Alfthan. Hän piti Vilistä kovasti, mutta kun se purenta on mitä on... Jalostustarkastuksessahan siis lasketaan virhepisteitä, pienestä virheestä saa yhden pisteen, vähän suuremmasta virheestä viisi pistettä ja isosta virheestä kymmenen pistettä. Näin ollen Vili sai purukalustostaan heti kättelyssä 10 pistettä, ja lisäksi pieniä virhepisteitä sieltä ja täältä. Kokonaistulos oli 16 pistettä, ja voi että olin tyytyväinen! Tarkemmat määrittelyt laittelen tänne, kunhan saan lomakkeen postissa. Eli ilman purentavikaa 6 pistettä, ei huono lainkaan ;) Vilin minkkisisko Cessi tarkastettiin myös, Cessi sai 14 pistettä joista siis myös 10 tuli purennasta.

Kokemuksena koko päivä oli aivan äärettömän mielenkiintoinen, oli hienoa kuulla koirastaan tarkassa syynissä virheet ja vahvuudet. Myös muiden koirien "arvostelujen" kuunteleminen oli mielenkiintoista. Valitettavasti (taas kerran) työyö kutsui, joten jouduin lähtemään pois ennen päivän päättymistä. Ennen kotiinlähtöä treenasimme vielä Ninnin ja Anun kanssa Svean esittämistä, voi vitsit että alkaa jännittää!

Match Show

Meidän oma agilityseura, Virtain Kirsut järjesti Match Shown 16.10. Olin paikan päällä jo sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin talkoilemassa, ja meidän kolmikosta osallistumisvuoron sai Vili ja Svea. Svean ekat viralliset näytelmäthän on jo ihan pian (APUA!), ja Vilin kanssa käytiin muistelemassa vähän käyttäytymistä ihmisten ilmoilla tulevaa jalostustarkastusta silmällä pitäen.

Molemmat saivat sinisen nauhan, ja Svea oli sinisten pentujen "viides", eli pudotettiin viimeisenä pois, kun neljä parasta sijoitettiin. Vilistä olen niin mahdottoman ylpeä, antoi tuomarin hienosti tutkia ja koskea, liikkeessä tosin täytyi vähän muita kehässä olijoita komennella. Svea oli liikkeessä upea, mutta seisomisen tarkoitus oli vähän hakusessa... Niinpä, hauska leikki jossa hyökkäillään namiin kiinni!

Agilitykoulutusta

Meille tarjoutui loistava mahdollisuus päästä Lucan kanssa jo toisen kerran agilitytuomari Marjo Heinon koulutukseen. Marjo kävi kouluttamassa meitä jo kesällä, silloin perehdyttiin ohjausmenetelmiin ja opeteltiin uusia niksejä. Nyt luvassa oli vähän vauhdikkaampaa meininkiä, ja tällä kertaa keskityttiin hieman enemmän kokonaisuuteen. Radassa oli n. 30 estettä, mutta me Lucan kanssa skipattiin radalta aina kepit (jotka rataan oli merkitty 3 kertaa).

Ensin saatiin tutustua itsenäisesti rataan, ja näyttää koiran kanssa suoritus. No, meidän suoritus oli mitä oli, mutta yllätyksekseni me päästiin se joten kuten loppuun ;) Parit mietintätauot piti ohjaajan välissä ottaa... Ja saatiinkin palautetta siitä, että ohjaajan olisi syytä opetella rata ulkoa ;) No, sama pää kesät talvet... Ja huono muisti. Mutta tottahan se on, että tyhmin virhe mitä ohjaaja voi radalla tehdä, on unohtaa rata. Meidän "suorituksen" jälkeen Marjo näytti kuinka hän oli ajatellut, että rata suoritettaisiin. Ja jotenkin tällä kerralla tuntui, että aloin hahmottamaan itsekin kokonaisuutta! Koko ajan pitäisi olla hieman koiraa edellä, ja se kulkusuunnan näyttämisen merkitys.. :D Joskus myös unohtuu kertoa koiralle ajoissa mitä seuraavaksi on tulossa. Niin pienillä asioilla voi tehdä niin paljon. Palautetta sain myös siitä, että koiralle ei tarvitse "lässyttää" koko ajan. Tästä oli puhetta myös edellisellä kerralla :D Ehkä alkeiskurssin "kannustava" meininki on jäänyt jotenkin päälle, vaikka itsekin toisinaan tiedostan hokevani "tuletuletulehyvähyvähyvä" :D Ja eron huomaa heti sekä koiran tekemisessä että omassa jaksamisessa, kun jättää ne ylimääräiset ääntelyt pois. Tässä siis skarpataan ;)

Meidän kontaktit. Tänä kesänä ei olla niitä treenattu juuri lainkaan, ja vähän rataan tutustuessa jännitin, että mitähän sieltä tulee... Keinuakaan me ei koskaan olla menty kesken radan, kovalla vauhdilla. No, Lucahan veti aivan upeasti! Ehdin kontakteille sopivasti ennen Lucaa, "sähisemällä" kiinnitin Lucan huomion ja sain sen hidastamaan. Keinukin sujui todella hienosti, odotin enemmän "täysillä läpi"-suoritusta, mutta hienosti Luca jaksoi odottaa.

Tästä on hyvä jatkaa, ensi viikolla on kesä-syksyn viimeinen treenikerta. Sitten jäädään tauolle, tammikuussa jatketaan taas. Nyt olisi hirveä hinku saada kepit omaan pihaan ja alkaa tekemään niitä. Tilaus saattaa kyllä lähteä jo tänään...

Postin tuomaa

Posti on tuonut viime päivinä kaikenlaista mukavaa:

Olen niin rakastunut tuohon puiseen plakaattiin! Venäjältä ei ole kuulunut edelleenkään mitään, ei edes osoitetta johon alkuperäiset dokumentit ja hakemukset valionarvosta voisi lähettää...

Kolmikon kuulumisia

Syksy on nyt tullut, ja tässä vähän kolmikon kuulumisia.

Svea
Svea on aivan ihana. Joskus tulee mietittyä, että voiko tyttömäisempää koiraa olla? Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet yms. on niin neitimäisiä. Svea osaa kyllä tarvittaessa sanoa sanottavansakin! Kahden jätkän kanssa se on kyllä toisinaan tarpeenkin. Sveaa voisi myös kuvailla hyvin sanalla huoleton ;)
Ensimmäiset juoksut ajoittui elokuun alkuun. Sopivasti juuri isäntäväen loman ajaksi, ja Anun piti alunperin ottaa Svea hoitoon meidän muutaman päivän ulkomaan reissun ajaksi. Hoito sitten kuitenkin venähti koko juoksujen mittaiseksi :) Anun luona Svea opetteli elämään narttujen laumassa (kaksi käppänää+suursnautseri), ja se oli varmasti hyvää vaihtelua. Anu sai myös tutustua kunnolla meidän siis yhteisomistuksessa olevaan ihanaan prinsessaan. Kiitos Anu! Svean näyttelyura starttaa marraskuussa, ja jännitys on kova!

Vili
Vili on ihan yhtä mahtava persoona kuin ennenkin. Svean tulon myötä on Vilin huumorintaju kasvanut suuresti, ajoittain mulkoilevien ja totisten silmien lomasta on havaittavissa pientä pilkettäkin :) Sveasta ja Vilistä on tullut parhaat kaverit (= Svea ymmärtää Vilin omaperäisiä leikkejä) ;) Vilin kanssa harrastaminen painottuu arjen tottelevaisuuteen, tarkasti ja totisesti kaikki jutut tekevä Vili on loistava koulutettava! Ei tosin vaan aina sovi allekirjoittaneen hätäiselle nytkaikkiheti-luonteelle. Naksu on Vilille paras apuväline koulutuksessa, kun ilman sitä kehu ja palkka tulee armottomasti liian myöhässä. Vilin purukalusto on loistavassa kunnossa (niitä muutamaa puuttuvaa lukuunottamatta ;)), tulevaisuudessa olisi suunnitteilla joku näyttely tai jalostustarkastus. Ehkä suurin uutinen on se, että isäntäväki on vähitellen saanut Viliin luottoa vapaana olemisen suhteen. Vilin omat reitit on vaan Vilin omia reittejä, ne täytyy kulkea!

Luca
Niinkuin jossain aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, kesän agilitytreenit on ollut niin ja näin. Ensi viikolla on syksyn viimeinen treenikerta, tammikuussa jatketaan taas. Omat agiesteet on olleet suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta kysymys kuuluukin, mihin ne sijoitetaan... Näyttelyitä on suunniteilla loppuvuodelle kaksi, ensi kesänä lähdetään sen viimeisen cacibin metsästykseen :) Lucan kolme pentuetta kasvaa kukin tahoillaan, innolla odotamme mitä tuleman pitää!

Tässä vielä tämänpäiväinen kuva:

Vasemmalta Vili, Luca ja Svea

Koiran hankinnasta

Viime aikoina olen törmännyt "miksi juuri kääpiösnautseri?"-kysymyksen lisäksi myös pohdintoihin sekarotuisten ja paperittomien koirien hankinnasta.

"Miksi ottaisin paperillisen koiran, eihän se koira mitään niillä papereilla tee?"
Niinpä niin. Termi "paperillinen koira" tarkoittaa siis rekisteröityä koiraa. Koiralla on muukin identiteetti kuin se "meidän Jeppe". Koira on mikrosirutettu tai tatuoitu, eli siis tunnistusmerkitty. Suomen Kennelliitto asettaa rekisteröinnille tiettyjä ehtoja, ja joillakin roduilla on rotukohtaisia erityisvaatimuksia. Esimerkiksi narttujen pennuttamisesta on olemassa seuraavanlainen ehto;

"Nartulla voidaan teettää enintään viisi (5) pentuetta siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen

syntyessä oltava kulunut vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle

yhden kerran ilman poikkeuslupaa ja tällöin seuraavan synnytyksen väli on oltava vähintään yksi vuosi"

Moni ihminen myös perustelee paperittoman koiran hankkimista sillä, että "ei sen kanssa missään näyttelyissä käydä." No, ei ne paperit näyttelyissä käymistä varten pelkästään olekaan. Paperillisen koiran ottaessasi tiedät, mistä pentu on tehty (tai ainakin dokumentit on olemassa). Kennelliitto rekisteröi jalostustietojärjestelmään (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?FCI=0) tuloksia terveystutkimuksista, näyttely- ja koetuloksista jne. Eihän koiran paperit sitä tietenkään takaa, että koirasi olisi terve. Ei sellaista lupausta kukaan pysty tekemään. Nykyään paperittomasta rotukoirasta (=sekarotuinen koira) pyydetään huikeita hintoja, joten onko se muutaman sadan euron säästö niin merkittävä? Kuitenkin jos mietitään kokonaisuudessaan koirasta aiheutuvia kuluja koko sen eliniän ajalta...

Jos otat paperittoman rotukoiran, mitkä ovat kasvattajan syyt jättää pentue rekisteröimättä? Yleensä se on raha. Pentuja tehdään ja myydään rahan takia, kaikki kulut pennuista minimoidaan. Tätähän siis kutsutaan pentutehtailuksi, uskokaa tai älkää. Usein terveystutkimukset ovat huonolla tolalla (niin vanhemmilla kuin pennuillakin), rokotukset ja madotukset retuperällä, ruoka on huonolaatuista (=usein halvinta mahdollista) jne jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aiheeseen liittyen löytyy monia surullisia uutisia, tässä viime ajoilta yksi: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090814346020_uu.shtml


Voitte olla varmoja, että jatkan aiheesta vielä...

Lucan ensimmäinen valiojälkeläinen!

Hienoja uutisia kuului Raisiosta, jossa Lucan poika "Nicke" alias Pirius Natural Hype sai viimeisen sertinsä ja viimeisteli Suomen muotovalion tittelinsä! Nicken äiti on ihana Luna, Pirius Luna Lord.

2 vuotis-synttäreitä Nicke pentuesisarineen vietti elokuussa, ja ensimmäisessä näyttelyssä täytettyään 2 vuotta Nicke siis sai viimeisen sertin olemalla paras uros ja lopulta myös rotunsa paras :) Kiitos Päiville ja Hannulle, me ollaan niin mahdottoman ylpeitä! Poika aloitti näyttelyuransa viime vuoden joulukuussa Voittaja-näyttelystä, jossa sain kunnian esittää hänet. Tuloksena silloin junioriluokan toinen, häviten täpärästi juniorivoittaja-tittelin. Sen jälkeen sertit napsahtivatkin joka näyttelystä, yhteensä siis 4 näyttelyä tarvittiin valionarvoon :)

ROP Pirius Natural Hype - VSP Nero Argento's Ww Pilot Fantastica

Tuomarina serbialainen Dusan Paunovic. Kiitos kuvasta Nora ja Markku!

Treenikuulumisia

Lucan kanssa agilityn treenaaminen on tänä kesänä ollut vähän niin ja näin. Alkukesästä siirryttiin "edistyneempien" ryhmään, jossa kisaa jo paaaljon paljon meitä pidemmällä oleviakin. Kesän treenejä on sekoittaneet esimerkiksi työvuorot, ulkomaan näyttelyreissut, lomareissut... Joten useampia kertoja on jäänyt välistä.

Mutta kuitenkin, kesän aikana on tullut edistystä, vähän huomaamatta :) Nyt uskaltaa ja osaa jo vaatia itseltään enemmän. Ollaan harjoiteltu paljon erilaisia ohjaustekniikoita, niistä kyllä äkkiä löytää sen mikä toimii tai ei toimi. Saatiin myös loistava tilaisuus osallistua agilitytuomari Marjo Heinon koulutukseen, josta varmaan olisi saanut enemmän irti, jos treenit olisi pidemmällä. Mutta nytkin kyllä sain hyviä vinkkejä!

Kepit on ihan ajatuksen asteella vielä, nyt ollaan aloitettu vinokepeillä treenailu. Ehkä siitäkin sitten jotain tulee, joskus...

Miksi kääpiösnautseri?

Moni ihminen on kysynyt minulta, miksi juuri kääpiösnautseri? Siihen on niin monia syitä, että ajattelin niistä osan nyt tuoda tänne julki.

Silloin kun aloimme etsimään koiraa, ei meillä kummallakaan ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin käppänä. Molemmat on lapsuudessaan/nuoruudessaan tutustunut rodun edustajiin, esimerkiksi minun hoitapaikassani viiletti ihania pippuri-suola käppänöitä jenkkihuivit kaulassaan, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Meitä eniten viehätti väritykseltään mustat ja musta-hopeat, joista sitten muhoihin lopulta päädyimme.

No, nyt kun ko. rodun edustajia on saman katon alla kolme kappaletta, voi ehkä sanoa olevansa hieman perehtynyt rotuun. Kääpiösnautseri ei ole helppo rotu, se ei siis ole kiva pieni syli-/sohvakoira jota voi vain pitää tissinvälissä ja jolle voi syöttää herkkuja. Toki se osaa olla sohvalla, sylissä, ehkä jopa siellä tissinvälissäkin. Sille voi myös syöttää herkkuja. Mutta jos koulutus perustuu em. asioihin, voi ongelmia olla tiedossa. Ja tähän väliin haluan mainita, että käppänöitäkin on moneen lähtöön, mutta peruskääpiösnautserin kuuluu olla temperamenttinen, vilkas ja rohkea (näin joitain asioita mainitakseni).

Meillä on kolme koiraa, kaikki täysin eri tyyppisiä luonteeltaan. Luca on äijä joka nukkuu kiinni kyljessä, Vili on pohdiskeleva tosikko joka päästää välillä huumorintajunsa valloilleen ja Svea on huoleton hupakko joka pyörittää poikia mielensä mukaan. Kaikkien luonteissa on puolensa, ja hieman kaikista luonteista yhdistelemällä saisi varmasti aika täydellisen paketin. Mutta täydellisiä ne ovat, täysin omina itsenään <3

Monet myös ihmettelevät trimmattavaa rotua. Mitä järkeä siinä on, miksi se täytyy nyppiä, eikö se ole koiran kidutusta jne. Jos jotain haluaa saada, täytyy jotain myös antaa. Opettelen vasta trimmaamaan omia koiriani, joten en sen tarkemmin perehdy trimmauksen saloihin. Trimmattavan rodun omistaminen on mielenkiintoista; välillä koira on karvapallo, välillä kaljuapina ja välillä taas upean lyhytkarvainen. Tämä tuo myös näyttelyiden harrastamiseen haastetta, koira on vietävä sopivan pituisessa karvassa näyttelyyn. Jos ei itse halua trimmata, voi aina huolehtia koiransa osaavalle trimmaajalle. Toki perusturkinhuolto on jokaisen hoidettava itse.

Joku viisas on sanonut, että kääpiösnautseri tarvitsee tarkat rajat ja rakkautta. Tämän lauseen voin allekirjoittaa täysin.

Kääpiösnautseri siksi, koska se on upea paketti. Vilkas ja energinen koira sopivassa koossa, joka soveltuu lähes joka harrastukseen. Ulkonäkö miellyttää omaa silmää ja luonnetta löytyy, helpolla ne eivät omistajiaan päästä.

Suosittelen myös perehtymään kääpiösnautserin rotumääritelmään;  http://www.sksk.fi/kaapiosnautseri

Eukanuba Summer Show 2011 23.7.11

Uunituore Finnsieger Kuva: I. Mattsson

Ja ties kuinka monennen kerran, täytyy todeta että tässä harrastuksessa ei ole mitään järkeä! Suoraan yövuorosta koirat lenkille ja Luca pesulle ja föönaukseen. Sitten kohti Helsinkiä! Automatkat meni allekirjoittaneen osalta lähinnä nukkuen, onni on hyvät unenlahjat :)

Tuomarinkartanossa järjestetyssä näyttelyssä mittari näytti hellelukemia, onneksi pientä raikastustakin saatiin sateen muodossa kehien jälkeen. Tuomarina oli Irina Poletaeva, kääpiösnautserikasvattaja ja rodun erikoistuomari. Näyttelyyn oltiin ilmoittauduttu varmuuden vuoksi, jos siis Pietarista olisi tullut Cacib, niin inttivalion arvo olisi voitu saavuttaa jo Helsingissä. Mutta cacibiahan ei siis Pietarista tullut, joten lähdimme näyttelyyn ilman sen suurempia odotuksia, haetaan se viimeinen cacib ulkomailta sitten joskus ;)

Luca päätti esittää tällä kertaa parhaita liikkeitään, ja sai erinomaisen. Kilpailuluokassa napsahti valioluokan voitti ja sa! Ja mikä parasta, tällä luokkavoitolla Luca viimeisteli Finnsieger-tittelinsä! Finnsieger-pisteitä saa vain tietyiltä tuomareilta, kolme pistettä vaaditaan ja väh. yksi piste täytyy olla erikoisnäyttelystä tai kv-näyttelystä. Titteli on Suomen snautseri-pinserikerhon oma, kennellitto ei sitä siis tunnista. Paras uros kehässä kisasi kaksi sa:n saanutta urosta, ja Luca valittiin parhaaksi urokseksi kera cacibin! Rop-vsp-kehässä meille ojennettiin punakeltainen ruusuke, joten täydellinen päivä siis :) Arvostelussaan tuomari sanoi seuraavaa;
"Correct breed type. Square built. Good shape of head. Scissors bite. Excellent neck & topline. Bit lowset tail. Excellent forechest. Bit short brest bone. Correct angulations and movements. Excellent main coat. Rather soft coat in legs."

Ryhmäkehässä ei menestystä tullut, mutta upea päivä kerta kaikkiaan. Kiitos kehänlaidalle seurasta, kannustuksesta ja onnitteluista!



ROP Argentonero Dandelion VSP Super Play's Diamond Flame

 Kuva: J. Höök-Nikanne



Juhannusreissu Pietariin

Tänä vuonna Juhannus sujui hieman erilaisissa merkeissä, päätimme nimittäin Lucan kasvattajan Johannan ja Cheantake-pippureiden kasvattajan Noran kanssa lähteä Pietariin koiranäyttelyreissulle. Matkaan lähdimme Nummelasta varhain Juhannusaaton aamuna, josta ajoimme Lappeenrantaan ja ylitimme rajan. Jännityksestä huolimatta rajan ylitys sujui melko kivuttomasti, mitä nyt allekirjoittanut meinasi unohtua jossain vaiheessa kyydistä ;)

Kiitos huippukuski-Noran, pääsimme iltapäivällä perille Pietariin, josta Noran ystävät Lena ja Marina olivat varanneet minulle ja Johannalle hotellin. Hotelli oli siisti ja hiljainen, ja näyttelypaikka muutaman minuutin ajomatkan päässä!

Lauantaina menimme näyttelypaikalle, tuomarina Yolanda Magler Nagal Israelista. Näyttelysäännöt poikkesivat jonkin verran suomalaisista, mutta tajusimme Lucan kanssa astua kehään arvosteltavaksi vuorollamme. Tuomari arvosteli Lucan erinomaiseksi ja luokkavoittajaksi, jolla Lucasta siis (toivon mukaan) tulee Venäjän muotovalio! Paras uros-kehässä Lucan oli tyytyminen toiseen sijaan. Pippureissa Noran koirat putsasivat pöydän, onnea :)

Näyttelyn jälkeen hotellilla maistettiin venäläistä kuohuviiniä uuden Venäjän muotovalion kunniaksi ;) Illalla päätimme Johannan kanssa harrastaa hieman extreme-matkailua, ja suunnistimme Pietarin keskustaan paikallisbussilla ja metrolla, ja sehän sujui aivan loistavasti! ;) Nevskiy Prospektilla kävimme nauttimassa hyvää ruokaa, ja palasimme takaisin hotellille nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.

Sunnuntain tuloksissa ei ole kehumista, erinomainen laatuarvostelu jokatapauksessa. Sunnuntain tuomari oli mieltynyt typistettyihin yksilöihin. Sunnuntaina näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Reissu oli kaiken kaikkeaan upea kokemus, kiitos kuuluu tottakai mahtavalle matkaseuralle! Paluumatkalla autossa oli 4 uutta Venäjän valiota ja yksi ROP-veteraani :) (Venäjällä ei ole veteraanivalion arvoa)

Nyt jännitetään enää tittelin anomista...

Noran ja koirien kanssa hotellin lähellä sijaitsevalla, hieman arveluttavalla rannalla ;) Takana näkyy Pietaria.. Kuva: J. Höök-Nikanne

Kotka KV 18.6.2011

Taas kerran näitä "vailla mitään järkeä"-reissuja. Onneksi kehä alkoi vasta iltapäivällä, joten aamulla ei tarvinnut herätä niin kauhean aikaisin (lue: klo 6.30). Ajelin Tampereelle ja nappasin Sadun, Rambon ja Silvan kyytiin, ja matka jatkui Kotkaan. Sää oli koko usean tunnin ajomatkan ajan kovin epävakaista, mutta viimeiseen asti jaksoimme toivoa, että Kotkassa meille paistaisi aurinko ;)

Mutta eihän niin tietenkään ollut. Näyttelyalue oli hiekkakentällä, ja sanat eivät riitä kertomaan mitä kaatosade oli saanut aikaan iltapäivään mennessä. Onneksi Lucan kasvattaja Johanna oli paikalla teltan kanssa, jonka saimme juuri sopivasti kasaan ennen rankkaa sadetta (kun olimme ensin vetäneet karavaania parkkipaikalta kehän viereen, läpi mutavellin hyvän matkaa). Kehä oli myöhässä, tottakai juuri silloin kun minä lähden kauemmas näyttelyyn ja yövuoroon olisi meno! No, voitte arvata myös, miltä kehä näytti. Viereinen kehä oli siirretty muualle, koska no, siinä kehässä kisa olisi ollut lähinnä uintikilpailu. Meidänkin kehästä melko suuri osa oli veden peitossa, ja koirien kuivana pysyminen täysin mahdoton tehtävä.

Kun pääsimme kehään Lucan kanssa, en oikein jaksanut toivoa edes kunnon liikkeitä, koska jokainen fiksu koira siinä kelissä nostelee käpäliään miten sattuu ;) Liikkuminen meni kuitenkin ihan ok, ja Luca sai ERIn, voitti valioluokan ja sai SA:n. Paras uros-kehässä tuomari sijoitti Lucan ensimmäiseksi, joten Luca sai toisen Suomen CACIBinsa! Toiseksi sijoittui valioluokan 2. koira, kolmanneksi hurmaava Sulo, Argentonero Feliz Figaro, joka sai siis ensimmäisen sertinsä :) Loppujen lopuksi koko päivä meni niin hyvin, että musta-hopeiden kääpiösnautsereiden osalta meidän teltta puhdisti koko pöydän! Sadun Silva oli paras narttu, saaden cacibin ja sertin. Lucan äiti Doris oli paras narttu 4, ja Sulon siskolikka, ihana Argentonero Feliz Figurin paras narttu 3! Luca ja Silva siis kohtasivat ROP-VSP-kehässä, ja Silva oli ROP. Esitimme vielä Argentonero-kasvattajaryhmän, joka sai upean arvostelun, KP:n ja oli ROP-kasvattaja!

Meinasi kiire tulla kotiinlähdön kanssa, mutta kiitos Sadun suht raskaan kaasujalan ehdin kuin ehdinkin sopivasti töihin. Jossain vaiheessa reissua oli tullut ajettua naulaan, ja aamulla klo 6 oli kiva huomata renkaan olevan aivan tyhjä, mutta mitä pienistä ;)

Kiitos Sadulle reissuseurasta, avusta ja kaikesta, kiitos team Argentonero, erityisesti Johanna, kuinka upeaa!

Porvoo Pääerikoisnäyttely 11.6.11

Matkasimme kolmantena vuonna peräkkäin Porvooseen snautseri-pinseri pääerikoisnäyttelyyn. Tällä kertaa tuomarina oli jo kerran Lucan tuomaroinut (ja sertillä palkinnut) rodun erikoistuomari Anneli Alfthan. Edellisenä päivänä matkasimme Tuusulaan, kiitos taas kerran Ninni <3 Jokelasta saimme yöpaikan, ja Ninni laittoi Lucan näyttelykuntoon ja siisti Svean, joka lähti ihmettelemään näyttelytouhua :) Vili jäi reissun ajaksi hoitoon (lue: saamaan lepoa Sveasta :D)

Lauantai oli todella helteinen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. En edes uskalla arvailla lämpöasteiden määrää, voisi sanoa että kyllä tarkeni! Hiki virtasi jo näyttelypaikalle saavuttaessa... Uroksia näyttelyyn oli ilmoitettu 17, joista 3 (?) oli pois. Luca voitti kovatasoisen valioluokan, ja sai samalla Finnsieger pisteen! (enää yksi puuttuu) Paras uros-kehässä Luca sijoittui toiseksi!

Hieno päivä, mukavia ihmisiä, ilma ainakin oli riittävän lämmin (toisin kuin parina edellisvuotena), upeita koiria ja hauska sekä rento tunnelma! Lisäksi Vilin kasvattajan ja Svean toisen omistajan Anun kasvatti Busterin Barbara aka Panda viimeisteli Suomen muotovalion tittelinsä olemalla paras narttu ja saamalla viimeisen tarvittavan sertin! Lopulta Panda oli upeasti VSP. Onnea kaikki asianosaiset!

Ensi viikonloppuna jatketaan...




Photo: Jarmo Palander



Pentuja syntynyt!

Lucan ja Nupun (Silverjoy Kohinoor) pennut ovat syntyneet 10.6.11, 3 urosta ja 1 narttu!

Vili 2 v

Busterin C-Cacru, Vili täyttää tänään 2 vuotta <3 Kiitos Anu tästä persoonasta isolla P:llä, Vili on niin loistava <3 Mies täynnä asennetta!

Onnittelut myös pentuesisaruksille :)

Synttärijuhlien ohjelma on vielä vähän auki, mutta kuvia luvassa myöhemmin...



Kuvassa vasemmalta synttärisankari Vili, Svea ja Luca, ja alla olevassa kuvassa Vili <3

Pentu-uutisia / Puppies to be expected

Lucan ja Nupun (Silverjoy Kohinoor) deittailu tuotti tulosta, ja pentuja odotellaan syntyväksi noin 13.6!

Pentueen sukutaulu: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI19821/09&ReknoI=FIN31185/08

Tiedustelut kennel Silverjoy http://www.elisanet.fi/silverjoy/puppies.html



Lucan pennut kennel Doctor's Orderissa ovat muuttaneet siis uusiin koteihinsa, kuvia kakaroista katsottavissa: http://doctorsorderkennel.com/

Kuulumisia

Nyt ollaan reilu kolme viikkoa elelty kolmen koiran perheenä, ja meillä on mennyt loistavasti! Alun pienten erimielisyyksien ja poikien kauhistuksen jälkeen lauma on saanut uuden muotonsa Svea-tyttösen myötä <3 Lucan ja Vilin sietokyky on kasvanut ihailtavasti, nyt Svea saa roikkua parrassa kiinni ja muutenkin olla ihana pirteä itsensä ;) Svea on aivan loistava paketti, energinen ja rohkea tyttö! Sisäsiisteyden opettelu on sujunut hienosti, mutta toki vahinkoja sattuu. Ensimmäiset rokotukset ollaan haettu, ja samalla reissulla vierailtiin emännän työpaikalla :) Vili on saanut huomattavan paljon huumorintajua lisää pennun tulon myötä, ja Vili ja Svea ovatkin aika ihanat kaverukset <3

Kesän näyttelyt lähestyvät, Lucan kanssa myös ulkomaan reissua suunniteilla... ;) Ensi viikolla odotetaan myös mahdollisia pentu-uutisia! Lucan ja Nanan pennut kennel Doctor's Orderissa ovat kaikki löytäneet kodit, onnea matkaan Neppino, Nagata, Nomina ja Napita! Näistä pikkuparroista kuullaan vielä ;)

Agilityn möllikisat

Agilityseuramme, Virtain Kirsut ry järjesti Mäntässä Kirsu Cupin avauskisan 24.4. Lucan kanssa kyseessä oli siis ensimmäinen osallistuminen möllikisoihin, ja puhdas hylsyhän sieltä napsahti! Seitsemästä miniluokan möllistä vain yksi koirakko sai tuloksen.

Lucan mielestä oli tosi tylsät "agitreenit", kun mentiin rata vaan kerran läpi ja kaikki tuijotti katsomosta ;) Mutta mikä mukavinta, radat vaikeimmat kohdat meni ihan hyvin, mutta putkeen syöksyttiin väärästä päästä jne. Hauskaa meillä kyllä oli! Kaiken lisäksi Luca jäi kesken radan seisoskelemaan keskelle maneesia, eikä ole sitä kyllä ikinä treeneissä tehnyt! No, seuraavan kerran ohjaaja lähtee paremmalla keskittymisellä radalle, ja toivotaan myös parempaa onnea mukaan ;)

Seuraava Kirsu Cupin osakilpailu järjestetään Ruovedellä 10.5, saa nähdä ehditäänkö mukaan. Luultavasti tällä kertaa työt haittaa osallistumista... Nyt treenit on siis tauolla toukokuun loppuun saakka, jolloin lähdetään treenailemaan uusilla ryhmäjaoilla. Meidän lisäksi kesän treeniryhmässä on viisi muuta koirakkoa :)

Svea

Meillä on perheenlisäystä! Viikko sitten lentokoneella Ruotsista saapui Svea, viralliselta nimeltään Hilfies Desoto Fireflite. Emä on upea Jatzers Hilary Ruff, isä on Turn Up Vis a Vis. Svea on yhteisomistuksessa Vilin kasvattajan, Busterin Anun aka MaBusterin kanssa. Kasvattaja Sophie toi Svean Suomeen, ja samalla reissulla käytiin Espoossa ihastelemassa Anun pentuja.

Nyt on viikko totuteltu yhteiseloon, pojat ottivat Svean hyvin vastaan. Luca oli aluksi kuin pentua ei olisi olemassakaan, Vilikin oli hieman varuillaan. Nyt Svean annetaan jo roikkua parrassa ja hyppiä selkään. Poikien onni on, että Svea ei pääse vielä hyppäämään sänkyyn eikä sohvalle ;)

Svea on ahne, oikeasti ahne. Huuto on hirveä, kun neitiä ei päästetä syömään poikien kupeista. Namit yritetään ottaa kädestä sormien kera.

Svea on niin virtaa täynnä oleva prinsessa, aivan hurmaava <3 Sophielle suuri kiitos mahdollisuudesta saada tämä tyttö Suomeen!


***


We have a new family member from Sweden, "Svea", Hilfies Desoto Fireflite (Jatzers Hilary Ruff X Turn Up Vis a Vis), co-owned with Anu Valve, kennel Busterin.


Our boys Luca and Vili were a little bit confused at first. Now Svea can tease them, and boys doesn't mind it at all. Boys jump in the sofa or bed to avoid her :D


Svea is so energetic and adorable little princess <3 Thanks Sophie for this great opportunity to have Svea here in Finland!

Luca luonnetestissä

Suomen Kääpiösnautserikerho järjesti luonnetestin Somerolla 2.4 ja 3.4. Saimme Lucalle paikan sunnuntaille. Odotimme testiä mielenkiinnolla, selväähän on että Luca on oikein toimiva koira. Fiksu, jääräpäinenkin, mutta ulkokuoreltaan lähes koko maailmaa rakastava.

Lucan isä Nitro aka Morgensilber Brand New Nontoxic on saanut luonnetestistään korkeat pisteet, +240. Ja tässä yhteydessä en voi tarpeeksi korostaa sitä, että luonnetesti EI ole kilpailua pisteillä, vaan ensisijaisesti se antaa tietoa omasta koirasta, tietyillä osa-alueilla ja tiettyjen tuomareiden näkemänä.

Ensimmäisenä luonnetestissä tuomari haastatteli meidät, kyseli asuinolosuhteista, perheen muista koirista ja testattavan koiran asemasta laumassa jne. Sitten oli leikkimisen vuoro, ja kas kummaa, Lucaa ei kiinnostanutkaan leikki yhtään... Ei tuomarin kanssa puukapulalla, ei omalla lelulla, eikä millään muotoa myöskään emännän kanssa. Ympärillä oli siis paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ;)

Seuraavaksi oli kelkan vuoro, ensin Luca vähän katseli että täytyisikö tuohon nyt jotenkin muka reagoida. Kun kelkka tuli lähelle ja pysähtyi, Luca meni innoissaan ja rohkeasti sitä haistelemaan, kiva uusi kaveri.. ;) Seuraavaksi meidän piti kävellä kelkan lähtöpaikalta takaisin kelkan luokse, ja Luca käveli reippaasti koko matkan, eikä aristanut kelkkaa yhtään.

Kun toinen tuomareista tuli raipan kanssa meitä kohti, Luca epäröi hetken, mutta siinä samassa tajusi, että piru vie, sehän tulee päin. Niin asettui Luca pari askelta emännästä eteenpäin ja päästi karmean huudon tuomarille. Tuomari heitti piiskan pois ja kyykistyi, siinä samalla sekunnilla Luca kiipesi syliin ja oli niin kaveria.

Pimeässä huoneessa Luca teki niin tarkkaa jäljestystyötä, että tuomareitakin nauratti. Sentti sentiltä se kävi radan läpi, ja kun löysi emännän luokse, vilkaisi ja lähti pois. Eli parempaa palkkaa siis odotti ;) Tuomarit totesivat vielä, että eivät muista aikoihin nähneensä kenenkään koiran jäljestävän pimeässä huoneessa ;)

Seuraavaksi Luca vietiin seinään kiinni, ja omistaja poistui paikalta. Nurkan takaa tuli tuomari taas piiskan kanssa. Luca ei perääntynyt, haukahti kerran. Lucalla ei siis juurikaan ilmennyt tarvetta puolustaa itseään ihmiseltä. Ja tuomarin kaveria oltiin heti kun piiska laskeutui maahan ;)

Sitten oli vuorossa seinästä yhtäkkiä pomppaava lakana, sekä saman radan varrella tynnyri. No, Luca oli jo radan alkuvaiheessa sitä mieltä, että kiva temppurata.. Ja yritti merkkailla ja taisi merkatakin useamman kohdan. Lakana säikäytti vähän, Luca jatkoi kuitenkin kävelyä täysin normaalisti. Hetken päästä tynnyri tuli alas rymisten, ja Lucakin otti muutaman juoksuaskeleen. Uusintakierroksella Luca oli kuin mitään ei olisi viimeksi tapahtunutkaan, ja kävi rohkeasti haistelemassa (ja yritti merkata) tynnyrin.

Laukaukset eivät Lucaa hetkauttaneet mihinkään suuntaan, tuloksena siis täysin laukausvarma koira :)

Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen ja mielenkiintoinen. Suuria yllätyksiä ei tuloksissa tullut, hyvä niin :)


Lucan loppupisteet olivat +188, osa-alueet jakautuivat seuraavalla tavalla;

Toimintakyky +1, Kohtuullinen
Terävyys +1, Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
Hermorakenne +1, Hieman rauhaton
Temperamentti +3, Vilkas
Kovuus +3, Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, Hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, Laukausvarma


Matkaa jatkoimme Vilin kasvattajan Anun luokse Espooseen, 7,5 viikon ikäisiä musta-hopeita pentuja katsomaan <3 Pentueesta Busterin David ja Busterin Dagmar esiintyivät tänään televisiossa, FST5:n aamutv:ssä. Katsottavissa yle areenasta: http://areena.yle.fi/video/1301985715952

Lisää vuoden näyttelykoiratuloksia

Ilmoitimme Lucan mukaan myös agilityseuramme, Virtain Kirsut ry:n vuoden näyttelykoirakisaan. Kovatasoisessa kisassa Luca sijoittui hienosti 8. sijalle yhdessä kahden muun koiran kanssa :) Pisteitä Luca keräsi 48.

Nanan ja Lucan pennut

Lucan ja Nanan pennut syntyivät 18.3, 2 urosta ja 3 narttua :) Synnytys sujui hyvin, ja äiti-Nana hoitaa pentujaan mallikkaasti! Nyt pennut ovat siis ehtineet reilun viikon ikään, ja pentulaatikossa kaikki hyvin :) Lisätietoja Kennel Doctor's Orderin sivuilta; http://doctorsorderkennel.com/.

Vuoden kääpiösnautseri '10

Suomen Kääpiösnautserikerho ry palkitsi vuoden 2010 menestyneimmät kääpiösnautserit vuosikokouksessaan.

Kuten myös edellisvuonna, tänäkin vuonna Luca palkittiin toiseksi parhaimpana musta-hopeana kääpiösnautseriuroksena :)

Ajatuksia koiranäyttelyistä

Ensimmäisessä koiranäyttelyssäni kävin vuonna 2008, ainakin muistaakseni. Silloin en omistanut yhtäkään koiraa, sattui vaan kotipaikkakunnalla olemaan näyttely, jonne mentiin huvin vuoksi katsomaan. Sinne mentiin nauramaan ihmisille, jotka kuljettavat koiria ympyrää narun perässä jonkun ihmisen edessä, joka muutaman minuutin silmäyksellä olevinaan siitä koirasta osaa kertoa kaiken.

No. Lokakuussa 2008 mentiin jo oman koiran kanssa näyttelyyn, vähän skeptisellä asenteella kylläkin. Kyseessä oli erikoinäyttely, jossa Luca esiintyi pentuluokassa. Mitään ei mistään tajuttu, taas ne ihmiset vaan vei koiria narun perässä ympyrää, ja välillä edestakaisin. Tällä kertaa se oma koira oli yksi niistä ympyrää pyörivistä, "näyttelykoirista".

Helmikuussa 2009 suostuttiin viemään koiramme lähikaupungin näyttelyyn, kunhan joku muu vaan menee sen kanssa sinne kehään. Nyt asenne ei ollut ehkä enää niin skeptinen, mutta mitään järkeähän touhussa ei edelleenkään ollut. Oma koira sijoittui, sai ensimmäisestä virallisesta näyttelystään ensimmäisen sertinsä, ja siitä se sitten lähti.

Sitten koiranäyttelyt ovat vieneet mennessään. "Turkkirodun", eli rodun jonka turkki on välillä pitkä ja välillä lyhyt(jopa kalju), kanssa näyttelyt saavat oman haasteensa. Turkin täytyy olla ihannepituudessaan näyttelyissä. Näin ollen samalla turkilla ei voi käydä näyttelyissä kovin pitkään, joten suunnittelu on kaiken a ja o.

Olen siis itse kuulunut niihin, joiden mielestä koiranäyttelyt ovat naurettavia, käsittämättömiä tilaisuuksia, jonne en ikinä menisi, vaikka koiran omistaisinkin. No, nykyään taas olen sitä mieltä, että koiranäyttelyt ovat harrastus siinä missä muutkin. Näyttelyitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Joskus käy niin, että tuomari tykkää, ja joskus voi käydä myös niin, että tuomari ei tykkää. Kuitenkin koiranäyttelyissä, kuten muissakin koiraharrastuksissa kyse on (ainakin itseni mielestä), koiran kanssa yhdessä tekemisestä. Voittaminen ja pärjääminen tuntuvat todella upealta, välillä häviö harmittaa. Niin on myös esimerkiksi agilityssä, aina ei voi voittaa!

Kyse ei aina ole titteleistä, serteistä, pokaaleista ja muista palkinnoista, vaan juuri niistä ihmisistä näyttelykehän laidalla ja siitä omasta koirasta, joka on aina se paras, sanoi tuomari mitä tahansa.

Omista koiristani toisesta ei ikinä tule "näyttelykoiraa", vaikka upea koira ulkomuodoltaan onkin. Purentavika estää näyttelyissä pärjäämisen, mutta ei se koiran arvoa himmennä! Silti, tämäkin koira on yhtä rakas kuin meidän perheen "näyttelykoira". Itse asiassa en edes ymmärrä käsitettä "näyttelykoira", meillä ainakin molemmat koirat ovat rakkaita "kotikoiria". Ovatko kotikoira ja näyttelykoira jollain lailla toistensa vastakohtia?

Tämän paasaamisen lopuksi, haluan erityisesti kiittää ihmisiä, jotka ovat meidät koiranäyttelyiden maailmaan tutustuttaneet. Ilman teitä, olisi jäänyt hieno harrastus löytämättä!

Pentuja odotettavissa/Puppies expected

FI MVA EE MVA HeW-10 Argentonero Dandelion X FI MVA Afunique Qaanaaq

Lucan ja Nanan treffit 16.1 ovat tuottaneet toivottua tulosta, ja ultraus 11.2 kertoi n. 4 pennun olevan odotettavissa n. 20.3.11!!!

Pennut syntyvät Vaasassa, Kennel Doctor's Order: http://www.doctorsorderkennel.com/

Kuvia Lucasta, vuosi 2010;

 

Nyt on vanhat blogitekstit nähtävissä myös täällä, uusia odotellessa.

Vilin karva alkoi tippua käsiin, joten nyppiminen on aloitettu. Hitaasti, mutta varmasti. Enkä voi edelleenkään korostaa tarpeeksi sitä miten ihana ja kiltti tuo herra on pöydällä <3

Vuosi 2010

Uutta vuotta on kulunut jo hyvän aikaa, kiirettä on riittänyt ilman näyttelyitäkin. Opiskeluiden loppurutistus ja työt vievät suuren osan ajasta.

Vuosi 2010 oli meille menestyksekäs ja tapahtumarikas. Tammikuussa Luca sairasti pahan vatsataudin, joka oli kokemattomille koiranomistajille kova paikka. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä ja lihasmassan menetyksellä, jota keväällä sitten haeskeltiin takaisin. Joulukuussa 2009 tehty Vilin purukaluston korjaus oli onnistunut, joten jatkotoimenpiteitä ei sen osalta vaadittu. Parin hampaan puuttuminen ei millään haittaa pienen miehen elämää.

Helmikuussa Luca sijoittui upeasti toiseksi SKSK:n Vuoden Kääpiösnautseri-kisassa. Lumien sulaessa Vilin kanssa alettiin kokeilla makkarajälkeä, ja se sujui aivan upeasti <3 Meidän uskomaton Vilperi, keskittyminen huippuluokkaa ja luonne jotain sanoinkuvailematonta <3

Huhtikuussa Luca täytti 2v, ja heti ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystä toukokuussa napsahti viimeinen serti ja Suomen muotovalion arvo rodun erikoistuomari Marianne Holmilta. Vili täytti vuoden toukokuussa, miten aika meneekään nopeasti.
Toukokuussa kävimme ensimmäisen kerran näyttelyssä kisaamassa valioluokassa, tuloksena PU4 heti puoliveljen Castorin jälkeen.

Kesäkuussa aloitimme Lucan kanssa agilityn alkeis- ja jatkokurssilla. Vilin vuoro on aloittaa agility vuoden 2011 kesällä. Agilitystä muotoutui hauska ja haasteellinen harrastus, jossa joutuu käyttämään sekä jalkoja että päätään. Sen verran hyvin Luca on oppinut lukemaan ohjaajaa, ja sen verran nopea tuo otus on.
Kesäkuussa käväisimme myös Porvoossa pääerikoisnäyttelyssä, tuloksena erinomainen ja valioluokan 3. sija.

Heinäkuussa matkustimme Juhan, kasvattaja-Johannan sekä Helenan ja Lissun kanssa Pärnuun ja Latviaan. Pärnussa KV-näyttelyssä tulos oli mitä loistavin, Luca ROP ja Lissu VSP, tuomarina Pedro Delerue! Ensimmäiset Cacibit molemmille, ja Lucasta Viron muotovalio. Latviassa Luca oli PU2, Latvian muotovalion arvo oli todella lähellä. Loma oli mitä ihanin, kuuma kesä ja loistava seura, kiitos!! Heinäkuun alussa Lucan poika Nicke, Pirius Natural Hype saavutti ensimmäisessä näyttelyssään sertin ja ROPin rodun erikoistuomarilta,rodun kasvattaja Irina Poletaevalta! Ja me ollaan eniten ylpeitä!

Lokakuussa Luca ja Vili kävivät sekä silmä- että polvitarkastuksissa. Lucalla terveet silmät ja polvet 0/0, Vilillä todettiin PPM iris-linssi, polvet 0/0. PPM:n ei pitäisi haitata koiran elämää mitenkään. Lokakuun lopulla vietimme huippuhauskan leiriviikonlopun Inkoossa Vilin kasvattajan Anun järjestämällä leirillä, kiitos<3. Leirillä opiskeltiin yhtä sun toista, mm. agilityä ja verijälkeä. Leirillä tapasimme myös Lucan pojan Nemon, Pirius Nocturne Night. Ihana isänsä poika <3 Nemo kävi lokakuun alussa ensimmäisessä näyttelyssään, tuloksena erittäin hyvä.

Marraskuussa vuorossa oli Jyväskylän erikoisnäyttely sekä KV-näyttely. No, menestystä ei tullut kuin EH:n ja H:n verran, H tuli KV-näyttelyssä kahdesta puuttuvasta P1-hampaasta. Mukavaa meillä oli silti!

Joulukuussa oli vuoro Helsinki Winner- ja Voittaja-näyttelyiden. Yli odotusten sujunut viikonloppu, Luca voitti sekä kotimaiset että ulkomaiset koirat, ollen Helsinki Winner -10 tuomari Eeva Rautalan valitsemana!! Näin ollen Lucan nimen eteen voi lisätä myös tittelin HeW-10. Voittaja-näyttelyssä tulos oli myös erittäin upea, kovatasoisessa joukossa 4. paras uros. Lucan poika Nicke, Pirius Natural Hype osallistui Voittaja-näyttelyyn, häviten täpärästi juniorivoittajatittelin ollen junioriluokan 2. Hieno saavutus silti, ja kuinka ylpeitä voimmekaan olla jälkikasvusta! Niin isäänsä tullut poika <3

Vuoden alussa Lucalla ei ollut yhtään titteliä, nyt kolme! Toivottavasti ensi vuonna saadaan ainakin muutama lisää ;)

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille ystäville, ja kiitos menneestä vuodesta. Kiitos etenkin rakkaille koiriemme kasvattajille, Johannalle ja Anulle, sekä kummitäti-trimmaaja-monitaituri Ninnille <3 Kiitos myös kaikille muillekkin jotka kiitoksen tunnette/tiedätte ansaitsevanne, en ala teitä erikseen luettelemaan, tunnistanette itsenne.

Helsinki Winner 11.12.2010 ja Voittaja 12.12.2010

Perjantaina pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja ajelimme Tuusulaan Ninnin luo näyttelytrimmiin ja yökylään. Trimmissä itsessään ei kauan mennyt, mutta maailman parantaminen jatkui taas kerran hieman liian pitkälle yöhön! ;) Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen kello soitti klo 6, koirat pesuun ja föönaukseen ja junaan kohti Pasilaa. Vilin kasvattaja Anu oli ovella vastassa, ja otti Vilin hoiviinsa <3

Messukeskuksessa perinteisen Voittaja-näyttelyn yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsinki Winner-näyttely, musta-hopeita kääpiösnautsereita oli ilmoitettu 27. Lucan esiintyminen oli hieman liian innostunutta, ravaaminen ei oikein kiinnostanut. Laatuarvosteluksi Luca sai erinomaisen, ja kuuden valioluokan uroksen joukosta Luca valittiin valioluokan voittajaksi! Kohtalaisen suuressa paras uros-kehässä Luca valittiin neljän parhaan joukkoon, ja lopulta parhaaksi urokseksi! Näin ollen Luca sai Helsinki Winner -10-tittelin ja toisen cacibinsa. Uskomaton tunne! Kaiken kukkuraksi ROP-kehässä Eeva Rautala ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen, joten Luca valittiin rotunsa parhaaksi! Niin siis jäimme vielä odottelemaan iltapäivän ryhmäkehää, joka oli myöskin uskomattoman upea kokemus. Ryhmäkehässä tulos jäi siis hienon kokemuksen tasolle ;)

Tuomarina Eeva Rautala, Suomi;
"Kookas, erittäin hyvän tyyppinen uros. Erinomainen pään muoto. Hyvät korvat ja silmät. Erinomainen kaula ja selkä sekä häntä. Voimakas rintakehä, erinomainen eturinta. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Väri ok. Erinomainen karva rungossa. Liikkuu hyvin, mutta saisi esiintyä keskittyneemmin. Luonne erinomainen."

ERI1, PU1, CACIB, HeW-10, ROP


Ryhmäkehän jälkeen menimme ensin junalla Tuusulaan, josta haimme tavarat ja jonka jälkeen ajelimme kasvattaja-Johannan luokse Nummelaan yöksi. Skoolasimme upealle menestykselle ja söimme hieman iltapalaa sekä saunoimme, eikä unta tarvinnut kyllä paljon houkutella illalla!

Aamulla herätys oli hieman myöhäisempi, mutta aikainen kuitenkin. Taas pesut ja föönaukset, ja tällä kertaa suuntasimme autolla messukeskukseen. Vuorossa oli siis Voittaja 2010-näyttely, johon oli ilmoitettu 37 musta-hopeaa kääpiösnautseria. Tuomari oli tiukka, nauhoja jaettiin lähes koko väriskaala. Paikalle näyttelyyn oli saapunut myös Lucan poika, Pirius Natural Hype "Nicke" Päivin ja Hannun kanssa. Kovin paljon on pojassa isänsä näköä! Sain myös suuren kunnian esittää Nicken kehässä, ja tiukalta tuomarilta Nicke sai laatuarvosteluksi erinomaisen. Neljästä junioriuroksesta vain kaksi sai vaaleanpunaisen nauhan, ja Nicke sijoittui junioriluokan toiseksi. Juniorivoittaja-titteli jäi harmittavan pienestä kiinni!

Alla kuvassa Nicke, vuoden ja 4kk:n ikäisenä:

Photo © Jin


Uroksia oli paikalla 20, valioluokassa kisasi edellisen päivän tapaan 6 urosta. Luca sai laatuarvosteluksi erinomaisen, ja sijoittui luokkansa toiseksi! Paras uros kehässä Luca valittiin taas neljän parhaan uroksen joukkoon, ja tällä kertaa tuloksena oli hienosti 4. paras uros.

Tuomarina Borge Espeland, Norja;
"Excellent in type. Masculin, typical head. Good raise of neck. Balanced in quarters. Excellent proportions, strong topline. Excellent colour and coat. Very efficient mover."

Luca;

Photo © Jin

Mikä upea viikonloppu! Kiitos kaikille kanssaihmisille kannustuksesta, tuesta, avusta ja onnitteluista. Tämän vuoden näyttelyturnee on hyvä päättää tähän ja jäädä turkinkasvatustauolle :)

Jyväskylä erikoinäyttely 13.11.10 & Jyväskylä KV 14.11.10

Aina ei voi voittaa, ei edes läheskään joka kerta ;)

Lauantaina 14.11 suuntasimme kohti kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyä Jyväskylässä. Luca ei miellyttänyt tuomari Marina Markion silmää, tuloksena EH ja valioluokan toinen sija. Arvostelussaan tuomari kirjoitti seuraavaa;

"Hyvin neliömäinen, kookas, hyvä pää, hieman pyöreät silmät. Kaunis kaula, puutteellinen eturinta ja rinnan syvyys, hieman pyöreä rintakehä. Normaalisti kulmautunut etuosa, niukka polvikulma, voimakas kinnerkulma. Hyvä häntä, seistessä kaunis koira. Hieman jyrkkä lantio, hyvä väri, raajoissa pehmeä karva."

Sunnuntaina oli Jyväskylän kansainvälisen näyttelyn vuoro. Tuomarina oli Walter Residori Italiasta, ja musta-hopeita kääpiösnautsereita oli ilmoitettu 36 kappaletta. Tällä kertaa tuomari tykkäsi Lucasta, mutta valitettavasti alhaalta puuttuvat P1-hampaat pudottivat laatuarvostelua. Tuloksena H.

Tuomarin arvostelu;
"Beautiful dog. Proportioned. Compact. Excellent angles. Good character. But missing two P1 in lower jaw."

Näin tällä kertaa, kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kaikesta huolimatta todella mukava. Kiitos siitä kuuluu kaikille ihanille ihmisille koirineen :) Suurkiitos Ninnille Lucan trimmaamisesta taas kerran, mitä tekisimmekään ilman sinua <3

Luca kehien jälkeen kummitädin hyppysissä;

Leiri Inkoossa 15-17.10.10

Vilin ihana kasvattaja, Busterin kennelin Anu järjesti mukavan koira-aiheisen leiriviikonlopun Inkoon Västankvarnissa 15-17.10. Leirille osallistui 9 ihmistä ja 12 koiraa. Kääpiösnautsereita oli 6, keskikokoisia snautsereita kaksi, yksi suursnautseri, kaksi australianterrieriä ja yksi collie.
Perjantai-iltana asetuttiin taloksi, jonka jälkeen pidettiin esittelykierros itsestä ja koirista, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Tämän jälkeen Ninni kertoi teoriaa verijäljestä ja Anu kertoi naksutuksesta jonka jälkeen jutusteltiin ihan niitä näitä. Osa jutteli niitä näitä ihan aamun pikkutunneille saakka ;) Kiitos siitä ja anteeksi niille joiden unta häirittiin!

Lauantaiaamuna porukka jakaantui kahtia. Minä, Juha, Ninni, Anu ja Päivi lähdettiin metsään tekemään koirille verijälkiä. Kaikki koirat saivat oman jälkensä, ja jokainen meistä osallistui jälkien tekemiseen. Puolet porukasta eli Taru, Vilma ja Tiina lähtivät Vapun mukaan agilitykentälle, jonne meidänkin puolisko porukasta saapui myöhemmin treenailemaan. Sitten syötiin ja vähän huilattiin, ja iltapäivällä lähdettiin ajamaan metsään tehdyt verijäljet. Vili otti jäljen tosissaan, hitaasti mutta varmasti ja upealla keskittymisellä. Lucankin verijälki sujui mallikkaasti. Kukaan koirista ei pelännyt veren hajua, ja kaikki ymmärsivät jutun idean :) Kun kaikkien jäljet oli ajettu, vaihdoimme paikkaa ja teimme uudet jäljet seuraavaa aamua varten jokaisen koiran tason mukaan. Lauantaina illalla meitä saapui ihastuttamaan Virosta 10 viikon ikäinen musta-hopea narttupentu <3 Siinä oli muilla koirilla ihmettelemistä. Onnea Anu, Mira ja Ninni reippaasta tytöstä!

Lauantai-iltana meillä oli "näyttely", Ninni otti Vilin siskon Cessin esimerkiksi ja kertoi meille paljon koiran rakenteesta. Sitten saimme tehtäväksemme tehdä A4 kokoisesta paperista repimällä/taittelemalla kääpiösnautserit. Asetimme koirat "kehään", ja Ninni arvioi kunkin koiran vuorollaan.

Näyttelykehässä nähtiin kaikenlaista muunnosta;


Lauantai-iltana emme valvoneet aivan niin myöhään, mutta kyllä maailmaa tuli silti hieman parannettua ;)

Sunnuntaiaamuna ajoimme vielä yhdet verijäljet, ja meidän porukan pitikin sitten jo lähteä ajelemaan kotia kohti. Sunnuntain jäljet olivat hieman vaikeammat kuin edellisenä päivänä, mutta hyvin pojat suoriutuivat. Tällä kertaa laitoimme jäljen päähän hirvenjalan, eivätkä pojat sitäkään säikähtäneet. Meidän perheen isäntä innostui niin paljon, että meidän pakastimessa on tällä hetkellä hirvenjalka odottamassa uusien jälkien tekoa :)


Kiitos mukavasta leiristä kaikille mukana olleille! Kiitos Anu, Ninni, Päivi, Taru, Vilma, Tiina ja Vappu koirineen :)

Vilin ihka ensimmäinen verijälki;

Lucan ensimmäinen verijälki;

Silmä- ja polvitarkastukset

Molemmat pojat kävivät Keuruun eläinklinikan silmä- ja polvitarkastuspäivänä 7.9 silmäpeilauksessa, samalla tutkittiin myös polvet.

Lucan silmäthän on tutkittu kerran aiemmin, todettiin silloin terveeksi kuten myös nyt. Polvet tarkastettiin ensimmäistä kertaa, polvet 0/0 eli terveet.

Vili tarkastettin sekä silmien että polvien kannalta ensimmäistä kertaa. Polvet Vilillä 0/0 eli terveet. Vasemmasta silmästä löytyi sikiöaikainen jäännös, tulkintana todettiin PPM eli persistoiva pupillaari membraani iriksestä linssiin. Käytännössä PPM ei aiheuta koiralle vaivaa, se ei pahene mutta ei myöskään parane. Silmäeläinlääkärin mukaan Vilin tapauksessa valon osuessa tietystä kohtaa silmään, voi näkökentässä näkyä musta piste, mutta muuta haittaa PPM:stä ei pitäisi olla.

Ainahan se on harmittavaa kun jotain vikaa löytyy, mutta onni että PPM ei haittaa koiran elämää.

Ulkomaiden näyttelyreissu

Aikaa on taas viimeisimmästä kirjoituksesta kulunut, helteet ja kiireet on vaatineet veronsa :)

Torstaina 15.7 ajelimme Ninnin luo Tuusulaan, jossa Lucan karva laitettiin kuntoon Viron ja Latvian näyttelyreissua varten. Samalla Vili jäi Ninnin hyvään hoivaan reissun ajaksi. Ninnin luota ajelimme Johannan luo, ja aamulla herätys kukonlaulun aikaan ja kohti satamaa. Mukaan lähti siis Johannan lisäksi Helena ja ihana pikku-Lissu.

Tallinnasta ajelimme helteiseen Pärnuun, jossa majoitumme todella mukavassa huoneistohotellissa aivan lähellä rantaa. Illalla kävimme uimassa ja kaupungilla syömässä, vähän siis loman makua reissuun :)

Aamulla herätys, aamupala ja koirat pesuun ja föönaukseen. Huoneiden luovutus, auton pakkaus ja nokka kohti Raekula Stadiumia ja Pärnun KV-koiranäyttelyä. Ilma oli todella kuuma ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Luca esiintyi todella hienosti, sai erinomaisen ja voitti valioluokan. Paras uros-kehässä tunnelma oli todella jännittävä, tuomari valitsi Lucan ja toisen uroksen keskelle kehää, juoksutti ja seisotti, ja kyllä hiki valui ja happi meinasi loppua sekä jännityksestä että kuumuudesta ;) Lopulta tuomari teki valintansa, ja valitsi Lucan parhaaksi urokseksi! Näin ollen Luca vastaanotti Viron sertin, jolla Lucasta tulee Viron muotovalio, sekä ensimmäisen cacibinsa! Kehänlaidalla kannustus oli aivan mahtavaa ja tunnelma mitä mainion, kiitos kaikille siitä :)

Narttujen vuoro, ja sama kuvio toistui Lissun kohdalla. Lissu voitti luokkansa, ja paras narttu-kehässä Lissu oli kahden parhaan nartun joukossa. Voitte kuvitella sen riemun, kun tuomari valitsi Lissun parhaaksi nartuksi! Hetki meni tajutessa, että Helenan ja Lissun kanssa olemme keskenämme Rop-Vsp-kehässä. Meitä vaan Helenan kanssa nauratti, asetelma oli niin uskomattoman hieno. Tuomari valitsi Lucan rotunsa parhaaksi, ja näin ollen Lissu palkittiin vastakkaisen sukupuolen parhaana. Tuomarina siis Pedro Delerue Portugalista.

Pienenä vinkkinä: Älä laita koiranäyttelyyn legginssejä, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ;) Rusketusrajat pysyy edelleen.

Jäimme vielä odottelemaan ryhmäkehiä, ja siellä menestystä ei tullut. Mutta mikä positiivista, Lucaa kuumuus ei haitannut, vaan poika esiintyi ryhmäkehässäkin todella hienosti :)

Jatkoimme iltapäivällä matkaa Latviaan. Illalla söimme Riikan lähellä sijaitsevassa hotellissamme, ja menimme nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Aamulla koirien psu ja föönaus, aamupala ja auto kohti Ogren kansallista koiranäyttelyä. Koiria oli ilmoitettu vain 11, ja tavoitteena oli Latvian serti, jolla Lucasta olisi tullut Latvian valio. Tuomari valitsi Lucan toiseksi parhaaksi urokseksi, Lissu sai eh:n.
Kaksi cacibia, kaksi sertiä, yksi uusi Viron muotovalio ja kansainvälisen näyttelyn ROP ja VSP olivat siis tämän reissun upea saldo :)

Ogren näyttelystä vihaisten ampiaisten luota ajoimme takaisin hotellille, josta tilasimme taksin Riikaan. Oli muuten elämäni jännittävin taksikyyti :D Upeaa Riikaa tuli siis nähtyä hieman, mutta valitettavasti kaatosade esti lähemmän tutustumisen. Mahtavaa ruokaa tosin saimme, ja taksilla takaisin hotellille. Aamulla pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa, tosin Pärnussa pysähdyimme syömään aiemmalle hotellillemme.

Laiva oli illalla Helsingissä, Nummelan kautta Tuusulaan, Vili kyytiin ja vielä reilu parin tunnin kotimatka.
Kiitos mahtavasta reissusta Johannalle, Helenalle ja Lissulle, lähdetään toistekin! Ninnille kiitos Lucan trimmaamisesta ja Vilin hyvästä hoidosta (johon myös sisältyi trimmi ;)).

Agitreenejä

Agilityn alkeiskurssi lähenee loppuaan, 8 kerrasta enää yksi jäljellä. Sitten olisi tarkoitus jatkaa jatkokurssille, sen verran sekä Luca että omistaja on tykänneet.

Viime kerroilla ollaan harjoiteltu jo kahden esteen suorittamista, esim. aidat 90 asteen kulmassa tai aita ja putki yhdistelmä. Eilisissä treeneissä mentiin kolme estettä, ensin putki ja sitten kaksi aitaa. Tiedossa oli, että nyt sitten ohjaajaa haastetaan ihan tosissaan, koira kyllä osaa mutta ohjaajalla on vielä paljon tekemistä :D Luca tekee kaiken niin suurella innolla ja kovalla vauhdilla, että nyt  täytyy jo vähän miettiä miten vauhtia saa hillittyä esimerkiksi kontaktiesteillä. Puomilla eilen kokeilin sanoa alaspäin tullessa "ssssss...", ja ehkä se vauhti tippuikin vähän! Ohjaajan ongelmaksi alkaa muodostua käsi, joka heiluu ja viuhtoo ihan miten sattuu... Se ei pysy suorana, ei sitten millään!

Mutta näillä mennään, vähitellen! Ensi kerraksi joku lasta käteen, ja sehän pysyy sitten suorana..

Porvoo Pääerikoisnäyttely 12.6.10

Herätys klo 4.30, koirat lenkille, pesulle ja Luca föönaukseen. Juha tuli yövuorosta kotiin n. klo 6, ja auto starttasi heti kohti Porvoota. Porvoossa olimme yhdeksän jälkeen, ja Ninni kaappasi Lucan heti pöydälle siistiytymään. Pientä tihkua oli ilmassa, mutta kun oli meidän vuoro mennä kehään niin sade onneksi lakkasi.

Tuomarina oli Zeljka Fon Zidar Sloveniasta, ja alkuun näytti että punainen on päivän väri. Meidän vuoro kun lähestyi, yksi koira oli saanut vaaleanpunaisen nauhan. Lucan esiintyminen oli taas vähän niin ja näin, kaikki muu kuin kehässä käyttäytyminen näytti kiinnostavan. Kuitenkin kaiken kaikkiaan esiintyminen sujui paremmin kuin Helsingin näyttelyssä ;) Luca sai vaaleanpunaisen nauhan, minkä asetinkin tämän päivän tavoitteeksi..

Valioluokan kilpailuokassa Luca sijoittui kolmanneksi, mutta paras uros-kehässä ei sijoitusta enää tullut. Tyytyväinen täytyy olla, kun erinomaista ei jaettu (tällä kertaa;)) kaikille, ja näyttelyyn oli ilmoitettu 44 musta-hopeaa kääpiösnautseria.

Arvostelussa tuomari sanoi Lucasta seuraavaa;
"Compact, balanced. Nice head, excellent texture. Good front. Correctly angulated. Sound moving. Correct bite."
ERI, VAL3

Meidän  esiintymiset tältä päivältä oli siinä vaiheessa ohi, joten loppuaika menikin ihan vaan kehiä katsellessa ja kirjurina toimiessa.

Joidenkin ihmisten käytös vaan jaksaa kummastuttaa, miten ainakin itselle mukavasta harrastuksesta voi saada niin totisen...

Kiitos seurasta ja suojasta pään päälle Johannalle ja Ninnille (aka VaNu), meidän perhe levittäytyi tavaroineen ja koirineen kahteen telttaan ;) Kiitos myös kaikille muille hauskasta kehänlaitaseurasta! Ninnille kiitos Lucan tukan kunnostamisesta taas kerran, ja kiitos myös turistina olleen Vilin turkin tuunaamisesta ja neuvoista :)

Harrastuksia

Kesän tullen unelmia harrastuksista on aloitettu toteuttaa. Vili-Vilperin kanssa ollaan tehty leikkimielellä muutama makkarajälki, ja oikeassa oltiin että se on Vilille _se_ juttu! Suunnaton keskittyminen (Vilin tuntien uskomatonsuperkeskittyminen), tarkka työskentely ja se riemu suorituksen jälkeen! Myös tottelevaisuuskoulutusta ollaan pyritty treenailemaan jäljen teon jälkeen, kun keskittyminen on vielä huipussaan ja emäntä kiinnostava ;) Myös videomateriaalia parista ensimmäisestä jäljestä on;

http://www.youtube.com/watch?v=5dHoh-JxsT4

http://www.youtube.com/watch?v=_SMvj4NXbMA

Kehittämisen varaa on ohjaajalla vielä paljon, aika laihalla tietopohjalla lähdettiin liikkeelle ;) Asiaan kuitenkin heräsi kiinnostus, ja nyt varsinkin aloitusta pyritään selventämään. Eikä aloitettu mitenkään helpoimmasta päästä, polvenkorkuista heinää ja polku! Mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Huom, videoista on sensuroitu loppulässytykset ja onnelliset riehumiset pois, että Vilin kunnioitus kovana jätkänä ei kärsi ;)

Lucan kanssa on käyty muutama kerta agilityn alkeiskurssilla. Kurssi on yhteensä 8 kertaa, 2 kertaa/viikko. Ja hauskaa on ollut! Lucan vauhti pääsee oikeuksiinsa, ja selvästi Luca kyseisestä tekemisestä nauttiikin. Emännän työvuorojen vuoksi myös Juha on joutunut pari kertaa menemään yksin kurssille, ja hienosti on mennyt! Vilin kanssa hiotaan tottelevaisuutta kuntoon, ja ehkä ensi keväänä/kesänä on Vilin vuoro käydä tutustumassa agilityn maailmaan.

Aptus Show 24.5.10

Aamulla ennen kuutta ylös, koirat lenkille ja Lucan tassut ja parta pesuun ja föönaukseen. Juha pääsi kuudelta töistä, nukkui 45 minuuttia ja sitten auto starttasi kohti Helsinkiä. Turistikoirat olivat kiellettyjä, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan Vilin oli tarkoitus mennä leikkimään minkkisiskon kanssa Espooseen näyttelyn ajaksi, mutta Cessi päätti aloittaa juoksun samalla viikolla. Näin ollen vierailu siis peruuntui ja Vili jäi kotimieheksi.

10 aikoihin saavuimme Helsinkiin jäähallille, ja ensin suunnistimme juniorikehän laidalle. Juniorit oli siis kaikista väreistä siirretty toiselle tuomarille täysin älyvapaasti. Tämä tuomaritäti oli tiukka, ehkä vähän liiankin.

Juniorinarttujen luokan voitti upeasti kaunis Busterin Birgitta eli Bitte <3 "Varsinainen" tuomari oli puolalainen herra Píotr Krol, jonka linja oli hieman erilainen kuin junnut arvostelleen ruotsalaisen naisen. Vaaleanpunaista nauhaa vaaleanpunaisen perään, kaikki olivat siis erinomaisen laatuarvostelun arvoisia. Luca ei meinannut pysyä paikallaan ja piippasi aivan mahdottomasti, liekkö johtunut lähistöllä olevista juoksuisista nartuista tai mistä lie, mutta ei siinä händlerinkään hermot aivan pitäneet. Hermostus siis iski, ja ensiesiintyminen valioluokassa ei mennyt oikein putkeen ;) Siitä ei nauttinut koira eikä omistaja, katsojilla tosin saattoi olla hauskaa! :D Liikkuminen oli poukkoilua, mutta arvostelun mukaan tuomari ne kuitenkin näki...

Valioluokassa Luca sijoittui neljänneksi, ja kolmanneksi sijoittui velipuoli Castor (Argentonero Captain Hook). Kaksi kärkisijoitusta luokassa menivät naapurimaihin. Paras uros-kehään mentäessä odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta niin vaan kävi että tuomari sijoitti pelkästään kaikki valioluokan koirat (samassa järjestyksessä), joten lopulta Luca oli paras uros 4. Paras narttu kehässä kärkisijan otti hurmaava Metka (Medea Happy Dog Polonia) ja toiseksi paras narttu kera ensimmäisen sertinsä oli ihana Bitte (Busterin Birgitta). Lopulta Metka oli VSP. Onnea Johanna ja Renata sekä Riitta ja Anu!

Arvostelu oli saksaksi, vapaa suomennos;
"Elegantti uros. Kaunis pää. Hyvä kaula, erinom. runko. Liikkuu hyvin"

Kiitos kuvasta Jimmulle.

Vilirakas 1v

Vili-Vilperi täytti vuoden 19.5. Kiitos elintarviketeollisuuden lakon, meillä ei perinteistä poiketen saatu maksalaatikkokakkua. Sen sijaan pojille tarjottiin spesiaaliateria, vähän nappuloita, sekä nakkeja ja raejuustoa. Synttäripäivän kunniaksi kävimme seuraavana päivänä myös 1vuotis rokotuksilla ja vähän tutustumassa mamman kesätyöpaikkaan ;)

Hirvensalmen reissu ja Kangasniemi KR 13.5.10

Helatorstain aattona, keskiviikkona 12.5 lähdettiin ajelemaan kohti Hirvensalmea ja kasvattaja-Johannan mökkiä. Aiemmista suunnitelmista poiketen, myös Juha ja Vili pääsivät lähtemään mukaan. Sekalaiseen seurakuntaan mökillä kuuluivat siis meidän koko poppoo, Johanna ja Senna-mummo sekä Henna ja Jure. Illalla syötiin ja juotiin, saunottiin, paistettiin makkaraa takassa ja puhuttiin niitä näitä, eli koirajuttuja laidasta laitaan ;). Yöllä mahataudinpoikanen yritti ottaa yliotteen, mutta hyvän lääkityksen turvin me kaikki pääsimme näyttelypaikalle Kangasniemelle.
Mahaa kipristi (oliko sitten mahatautia vai ei) ennen kehää, ja taisi siinä myös muutama tiukempi komento käydä kennelpojan (lue: Juha) suuntaan ;) Alkoi vähän hirvittämään kun rodun erikoistuomari Marianne Holm jakoi laatuarvostelunauhoja keltaisesta vaaleanpunaiseen. Meidän vuoro tuli, Luca liikkui hienosti, ja seisoi pöydällä hienosti siihen asti kunnes mittatikku otettiin esiin. Sitten alkoi hirveä nojaaminen mammaan päin, tuomarikin sanoi Lucalle "Nyt yrität kyllä feikata" ;) Jotain mittaa sieltä kuitenkin saatiin, ja laatuarvosteluksi erinomainen! Luca oli ainoa erinomaisen saanut uros, joten samalla varmistui Suomen muotovalion arvo! :) Rotunsa paras-arvon sai paras narttu, joten Luca palkittiin vastakkaisen sukupuolen parhaana. Rodun erikoistuomarin hieno arvostelu lämmitti mieltä;
"Hyvin urosmainen tasapainoinen kokonaisuus, koon ylärajoilla. Upeailmeinen uroksen pää, erinom. kaula ja eturinta, rintakehä saisi olla pidempi, erinom. perä, kaunis ylälinja, karkea runkoturkki. Turhan alleviivaava trimmaus, liikkuu hyvin."
AVO1, Finnsieger-piste, PU1, SERT->FI MVA, VSP


Avoimen luokan voitolla tienattiin myös ensimmäinen Finnsieger-piste! Juhan kanssa juuri yksi päivä mietittiin, että Luca sai kahdesta ensimmäisestä näyttelystään (Tampere ja Mänttä) molemmista sertin, ja nyt ensimmäisestä näyttelystä yli 2-vuotiaana muotovalion arvoon oikeuttavan, kolmannen sertin.
Meidän porukan päivän saldona oli siis; Jure: PU2, vasert Senna: PN2, ROP-vet Luca: SERT, VSP, FIN MVA
Kiitokset menevät Johannalle tästä upeasta herrasta, Ninnille upeasta trimmistä ja Johannalle, Senna-mummolle sekä Hennalle ja Jurelle upeasta mökkiseurasta.

Kuulumisia

Meillä vietettiin joku aika sitten Vilin nimipäiviä ja Lucan 2v-synttäreitä. Perinteisesti, juhlaan kuului osana maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä.

Pari päivää sitten Vilin kanssa tehtiin ensimmäinen jälki, ja ai että se oli mukavaa! Muutava lihapulla jäi välistä, mutta mitäs pienistä. Vilin keskittyminen oli aivan mahtavaa, ja kaikista hienointa oli löytää se asia, josta Vili selvästi nauttii. Vilin kanssa on myös harjoiteltu vapaana olemista, 13 metrin pituinen naru perään. Kyllähän Vili luoksetulon jotenkin ymmärtää. Vili lähtee Lucan perässä lähtee täysiä tulemaan kohti, mutta kohdalla vetää hirveetä kyytiä sivuun puskaan, tai vaihtoehtoisesti ohi. Tätä siis treenailemme edelleen.
Vili on koko talven repinyt orapihlaja-aidan nurkkaan reikää. No, muutama päivä sitten molemmat herrat meni ihan sekaisin, kun juoksuinen mäyräkoiranarttu pyörähti aidan vierestä. Vili otti ja hyppäsi aidan päälle, kaikki neljä tassua kapean aidan päällä. Muutaman sekuntin herra siinä huojui, eikä tietenkään välittänyt kielloista, vaan hyppäsi reteesti kovalla työllä tekemästään aukosta ja meni ihanan tytön luo. Ja Lucaa harmitti suunnattomasti... Isäntä sitten kiersi etupihan kautta hakemaan karkulaisen kotiin, ilman minkäänlaisia vastusteluja.
Luca siis vietti 2v-synttäreitään 7.4. Tämähän tarkoittaa sitä, että nyt Lucan on mahdollisuus saada Suomen muotovalion arvo, jos saa sertin näyttelystä. Tasan viikon päästä on jännät paikat, ensimmäinen yritys on silloin. Luca on saanut mukavasti massaa, ja lauantaina mennään kummitäti-Ninnille näyttelytrimmiin. Pientä ulkomaan reissua on myös suunnitteilla, siitä lisää myöhemmin ;)

Kevättä

Niin lähti Lucan karva, ja voi kamala miten pieni se sen alla olikaan! Oli odotettavissa, että raju ripuli/oksennustauti vei paljon massaa pois, mutta todella hoikka poika sieltä karvan alta kuoriutui. Tämän lisäksi ilmojen lämpeneminen ja naapuruston narttukoirien juoksut vie Lucan pään ihan sekaisin, ruoka maistuu silloin tällöin, illalla istutaan pimeässä huoneessa, kiljutaan, vähän täristään ja uneksitaan ihanista tytöistä. Vili tottakai ottaa mallia isommasta, yhdessä ne istuu ruokakuppien viereen ja tuijottaa silmiin. Miten meidän ahmateista on pienessä hetkessä tullut näin ronkeleita?
Ja Vili. Se on ihan mahtava persoona, päivä päivältä tuota pientä otusta alkaa tuntemaan enemmän. Takapihalle juostaan kauhealla vauhdilla repimään orapihlaja-aitaa, isoista ja terävistä piikeistä huolimatta. Pikkulinnut on ihania, ja ison lumikasan päältä niitä on kiva tarkkailla. Vilin karva on niin mahtava, tiheää ja karkeaa kuin mikä.
Kohta olisi aika ilmoittaa Lucaa kesän näyttelyihin, vähän jo alkaa jännittää! Silmä kovana myös tarkkaillaan agilityn alkeiskurssin alkamista. Hirveä into olisi myös alkaa harrastaa Vilin kanssa esim. jälkeä, niin mahtava nuuskuttaja ja taitava nenän käyttäjä se on!

Vuoden kääpiösnautseri '09

Kääpiösnautserikerhon vuosikokouksessa 21.2 palkittiin vuoden 2009 menestyneimpiä koiria mm. näyttelymenestyksen perusteella. Meidän Luca-rakas sijoittui musta-hopeissa uroksissa toiselle sijalle! <3 Voitto meni odotetusti hienolle Fillelle (Noble Monument's Fit For Beries), onnea!
Nyt me odotellaan kummitäti Ninniä saapuvaksi lähiaikoina, jotta päästään Lucan tukan kimppuun. Tuossa karvamäärässä alkaakin olla jo vähän kuuma välillä, onhan kelit sentään tänään käyneet pikkaisen plussan puolella ;)

Espoon reissu ja luuserilenkki

Länsi-Uudenmaan kääpiösnautserit eli luuserit järjestivät käppänäkävelyn ystävänpäivänä Siuntiossa. Meidän miesvoittoinen seurue lähti jo edellisenä päivänä kohti Espoota Vilin kasvattajan Anun luokse. Anun luona oli myös poikien kummitäti Ninni, joka tuttuun tapaansa vei pojilta karvoja. Vili nypittiin ja siistittiin ja melko kalju pojasta tuli, mutta kuinka hieno pieni poika se onkaan <3 Lucalta nypittiin säkä, ja parin viikon päästä jatketaan ottamalla kaikki karva irti mikä vaan lähtee!
Illalla pureuduttiin myös Vilin lenkillä käyttäytymiseen, siihen hirveään huutoon ja johonkin kummalliseen "tilaan" menemiseen. Silloin tuohon pieneen mieheen ei saa mitään kontaktia, huuto on hirveä ja kaikkea mitä näkee täytyy kommentoida haukkumalla. Viikko sitten tämä kärjistyi karkaamiseen, jossa meinasi käydä pahasti. Tässä meillä on projektia, ja nyt jo vajaassa viikossa uloslähtöä ja itse lenkillä olemista on saatu sen verran rauhoitettua, että lenkkeily alkaa olemaan jopa miellyttävää puolin ja toisin! Joskus vaan tuntee itsensä niin tyhmäksi, kun antaa pienistä asioista muodostua ongelmia, jotka voivat paisua todella isoiksi. Onneksi meillä on niin ihania ihmisiä ympärillä, jotka jaksavat auttaa ja opastaa!
Ystävänpäivän aamuna lähdimme Espoosta kohti Siuntiota. Parikymmentä ihmistä ja koiraa puolentoista tunnin metsälenkillä, ja mukavaa oli. Lenkin kruunasi kahvit ja laskiaispullat. Anu osti vielä samaiselta reissulta Vilille fleecetakin, pääkallokuviolla tottakai ;)
Kiitos mukavasti viikonlopusta kaikille mukana olleille! Kiitos Anulle yöpaikasta, ja Ninnille avusta taas kerran :)

Vilin purukalusto ja pikku-potilas

7. päivä tammikuuta oli Vilin hampaiden jälkitarkastuksen aika (vaikka ainakin omistajien mielestä vähän liiankin hyvin toimii virheellinenkin purenta ;)). Ajomatka Kirkkonummelle, eläinlääkäri vilkaisi suuhun ja sanoi että hyvät on! Mikä helpotus, purenta saatiin korjattua yhdellä toimenpiteellä, eikä tarvitse ryhtyä oikomishoitoihin tai muihin raskaisiin projekteihin!
Lucallahan on hieman matkapahoinvointia, menomatkalla oksensi kerran, mutta paluumatka sujui hyvin. Seuraavana aamuna herättiin siihen, kun Luca oksensi. Makuuhuone oli aikamoinen näky, oksennusta ympäriinsä, ja toinen oli vielä yrittänyt siivota peittelemällä niitä päiväpeitolla... No, ei kun siivoamaan, ja koirat pihalle aamupissalle ja soitto eläinlääkärille. Samalla kun eläinlääkäri vastasi, Luca alkoi oksentamaan lumelle verta ja myös ripuloimaan. Silloin iski paniikki, onneksi eläinlääkäri oli rauhallinen ja kehotti tulemaan vastaanotolle jos tilanne ei rauhoitu. Ei rauhoittunut, joten auto käyntiin ja Keuruulle. Eläinlääkäri tutki ja totesi että ei ole ainakaan vierasesineitä suolistossa, antoi niskaan estopiikin pahoinvointiin ja reseptin samaiseen lääkkeeseen. Lähdettiin kotiin, ja ilta sujui melko rauhallisesti pientä ripulointia luukunottamatta, kuten myös seuraava aamu ja päivä.
Illalla kun tulin töistä, Luca tuli reippaana tapansa mukaan ovelle tervehtimään. Luca yritti nostaa etutassut syliin, mutta silloin takajalat petti alta. Reppana ei jaksanut kunnolla edes kävellä, joten ensin soitto kasvattaja-Johannalle ja myöhemmin yöllä eläinlääkärille, kun Luca ei enää jaksanut muuta kun makoilla, tärisi ja oli kivulias. Juha valvoi Lucan kanssa aamu 7 asti ja juotteli ruiskulla. Koska tila ei ollut aamuun mennessä yhtään korjaantunut, soitettiin uudestaan eläinlääkärille. Itse menin iltavuoroon töihin, ja Juha lähti äitinsä ja Lucan kanssa Tampereelle eläinlääkäriin. Tampereella eläinlääkäri antoi kehuja erinomaisesta hoidosta, kuulemma harvoin koira on niin hyvässä kunnossa kolmen päivän mahataudin jälkeen. Luca sai antibioottikuurin suolistotulehdukseen ja oli jo illalla paljon virkeämpi. Vielä parin päivän ajan maha oli sekaisin, mutta Luca piristyi huomattavasti. Kummitäti-Ninnin suosittelemalla kananmuna-porkkanasose kuurilla oltiin, ennen kuin siirryttiin vähitellen takaisin omaan ruokaan.
Tauti meni ohi, vaikka vieläkään ei tiedetä mikä tämän aiheutti. Viliin tauti ei tarttunut, onneksi! Pienen ja 7kk:n ikäisen koiran kohdalla tilanne olisi ollut vieläkin kriittisempi. Nyt Luca on aivan ihana oma itsensä, mitä nyt murrosiän merkit alkavat näkyä pienenä vastaan hangoitteluna ;)

Vuoden 2010 alkua

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ainakin Vilillä.
Normaali lauantai-ilta, sauna lämpiämässä ja pojilla normaalit vouhotukset. Lauantain kunniaksi pestiin Vilin tassut ja parta ennen saunaan menoa. Siellä me tyhmät ihmiset sitten saunottiin autuaan tietämättöminä. Mikä lie sisäinen optikko Vilissä herännyt, kun saunasta tullessa olohuoneen matolla odotti tälläinen näky:

Toinen sanka irti ja toinen vääntynyt, toinen linssi irti ja pienen pieniä pilkkuja linsseissä. Vaan miten oli tuo pieni tasmanian tuholainen saanut lasit haltuunsa? No tottakai kiipeämällä tietokonepöydän tuolille ja ottamalla ne pöydältä. Kyllä optikkoliikkeen myyjää nauratti, kun laitoin jotkut silmälasien tapaiset tiskille.
Tarinan opetus; älä suututa pientä kääpiösnautseria.