Ajatuksia koiranäyttelyistä

Ensimmäisessä koiranäyttelyssäni kävin vuonna 2008, ainakin muistaakseni. Silloin en omistanut yhtäkään koiraa, sattui vaan kotipaikkakunnalla olemaan näyttely, jonne mentiin huvin vuoksi katsomaan. Sinne mentiin nauramaan ihmisille, jotka kuljettavat koiria ympyrää narun perässä jonkun ihmisen edessä, joka muutaman minuutin silmäyksellä olevinaan siitä koirasta osaa kertoa kaiken.

No. Lokakuussa 2008 mentiin jo oman koiran kanssa näyttelyyn, vähän skeptisellä asenteella kylläkin. Kyseessä oli erikoinäyttely, jossa Luca esiintyi pentuluokassa. Mitään ei mistään tajuttu, taas ne ihmiset vaan vei koiria narun perässä ympyrää, ja välillä edestakaisin. Tällä kertaa se oma koira oli yksi niistä ympyrää pyörivistä, "näyttelykoirista".

Helmikuussa 2009 suostuttiin viemään koiramme lähikaupungin näyttelyyn, kunhan joku muu vaan menee sen kanssa sinne kehään. Nyt asenne ei ollut ehkä enää niin skeptinen, mutta mitään järkeähän touhussa ei edelleenkään ollut. Oma koira sijoittui, sai ensimmäisestä virallisesta näyttelystään ensimmäisen sertinsä, ja siitä se sitten lähti.

Sitten koiranäyttelyt ovat vieneet mennessään. "Turkkirodun", eli rodun jonka turkki on välillä pitkä ja välillä lyhyt(jopa kalju), kanssa näyttelyt saavat oman haasteensa. Turkin täytyy olla ihannepituudessaan näyttelyissä. Näin ollen samalla turkilla ei voi käydä näyttelyissä kovin pitkään, joten suunnittelu on kaiken a ja o.

Olen siis itse kuulunut niihin, joiden mielestä koiranäyttelyt ovat naurettavia, käsittämättömiä tilaisuuksia, jonne en ikinä menisi, vaikka koiran omistaisinkin. No, nykyään taas olen sitä mieltä, että koiranäyttelyt ovat harrastus siinä missä muutkin. Näyttelyitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Joskus käy niin, että tuomari tykkää, ja joskus voi käydä myös niin, että tuomari ei tykkää. Kuitenkin koiranäyttelyissä, kuten muissakin koiraharrastuksissa kyse on (ainakin itseni mielestä), koiran kanssa yhdessä tekemisestä. Voittaminen ja pärjääminen tuntuvat todella upealta, välillä häviö harmittaa. Niin on myös esimerkiksi agilityssä, aina ei voi voittaa!

Kyse ei aina ole titteleistä, serteistä, pokaaleista ja muista palkinnoista, vaan juuri niistä ihmisistä näyttelykehän laidalla ja siitä omasta koirasta, joka on aina se paras, sanoi tuomari mitä tahansa.

Omista koiristani toisesta ei ikinä tule "näyttelykoiraa", vaikka upea koira ulkomuodoltaan onkin. Purentavika estää näyttelyissä pärjäämisen, mutta ei se koiran arvoa himmennä! Silti, tämäkin koira on yhtä rakas kuin meidän perheen "näyttelykoira". Itse asiassa en edes ymmärrä käsitettä "näyttelykoira", meillä ainakin molemmat koirat ovat rakkaita "kotikoiria". Ovatko kotikoira ja näyttelykoira jollain lailla toistensa vastakohtia?

Tämän paasaamisen lopuksi, haluan erityisesti kiittää ihmisiä, jotka ovat meidät koiranäyttelyiden maailmaan tutustuttaneet. Ilman teitä, olisi jäänyt hieno harrastus löytämättä!

Pentuja odotettavissa/Puppies expected

FI MVA EE MVA HeW-10 Argentonero Dandelion X FI MVA Afunique Qaanaaq

Lucan ja Nanan treffit 16.1 ovat tuottaneet toivottua tulosta, ja ultraus 11.2 kertoi n. 4 pennun olevan odotettavissa n. 20.3.11!!!

Pennut syntyvät Vaasassa, Kennel Doctor's Order: http://www.doctorsorderkennel.com/