Miksi kääpiösnautseri?

Moni ihminen on kysynyt minulta, miksi juuri kääpiösnautseri? Siihen on niin monia syitä, että ajattelin niistä osan nyt tuoda tänne julki.

Silloin kun aloimme etsimään koiraa, ei meillä kummallakaan ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin käppänä. Molemmat on lapsuudessaan/nuoruudessaan tutustunut rodun edustajiin, esimerkiksi minun hoitapaikassani viiletti ihania pippuri-suola käppänöitä jenkkihuivit kaulassaan, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Meitä eniten viehätti väritykseltään mustat ja musta-hopeat, joista sitten muhoihin lopulta päädyimme.

No, nyt kun ko. rodun edustajia on saman katon alla kolme kappaletta, voi ehkä sanoa olevansa hieman perehtynyt rotuun. Kääpiösnautseri ei ole helppo rotu, se ei siis ole kiva pieni syli-/sohvakoira jota voi vain pitää tissinvälissä ja jolle voi syöttää herkkuja. Toki se osaa olla sohvalla, sylissä, ehkä jopa siellä tissinvälissäkin. Sille voi myös syöttää herkkuja. Mutta jos koulutus perustuu em. asioihin, voi ongelmia olla tiedossa. Ja tähän väliin haluan mainita, että käppänöitäkin on moneen lähtöön, mutta peruskääpiösnautserin kuuluu olla temperamenttinen, vilkas ja rohkea (näin joitain asioita mainitakseni).

Meillä on kolme koiraa, kaikki täysin eri tyyppisiä luonteeltaan. Luca on äijä joka nukkuu kiinni kyljessä, Vili on pohdiskeleva tosikko joka päästää välillä huumorintajunsa valloilleen ja Svea on huoleton hupakko joka pyörittää poikia mielensä mukaan. Kaikkien luonteissa on puolensa, ja hieman kaikista luonteista yhdistelemällä saisi varmasti aika täydellisen paketin. Mutta täydellisiä ne ovat, täysin omina itsenään <3

Monet myös ihmettelevät trimmattavaa rotua. Mitä järkeä siinä on, miksi se täytyy nyppiä, eikö se ole koiran kidutusta jne. Jos jotain haluaa saada, täytyy jotain myös antaa. Opettelen vasta trimmaamaan omia koiriani, joten en sen tarkemmin perehdy trimmauksen saloihin. Trimmattavan rodun omistaminen on mielenkiintoista; välillä koira on karvapallo, välillä kaljuapina ja välillä taas upean lyhytkarvainen. Tämä tuo myös näyttelyiden harrastamiseen haastetta, koira on vietävä sopivan pituisessa karvassa näyttelyyn. Jos ei itse halua trimmata, voi aina huolehtia koiransa osaavalle trimmaajalle. Toki perusturkinhuolto on jokaisen hoidettava itse.

Joku viisas on sanonut, että kääpiösnautseri tarvitsee tarkat rajat ja rakkautta. Tämän lauseen voin allekirjoittaa täysin.

Kääpiösnautseri siksi, koska se on upea paketti. Vilkas ja energinen koira sopivassa koossa, joka soveltuu lähes joka harrastukseen. Ulkonäkö miellyttää omaa silmää ja luonnetta löytyy, helpolla ne eivät omistajiaan päästä.

Suosittelen myös perehtymään kääpiösnautserin rotumääritelmään;  http://www.sksk.fi/kaapiosnautseri