Kääpiösnautserikerho järjesti jalostustarkastuksen Lohjalla Showlinkin tiloissa 29.10. Ilmoitin Vilin mukaan, karva sattui olemaan juuri oikeaan aikaan hyvässä pituudessa. Edellisenä iltana matkasin Vilin ja Svean kanssa kummitäti Ninnille yöksi, ja aamulla ajelimme Lohjalle Muijalaan.
Vilin tarkasti erikoistuomari, kääpiösnautserikasvattaja Anneli Alfthan. Hän piti Vilistä kovasti, mutta kun se purenta on mitä on... Jalostustarkastuksessahan siis lasketaan virhepisteitä, pienestä virheestä saa yhden pisteen, vähän suuremmasta virheestä viisi pistettä ja isosta virheestä kymmenen pistettä. Näin ollen Vili sai purukalustostaan heti kättelyssä 10 pistettä, ja lisäksi pieniä virhepisteitä sieltä ja täältä. Kokonaistulos oli 16 pistettä, ja voi että olin tyytyväinen! Tarkemmat määrittelyt laittelen tänne, kunhan saan lomakkeen postissa. Eli ilman purentavikaa 6 pistettä, ei huono lainkaan ;) Vilin minkkisisko Cessi tarkastettiin myös, Cessi sai 14 pistettä joista siis myös 10 tuli purennasta.
Kokemuksena koko päivä oli aivan äärettömän mielenkiintoinen, oli hienoa kuulla koirastaan tarkassa syynissä virheet ja vahvuudet. Myös muiden koirien "arvostelujen" kuunteleminen oli mielenkiintoista. Valitettavasti (taas kerran) työyö kutsui, joten jouduin lähtemään pois ennen päivän päättymistä. Ennen kotiinlähtöä treenasimme vielä Ninnin ja Anun kanssa Svean esittämistä, voi vitsit että alkaa jännittää!
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Match Show
Meidän oma agilityseura, Virtain Kirsut järjesti Match Shown 16.10. Olin paikan päällä jo sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin talkoilemassa, ja meidän kolmikosta osallistumisvuoron sai Vili ja Svea. Svean ekat viralliset näytelmäthän on jo ihan pian (APUA!), ja Vilin kanssa käytiin muistelemassa vähän käyttäytymistä ihmisten ilmoilla tulevaa jalostustarkastusta silmällä pitäen.
Molemmat saivat sinisen nauhan, ja Svea oli sinisten pentujen "viides", eli pudotettiin viimeisenä pois, kun neljä parasta sijoitettiin. Vilistä olen niin mahdottoman ylpeä, antoi tuomarin hienosti tutkia ja koskea, liikkeessä tosin täytyi vähän muita kehässä olijoita komennella. Svea oli liikkeessä upea, mutta seisomisen tarkoitus oli vähän hakusessa... Niinpä, hauska leikki jossa hyökkäillään namiin kiinni!
Molemmat saivat sinisen nauhan, ja Svea oli sinisten pentujen "viides", eli pudotettiin viimeisenä pois, kun neljä parasta sijoitettiin. Vilistä olen niin mahdottoman ylpeä, antoi tuomarin hienosti tutkia ja koskea, liikkeessä tosin täytyi vähän muita kehässä olijoita komennella. Svea oli liikkeessä upea, mutta seisomisen tarkoitus oli vähän hakusessa... Niinpä, hauska leikki jossa hyökkäillään namiin kiinni!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Agilitykoulutusta
Meille tarjoutui loistava mahdollisuus päästä Lucan kanssa jo toisen kerran agilitytuomari Marjo Heinon koulutukseen. Marjo kävi kouluttamassa meitä jo kesällä, silloin perehdyttiin ohjausmenetelmiin ja opeteltiin uusia niksejä. Nyt luvassa oli vähän vauhdikkaampaa meininkiä, ja tällä kertaa keskityttiin hieman enemmän kokonaisuuteen. Radassa oli n. 30 estettä, mutta me Lucan kanssa skipattiin radalta aina kepit (jotka rataan oli merkitty 3 kertaa).
Ensin saatiin tutustua itsenäisesti rataan, ja näyttää koiran kanssa suoritus. No, meidän suoritus oli mitä oli, mutta yllätyksekseni me päästiin se joten kuten loppuun ;) Parit mietintätauot piti ohjaajan välissä ottaa... Ja saatiinkin palautetta siitä, että ohjaajan olisi syytä opetella rata ulkoa ;) No, sama pää kesät talvet... Ja huono muisti. Mutta tottahan se on, että tyhmin virhe mitä ohjaaja voi radalla tehdä, on unohtaa rata. Meidän "suorituksen" jälkeen Marjo näytti kuinka hän oli ajatellut, että rata suoritettaisiin. Ja jotenkin tällä kerralla tuntui, että aloin hahmottamaan itsekin kokonaisuutta! Koko ajan pitäisi olla hieman koiraa edellä, ja se kulkusuunnan näyttämisen merkitys.. :D Joskus myös unohtuu kertoa koiralle ajoissa mitä seuraavaksi on tulossa. Niin pienillä asioilla voi tehdä niin paljon. Palautetta sain myös siitä, että koiralle ei tarvitse "lässyttää" koko ajan. Tästä oli puhetta myös edellisellä kerralla :D Ehkä alkeiskurssin "kannustava" meininki on jäänyt jotenkin päälle, vaikka itsekin toisinaan tiedostan hokevani "tuletuletulehyvähyvähyvä" :D Ja eron huomaa heti sekä koiran tekemisessä että omassa jaksamisessa, kun jättää ne ylimääräiset ääntelyt pois. Tässä siis skarpataan ;)
Meidän kontaktit. Tänä kesänä ei olla niitä treenattu juuri lainkaan, ja vähän rataan tutustuessa jännitin, että mitähän sieltä tulee... Keinuakaan me ei koskaan olla menty kesken radan, kovalla vauhdilla. No, Lucahan veti aivan upeasti! Ehdin kontakteille sopivasti ennen Lucaa, "sähisemällä" kiinnitin Lucan huomion ja sain sen hidastamaan. Keinukin sujui todella hienosti, odotin enemmän "täysillä läpi"-suoritusta, mutta hienosti Luca jaksoi odottaa.
Tästä on hyvä jatkaa, ensi viikolla on kesä-syksyn viimeinen treenikerta. Sitten jäädään tauolle, tammikuussa jatketaan taas. Nyt olisi hirveä hinku saada kepit omaan pihaan ja alkaa tekemään niitä. Tilaus saattaa kyllä lähteä jo tänään...
Ensin saatiin tutustua itsenäisesti rataan, ja näyttää koiran kanssa suoritus. No, meidän suoritus oli mitä oli, mutta yllätyksekseni me päästiin se joten kuten loppuun ;) Parit mietintätauot piti ohjaajan välissä ottaa... Ja saatiinkin palautetta siitä, että ohjaajan olisi syytä opetella rata ulkoa ;) No, sama pää kesät talvet... Ja huono muisti. Mutta tottahan se on, että tyhmin virhe mitä ohjaaja voi radalla tehdä, on unohtaa rata. Meidän "suorituksen" jälkeen Marjo näytti kuinka hän oli ajatellut, että rata suoritettaisiin. Ja jotenkin tällä kerralla tuntui, että aloin hahmottamaan itsekin kokonaisuutta! Koko ajan pitäisi olla hieman koiraa edellä, ja se kulkusuunnan näyttämisen merkitys.. :D Joskus myös unohtuu kertoa koiralle ajoissa mitä seuraavaksi on tulossa. Niin pienillä asioilla voi tehdä niin paljon. Palautetta sain myös siitä, että koiralle ei tarvitse "lässyttää" koko ajan. Tästä oli puhetta myös edellisellä kerralla :D Ehkä alkeiskurssin "kannustava" meininki on jäänyt jotenkin päälle, vaikka itsekin toisinaan tiedostan hokevani "tuletuletulehyvähyvähyvä" :D Ja eron huomaa heti sekä koiran tekemisessä että omassa jaksamisessa, kun jättää ne ylimääräiset ääntelyt pois. Tässä siis skarpataan ;)
Meidän kontaktit. Tänä kesänä ei olla niitä treenattu juuri lainkaan, ja vähän rataan tutustuessa jännitin, että mitähän sieltä tulee... Keinuakaan me ei koskaan olla menty kesken radan, kovalla vauhdilla. No, Lucahan veti aivan upeasti! Ehdin kontakteille sopivasti ennen Lucaa, "sähisemällä" kiinnitin Lucan huomion ja sain sen hidastamaan. Keinukin sujui todella hienosti, odotin enemmän "täysillä läpi"-suoritusta, mutta hienosti Luca jaksoi odottaa.
Tästä on hyvä jatkaa, ensi viikolla on kesä-syksyn viimeinen treenikerta. Sitten jäädään tauolle, tammikuussa jatketaan taas. Nyt olisi hirveä hinku saada kepit omaan pihaan ja alkaa tekemään niitä. Tilaus saattaa kyllä lähteä jo tänään...
perjantai 30. syyskuuta 2011
Postin tuomaa
Posti on tuonut viime päivinä kaikenlaista mukavaa:
Olen niin rakastunut tuohon puiseen plakaattiin! Venäjältä ei ole kuulunut edelleenkään mitään, ei edes osoitetta johon alkuperäiset dokumentit ja hakemukset valionarvosta voisi lähettää...
Kolmikon kuulumisia
Syksy on nyt tullut, ja tässä vähän kolmikon kuulumisia.
Svea
Svea on aivan ihana. Joskus tulee mietittyä, että voiko tyttömäisempää koiraa olla? Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet yms. on niin neitimäisiä. Svea osaa kyllä tarvittaessa sanoa sanottavansakin! Kahden jätkän kanssa se on kyllä toisinaan tarpeenkin. Sveaa voisi myös kuvailla hyvin sanalla huoleton ;)
Ensimmäiset juoksut ajoittui elokuun alkuun. Sopivasti juuri isäntäväen loman ajaksi, ja Anun piti alunperin ottaa Svea hoitoon meidän muutaman päivän ulkomaan reissun ajaksi. Hoito sitten kuitenkin venähti koko juoksujen mittaiseksi :) Anun luona Svea opetteli elämään narttujen laumassa (kaksi käppänää+suursnautseri), ja se oli varmasti hyvää vaihtelua. Anu sai myös tutustua kunnolla meidän siis yhteisomistuksessa olevaan ihanaan prinsessaan. Kiitos Anu! Svean näyttelyura starttaa marraskuussa, ja jännitys on kova!
Vili
Vili on ihan yhtä mahtava persoona kuin ennenkin. Svean tulon myötä on Vilin huumorintaju kasvanut suuresti, ajoittain mulkoilevien ja totisten silmien lomasta on havaittavissa pientä pilkettäkin :) Sveasta ja Vilistä on tullut parhaat kaverit (= Svea ymmärtää Vilin omaperäisiä leikkejä) ;) Vilin kanssa harrastaminen painottuu arjen tottelevaisuuteen, tarkasti ja totisesti kaikki jutut tekevä Vili on loistava koulutettava! Ei tosin vaan aina sovi allekirjoittaneen hätäiselle nytkaikkiheti-luonteelle. Naksu on Vilille paras apuväline koulutuksessa, kun ilman sitä kehu ja palkka tulee armottomasti liian myöhässä. Vilin purukalusto on loistavassa kunnossa (niitä muutamaa puuttuvaa lukuunottamatta ;)), tulevaisuudessa olisi suunnitteilla joku näyttely tai jalostustarkastus. Ehkä suurin uutinen on se, että isäntäväki on vähitellen saanut Viliin luottoa vapaana olemisen suhteen. Vilin omat reitit on vaan Vilin omia reittejä, ne täytyy kulkea!
Luca
Niinkuin jossain aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, kesän agilitytreenit on ollut niin ja näin. Ensi viikolla on syksyn viimeinen treenikerta, tammikuussa jatketaan taas. Omat agiesteet on olleet suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta kysymys kuuluukin, mihin ne sijoitetaan... Näyttelyitä on suunniteilla loppuvuodelle kaksi, ensi kesänä lähdetään sen viimeisen cacibin metsästykseen :) Lucan kolme pentuetta kasvaa kukin tahoillaan, innolla odotamme mitä tuleman pitää!
Tässä vielä tämänpäiväinen kuva:
Svea
Svea on aivan ihana. Joskus tulee mietittyä, että voiko tyttömäisempää koiraa olla? Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet yms. on niin neitimäisiä. Svea osaa kyllä tarvittaessa sanoa sanottavansakin! Kahden jätkän kanssa se on kyllä toisinaan tarpeenkin. Sveaa voisi myös kuvailla hyvin sanalla huoleton ;)
Ensimmäiset juoksut ajoittui elokuun alkuun. Sopivasti juuri isäntäväen loman ajaksi, ja Anun piti alunperin ottaa Svea hoitoon meidän muutaman päivän ulkomaan reissun ajaksi. Hoito sitten kuitenkin venähti koko juoksujen mittaiseksi :) Anun luona Svea opetteli elämään narttujen laumassa (kaksi käppänää+suursnautseri), ja se oli varmasti hyvää vaihtelua. Anu sai myös tutustua kunnolla meidän siis yhteisomistuksessa olevaan ihanaan prinsessaan. Kiitos Anu! Svean näyttelyura starttaa marraskuussa, ja jännitys on kova!
Vili
Vili on ihan yhtä mahtava persoona kuin ennenkin. Svean tulon myötä on Vilin huumorintaju kasvanut suuresti, ajoittain mulkoilevien ja totisten silmien lomasta on havaittavissa pientä pilkettäkin :) Sveasta ja Vilistä on tullut parhaat kaverit (= Svea ymmärtää Vilin omaperäisiä leikkejä) ;) Vilin kanssa harrastaminen painottuu arjen tottelevaisuuteen, tarkasti ja totisesti kaikki jutut tekevä Vili on loistava koulutettava! Ei tosin vaan aina sovi allekirjoittaneen hätäiselle nytkaikkiheti-luonteelle. Naksu on Vilille paras apuväline koulutuksessa, kun ilman sitä kehu ja palkka tulee armottomasti liian myöhässä. Vilin purukalusto on loistavassa kunnossa (niitä muutamaa puuttuvaa lukuunottamatta ;)), tulevaisuudessa olisi suunnitteilla joku näyttely tai jalostustarkastus. Ehkä suurin uutinen on se, että isäntäväki on vähitellen saanut Viliin luottoa vapaana olemisen suhteen. Vilin omat reitit on vaan Vilin omia reittejä, ne täytyy kulkea!
Luca
Niinkuin jossain aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, kesän agilitytreenit on ollut niin ja näin. Ensi viikolla on syksyn viimeinen treenikerta, tammikuussa jatketaan taas. Omat agiesteet on olleet suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta kysymys kuuluukin, mihin ne sijoitetaan... Näyttelyitä on suunniteilla loppuvuodelle kaksi, ensi kesänä lähdetään sen viimeisen cacibin metsästykseen :) Lucan kolme pentuetta kasvaa kukin tahoillaan, innolla odotamme mitä tuleman pitää!
Tässä vielä tämänpäiväinen kuva:
 |
| Vasemmalta Vili, Luca ja Svea |
torstai 15. syyskuuta 2011
Koiran hankinnasta
Viime aikoina olen törmännyt "miksi juuri kääpiösnautseri?"-kysymyksen lisäksi myös pohdintoihin sekarotuisten ja paperittomien koirien hankinnasta.
"Miksi ottaisin paperillisen koiran, eihän se koira mitään niillä papereilla tee?"
Niinpä niin. Termi "paperillinen koira" tarkoittaa siis rekisteröityä koiraa. Koiralla on muukin identiteetti kuin se "meidän Jeppe". Koira on mikrosirutettu tai tatuoitu, eli siis tunnistusmerkitty. Suomen Kennelliitto asettaa rekisteröinnille tiettyjä ehtoja, ja joillakin roduilla on rotukohtaisia erityisvaatimuksia. Esimerkiksi narttujen pennuttamisesta on olemassa seuraavanlainen ehto;
Moni ihminen myös perustelee paperittoman koiran hankkimista sillä, että "ei sen kanssa missään näyttelyissä käydä." No, ei ne paperit näyttelyissä käymistä varten pelkästään olekaan. Paperillisen koiran ottaessasi tiedät, mistä pentu on tehty (tai ainakin dokumentit on olemassa). Kennelliitto rekisteröi jalostustietojärjestelmään (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?FCI=0) tuloksia terveystutkimuksista, näyttely- ja koetuloksista jne. Eihän koiran paperit sitä tietenkään takaa, että koirasi olisi terve. Ei sellaista lupausta kukaan pysty tekemään. Nykyään paperittomasta rotukoirasta (=sekarotuinen koira) pyydetään huikeita hintoja, joten onko se muutaman sadan euron säästö niin merkittävä? Kuitenkin jos mietitään kokonaisuudessaan koirasta aiheutuvia kuluja koko sen eliniän ajalta...
Jos otat paperittoman rotukoiran, mitkä ovat kasvattajan syyt jättää pentue rekisteröimättä? Yleensä se on raha. Pentuja tehdään ja myydään rahan takia, kaikki kulut pennuista minimoidaan. Tätähän siis kutsutaan pentutehtailuksi, uskokaa tai älkää. Usein terveystutkimukset ovat huonolla tolalla (niin vanhemmilla kuin pennuillakin), rokotukset ja madotukset retuperällä, ruoka on huonolaatuista (=usein halvinta mahdollista) jne jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Aiheeseen liittyen löytyy monia surullisia uutisia, tässä viime ajoilta yksi: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090814346020_uu.shtml
Voitte olla varmoja, että jatkan aiheesta vielä...
"Miksi ottaisin paperillisen koiran, eihän se koira mitään niillä papereilla tee?"
Niinpä niin. Termi "paperillinen koira" tarkoittaa siis rekisteröityä koiraa. Koiralla on muukin identiteetti kuin se "meidän Jeppe". Koira on mikrosirutettu tai tatuoitu, eli siis tunnistusmerkitty. Suomen Kennelliitto asettaa rekisteröinnille tiettyjä ehtoja, ja joillakin roduilla on rotukohtaisia erityisvaatimuksia. Esimerkiksi narttujen pennuttamisesta on olemassa seuraavanlainen ehto;
"Nartulla voidaan teettää enintään viisi (5) pentuetta siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen
syntyessä oltava kulunut vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle
yhden kerran ilman poikkeuslupaa ja tällöin seuraavan synnytyksen väli on oltava vähintään yksi vuosi"Moni ihminen myös perustelee paperittoman koiran hankkimista sillä, että "ei sen kanssa missään näyttelyissä käydä." No, ei ne paperit näyttelyissä käymistä varten pelkästään olekaan. Paperillisen koiran ottaessasi tiedät, mistä pentu on tehty (tai ainakin dokumentit on olemassa). Kennelliitto rekisteröi jalostustietojärjestelmään (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?FCI=0) tuloksia terveystutkimuksista, näyttely- ja koetuloksista jne. Eihän koiran paperit sitä tietenkään takaa, että koirasi olisi terve. Ei sellaista lupausta kukaan pysty tekemään. Nykyään paperittomasta rotukoirasta (=sekarotuinen koira) pyydetään huikeita hintoja, joten onko se muutaman sadan euron säästö niin merkittävä? Kuitenkin jos mietitään kokonaisuudessaan koirasta aiheutuvia kuluja koko sen eliniän ajalta...
Jos otat paperittoman rotukoiran, mitkä ovat kasvattajan syyt jättää pentue rekisteröimättä? Yleensä se on raha. Pentuja tehdään ja myydään rahan takia, kaikki kulut pennuista minimoidaan. Tätähän siis kutsutaan pentutehtailuksi, uskokaa tai älkää. Usein terveystutkimukset ovat huonolla tolalla (niin vanhemmilla kuin pennuillakin), rokotukset ja madotukset retuperällä, ruoka on huonolaatuista (=usein halvinta mahdollista) jne jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Aiheeseen liittyen löytyy monia surullisia uutisia, tässä viime ajoilta yksi: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090814346020_uu.shtml
Voitte olla varmoja, että jatkan aiheesta vielä...
tiistai 13. syyskuuta 2011
Lucan ensimmäinen valiojälkeläinen!
Hienoja uutisia kuului Raisiosta, jossa Lucan poika "Nicke" alias Pirius Natural Hype sai viimeisen sertinsä ja viimeisteli Suomen muotovalion tittelinsä! Nicken äiti on ihana Luna, Pirius Luna Lord.
2 vuotis-synttäreitä Nicke pentuesisarineen vietti elokuussa, ja ensimmäisessä näyttelyssä täytettyään 2 vuotta Nicke siis sai viimeisen sertin olemalla paras uros ja lopulta myös rotunsa paras :) Kiitos Päiville ja Hannulle, me ollaan niin mahdottoman ylpeitä! Poika aloitti näyttelyuransa viime vuoden joulukuussa Voittaja-näyttelystä, jossa sain kunnian esittää hänet. Tuloksena silloin junioriluokan toinen, häviten täpärästi juniorivoittaja-tittelin. Sen jälkeen sertit napsahtivatkin joka näyttelystä, yhteensä siis 4 näyttelyä tarvittiin valionarvoon :)
Tuomarina serbialainen Dusan Paunovic. Kiitos kuvasta Nora ja Markku!
2 vuotis-synttäreitä Nicke pentuesisarineen vietti elokuussa, ja ensimmäisessä näyttelyssä täytettyään 2 vuotta Nicke siis sai viimeisen sertin olemalla paras uros ja lopulta myös rotunsa paras :) Kiitos Päiville ja Hannulle, me ollaan niin mahdottoman ylpeitä! Poika aloitti näyttelyuransa viime vuoden joulukuussa Voittaja-näyttelystä, jossa sain kunnian esittää hänet. Tuloksena silloin junioriluokan toinen, häviten täpärästi juniorivoittaja-tittelin. Sen jälkeen sertit napsahtivatkin joka näyttelystä, yhteensä siis 4 näyttelyä tarvittiin valionarvoon :)
 |
| ROP Pirius Natural Hype - VSP Nero Argento's Ww Pilot Fantastica |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)