Meidän pappa täyttää tänään 10 vuotta. Syypää siihen, että tänäkin päivänä meillä tuhisee pennut kotona laatikossa, siis syy miksi rakastuin tähän rotuun. Luca on hieno ystävä, perheenjäsen ja sielunkumppani, ärhäkkä ja kovapäinen ukko. Ensimmäistä koiraa ottaessani en voinut kuvitellakaan, minkälainen matka voisi koiran kanssa olla, kuinka koirasta voi tulla niin täysivaltainen perheenjäsen ja rinnallakulkija elämän eri vaiheissa. Toivon, että joskus omassa kasvatustyössäni voisin jakaa tätä tunnetta pentujen omiin koteihin.
Tällä hetkellä Lucan vointi on erinomainen, sairasteluilta olemme onneksi saaneet viime aikoina välttyä. Kiitos näistä vaiherikkaista ja opettavaisista vuosista, toivotaan vielä monia hyviä hetkiä lisää! Erityiskiitos Johannalle tästä ihanasta koirasta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti