Suuntasimme Lucan kanssa kaikkien aikojen toisiin möllikisoihin viime sunnuntaina. Ohjaajahan on tunnetusti suunnattoman kova jännittämään, myöskin näissä epävirallisissa tilanteissa... Jos jotain positiivista täytyy sunnuntain kisoista etsiä, niin jännitys oli melko minimaalista. Mistä sitten johtunee, ehkä pienoisesta univajeesta ja aamuvuoron jälkeisestä tilasta? :D Möllirata oli lähes naurettavan helppo, 13 estettä. Aitoja, pari putkea ja pussi. Tiesin kyllä jo rataan tutustuessa, että putkien väärät päät houkuttavat putkihullua Lucaa ihan varmasti. Ja niinhän siinä kävi, heti toinen aita jäi välistä koska putken suu häämötti niin houkuttavasti. Vauhtia Lucalla oli taas ihan omiksi tarpeiksi! Seuraavan putken tiesin tuottavan ongelmia, joten yritin herätellä herraa kolmen aidan suoran jälkeen karmealla "TÄSSÄ"-huudolla... Ei mitään vaikutusta. Ja ohjaaja armottomasti myöhässä. Joten se putki väärään päähän. Myöskin loppusuoralla oleva pussi herätti Lucassa ennenkuulumatonta epäilystä, meni lopulta kuitenkin.
Otettiin sama rata vielä uusiksi, tällä kertaa meno tuntui hyvältä ja yhteistyö pelitti, mutta taas se putken väärä pää! Nyt meni pussiinkin aivan loistavasti, mutta minkäs teet. Aika olisi varmaan ollut mahtava ilman hyllyä :) Positiivista oli myöskin se, että Luca ei tiputtanut yhtään rimaa, vaikka mentiinkin nyt sitä "oikeaa" korkeutta eli siis medejä. Ratsastusmaneesin hiekkapohja ei ole mikään ihanteellisin koiralle (eikä varsinkaan omistajalle), mutta nyt alkaa rimakunnioitusta löytymään!
Keppitreenit jatkuu, vaikka ohjatut treenit on nyt tauolla kesäkuuhun asti. Vinokepeillä mennään tuossa omassa pihassa, ja hienosti alkaa hahmottamaan sisäänmenon, vaikka seisoisinkin kauempana tai lähettäisin "väärästä" kulmasta. Vasemmalta puolelta ohjaus on vähän kankeaa, joten siihen panostetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti