torstai 15. syyskuuta 2011

Koiran hankinnasta

Viime aikoina olen törmännyt "miksi juuri kääpiösnautseri?"-kysymyksen lisäksi myös pohdintoihin sekarotuisten ja paperittomien koirien hankinnasta.

"Miksi ottaisin paperillisen koiran, eihän se koira mitään niillä papereilla tee?"
Niinpä niin. Termi "paperillinen koira" tarkoittaa siis rekisteröityä koiraa. Koiralla on muukin identiteetti kuin se "meidän Jeppe". Koira on mikrosirutettu tai tatuoitu, eli siis tunnistusmerkitty. Suomen Kennelliitto asettaa rekisteröinnille tiettyjä ehtoja, ja joillakin roduilla on rotukohtaisia erityisvaatimuksia. Esimerkiksi narttujen pennuttamisesta on olemassa seuraavanlainen ehto;


"Nartulla voidaan teettää enintään viisi (5) pentuetta siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen
syntyessä oltava kulunut vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle
yhden kerran ilman poikkeuslupaa ja tällöin seuraavan synnytyksen väli on oltava vähintään yksi vuosi"

Moni ihminen myös perustelee paperittoman koiran hankkimista sillä, että "ei sen kanssa missään näyttelyissä käydä." No, ei ne paperit näyttelyissä käymistä varten pelkästään olekaan. Paperillisen koiran ottaessasi tiedät, mistä pentu on tehty (tai ainakin dokumentit on olemassa). Kennelliitto rekisteröi jalostustietojärjestelmään (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?FCI=0) tuloksia terveystutkimuksista, näyttely- ja koetuloksista jne. Eihän koiran paperit sitä tietenkään takaa, että koirasi olisi terve. Ei sellaista lupausta kukaan pysty tekemään. Nykyään paperittomasta rotukoirasta (=sekarotuinen koira) pyydetään huikeita hintoja, joten onko se muutaman sadan euron säästö niin merkittävä? Kuitenkin jos mietitään kokonaisuudessaan koirasta aiheutuvia kuluja koko sen eliniän ajalta...

Jos otat paperittoman rotukoiran, mitkä ovat kasvattajan syyt jättää pentue rekisteröimättä? Yleensä se on raha. Pentuja tehdään ja myydään rahan takia, kaikki kulut pennuista minimoidaan. Tätähän siis kutsutaan pentutehtailuksi, uskokaa tai älkää. Usein terveystutkimukset ovat huonolla tolalla (niin vanhemmilla kuin pennuillakin), rokotukset ja madotukset retuperällä, ruoka on huonolaatuista (=usein halvinta mahdollista) jne jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aiheeseen liittyen löytyy monia surullisia uutisia, tässä viime ajoilta yksi: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090814346020_uu.shtml


Voitte olla varmoja, että jatkan aiheesta vielä...

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ystäväiseni... sitten myös ihmetellään koiran luonnevikaa, "mut sen molemmat vanhemmat oli niin kilttejä"... mistä voi olla varma, että ne oikeasti oli sen pennun vanhemmat?

    VastaaPoista
  2. Heipsan! Tulinpa käymään vastavierailulla ja pistämään kommenttiakin :D
    Olipa hauska kuulla, että meidän koirien sukutauluista löytyy yhteneväisyyksiä noinkin läheltä! Minusta on ollut hirveän mielenkiintoista penkoa Tenhon sukua mahdollisimman kauas ja nähdä millaisia koiria sieltä löytyy, ja katellakin vähän millaisia piirteitä Tenho on ehkä esivanhemmiltaan perinyt :)

    Tajusin tuossa aikaisempia postauksiasi selatessani, että minähän olen nähnyt sinut ja koirasi viime joulukuussa HelsinkiWinnerissä! Arkistojen kätköistä löytyy yksi (jokseenkin kämälaatuinen) kuvakin teistä (http://nath.kuvat.fi/kuvat/Helsinki+Winner+2010/M-H+k%E4%E4pi%F6snautserit.jpg) :D

    VastaaPoista