Lucan jälkikasvun kuulumisia

Mukavia uutisia on kuulunut Lucan jälkikasvun debyyteistä näyttelyissä.

Lappeenrannan KR-näyttelyssä 8.4 Lucan tytär Doctor's Order Nomina "Nomi" (Argentonero Dandelion x Afunique Qaanaaq) debytoi junioriluokassa 1 vuoden ikäisenä upeasti tuloksella JUN ERI1, tuomarina Elena Ruskovaara. SA:ta ei tällä kertaa herunut pentumaisten liikkeiden takia.

Arvostelu oli hienoa luettavaa;
"Erittäin narttumainen, hyvänkokoinen jäntevä ja hyväluustoinen kokonaisuus. Nyt vähän pitkä lanne. Voimakkaat takakulmaukset, varsin hyvin kulmautunut myös edestä. Hyvä pään malli ja oikein asettautuneet korvat. Vähän kookkaat, tarpeeksi tummat silmät. Sopiva kaula. Vielä pentumaiset liikkeet, löysä edestä. Kaunis sujuva ravi. Esimerkillinen hännän asento ja hieno esiintyminen. Karva saa karhentua iän myötä."

 

Doctor's Order Nomina "Nomi"

 Nomin näyttelyreissusta löytyy juttua ja videomateriaalia täältä. Kyseisestä blogista voi myös lukea Nomin elämästä kahden snautserin kanssa, ja tuntuupa tyttö olevan aikamoinen agilitytykkikin jo vuoden ikäisenä! Ehkä isänsäkin joskus? :D


21.4 Kankaanpään ryhmänäyttelyssä Lucan poika Silverjoy Pilot "Riki" (Argentonero Dandelion x Silverjoy Kohinoor) teki myöskin debyyttinsä virallisissa näyttelyissä 10kk:n ikäisenä, tuloksena upeasti JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP! Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari.

Silverjoy Pilot "Riki" 7 kk:n ikäisenä

On niin ihanaa kuulla Lucan jälkikasvun kuulumisia, niin kotioloissa kuin harrastuksienkin parissa! Toivottavasti näemme ja kuulemme näistä hienoista lapsosista jatkossakin.

Luca ja Svea on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn alkukesästä sekä koti- että ulkomaille, nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn jotta saadaan karvat kasvamaan... Vilin kanssa odotellaan maan kuivumista, jotta päästään vetämään verijälkeä!

Tapaus kannuskynsi

Svean juoksut loppuivat vihdoin, ja rauha palasi laumaan. Käytiin myös (ilman koiria tosin) ihastelemassa aivan valloittavia pentuja Sadun luona, kennel Proceller. Tuntuu niin uskomattoman ihanalta (ja ehkä vähän hirvittävältäkin) ajatella, että ehkä meilläkin on vuoden päästä pentuja jos kaikki menee suunnitellusti!

Eräänä iltana sitten ennen yövuoroon lähtöä ajatuksissani potkiskelin takapihalla lumipenkkaa. Lucallahan on tapana kaivaa erityisesti lunta, jos jalalla näyttää paikan... No, sivusilmällä sitten näin että Luca hyppää kaivuuhommiin, mutta mitään en ehtinyt ja niin kuului vaimea "piip". Siinä sitten tarkistelin jalan päällisin puolin ja huokaisin, kunnes huomasin lumella hieman verta. Kannuskynsihän se, kyllä joo. Sitten verenvuotoa tyrehdyttämään, kynsi ei katkennut kokonaan vaan repesi. Ja tottakai ihan juuresta. Sidokset päälle ja tottakai paniikkisoitto päivystävälle eläinlääkärille, joka rauhoitteli ja kehotti menemään arkena kynnen poistoon.

Niin me sitten mentiin kynttä näyttämään luottoeläinlääkärille, joka totesi että Luca rauhoitetaan ja kynsi napataan pois. Päälle hieno tassuside ja kotiin!

Luca juuri nukutuksesta heränneenä, huomaa tassuside!

Päivä kynnen poistosta

Nyt pari viikkoa myöhemmin kynnen ydin on kuivunut todella hyvin, mutta pidetään vielä pientä sidosta varmuuden vuoksi. Lucalla on niin kova hinku nuolla "haavaa", ja nuo kurakelit... Sitä paitsi eläinlääkäristä mukaan saamamme tassuside on maailman kätevintä, ja sitä sai kuin saikin paikallisesta apteekista lisää! Ja vielä mageella kuviolla;

Nyt vaihtelun vuoksi on menossa rulla violettia maastokuvioista sidettä ;) Tätä löytyy tästä edespäin meidän koirien lääkekaapista aina! Kyseessä siis tämä tuote.