Meillä on perheenlisäystä! Viikko sitten lentokoneella Ruotsista saapui Svea, viralliselta nimeltään Hilfies Desoto Fireflite. Emä on upea Jatzers Hilary Ruff, isä on Turn Up Vis a Vis. Svea on yhteisomistuksessa Vilin kasvattajan, Busterin Anun aka MaBusterin kanssa. Kasvattaja Sophie toi Svean Suomeen, ja samalla reissulla käytiin Espoossa ihastelemassa Anun pentuja.
Nyt on viikko totuteltu yhteiseloon, pojat ottivat Svean hyvin vastaan. Luca oli aluksi kuin pentua ei olisi olemassakaan, Vilikin oli hieman varuillaan. Nyt Svean annetaan jo roikkua parrassa ja hyppiä selkään. Poikien onni on, että Svea ei pääse vielä hyppäämään sänkyyn eikä sohvalle ;)
Svea on ahne, oikeasti ahne. Huuto on hirveä, kun neitiä ei päästetä syömään poikien kupeista. Namit yritetään ottaa kädestä sormien kera.
Svea on niin virtaa täynnä oleva prinsessa, aivan hurmaava <3 Sophielle suuri kiitos mahdollisuudesta saada tämä tyttö Suomeen!
***
We have a new family member from Sweden, "Svea", Hilfies Desoto Fireflite (Jatzers Hilary Ruff X Turn Up Vis a Vis), co-owned with Anu Valve, kennel Busterin.
Our boys Luca and Vili were a little bit confused at first. Now Svea can tease them, and boys doesn't mind it at all. Boys jump in the sofa or bed to avoid her :D
Svea is so energetic and adorable little princess <3 Thanks Sophie for this great opportunity to have Svea here in Finland!
maanantai 18. huhtikuuta 2011
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Luca luonnetestissä
Suomen Kääpiösnautserikerho järjesti luonnetestin Somerolla 2.4 ja 3.4. Saimme Lucalle paikan sunnuntaille. Odotimme testiä mielenkiinnolla, selväähän on että Luca on oikein toimiva koira. Fiksu, jääräpäinenkin, mutta ulkokuoreltaan lähes koko maailmaa rakastava.
Lucan isä Nitro aka Morgensilber Brand New Nontoxic on saanut luonnetestistään korkeat pisteet, +240. Ja tässä yhteydessä en voi tarpeeksi korostaa sitä, että luonnetesti EI ole kilpailua pisteillä, vaan ensisijaisesti se antaa tietoa omasta koirasta, tietyillä osa-alueilla ja tiettyjen tuomareiden näkemänä.
Ensimmäisenä luonnetestissä tuomari haastatteli meidät, kyseli asuinolosuhteista, perheen muista koirista ja testattavan koiran asemasta laumassa jne. Sitten oli leikkimisen vuoro, ja kas kummaa, Lucaa ei kiinnostanutkaan leikki yhtään... Ei tuomarin kanssa puukapulalla, ei omalla lelulla, eikä millään muotoa myöskään emännän kanssa. Ympärillä oli siis paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ;)
Seuraavaksi oli kelkan vuoro, ensin Luca vähän katseli että täytyisikö tuohon nyt jotenkin muka reagoida. Kun kelkka tuli lähelle ja pysähtyi, Luca meni innoissaan ja rohkeasti sitä haistelemaan, kiva uusi kaveri.. ;) Seuraavaksi meidän piti kävellä kelkan lähtöpaikalta takaisin kelkan luokse, ja Luca käveli reippaasti koko matkan, eikä aristanut kelkkaa yhtään.
Kun toinen tuomareista tuli raipan kanssa meitä kohti, Luca epäröi hetken, mutta siinä samassa tajusi, että piru vie, sehän tulee päin. Niin asettui Luca pari askelta emännästä eteenpäin ja päästi karmean huudon tuomarille. Tuomari heitti piiskan pois ja kyykistyi, siinä samalla sekunnilla Luca kiipesi syliin ja oli niin kaveria.
Pimeässä huoneessa Luca teki niin tarkkaa jäljestystyötä, että tuomareitakin nauratti. Sentti sentiltä se kävi radan läpi, ja kun löysi emännän luokse, vilkaisi ja lähti pois. Eli parempaa palkkaa siis odotti ;) Tuomarit totesivat vielä, että eivät muista aikoihin nähneensä kenenkään koiran jäljestävän pimeässä huoneessa ;)
Seuraavaksi Luca vietiin seinään kiinni, ja omistaja poistui paikalta. Nurkan takaa tuli tuomari taas piiskan kanssa. Luca ei perääntynyt, haukahti kerran. Lucalla ei siis juurikaan ilmennyt tarvetta puolustaa itseään ihmiseltä. Ja tuomarin kaveria oltiin heti kun piiska laskeutui maahan ;)
Sitten oli vuorossa seinästä yhtäkkiä pomppaava lakana, sekä saman radan varrella tynnyri. No, Luca oli jo radan alkuvaiheessa sitä mieltä, että kiva temppurata.. Ja yritti merkkailla ja taisi merkatakin useamman kohdan. Lakana säikäytti vähän, Luca jatkoi kuitenkin kävelyä täysin normaalisti. Hetken päästä tynnyri tuli alas rymisten, ja Lucakin otti muutaman juoksuaskeleen. Uusintakierroksella Luca oli kuin mitään ei olisi viimeksi tapahtunutkaan, ja kävi rohkeasti haistelemassa (ja yritti merkata) tynnyrin.
Laukaukset eivät Lucaa hetkauttaneet mihinkään suuntaan, tuloksena siis täysin laukausvarma koira :)
Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen ja mielenkiintoinen. Suuria yllätyksiä ei tuloksissa tullut, hyvä niin :)
Lucan loppupisteet olivat +188, osa-alueet jakautuivat seuraavalla tavalla;
Toimintakyky +1, Kohtuullinen
Terävyys +1, Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
Hermorakenne +1, Hieman rauhaton
Temperamentti +3, Vilkas
Kovuus +3, Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, Hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, Laukausvarma
Matkaa jatkoimme Vilin kasvattajan Anun luokse Espooseen, 7,5 viikon ikäisiä musta-hopeita pentuja katsomaan <3 Pentueesta Busterin David ja Busterin Dagmar esiintyivät tänään televisiossa, FST5:n aamutv:ssä. Katsottavissa yle areenasta: http://areena.yle.fi/video/1301985715952
Lucan isä Nitro aka Morgensilber Brand New Nontoxic on saanut luonnetestistään korkeat pisteet, +240. Ja tässä yhteydessä en voi tarpeeksi korostaa sitä, että luonnetesti EI ole kilpailua pisteillä, vaan ensisijaisesti se antaa tietoa omasta koirasta, tietyillä osa-alueilla ja tiettyjen tuomareiden näkemänä.
Ensimmäisenä luonnetestissä tuomari haastatteli meidät, kyseli asuinolosuhteista, perheen muista koirista ja testattavan koiran asemasta laumassa jne. Sitten oli leikkimisen vuoro, ja kas kummaa, Lucaa ei kiinnostanutkaan leikki yhtään... Ei tuomarin kanssa puukapulalla, ei omalla lelulla, eikä millään muotoa myöskään emännän kanssa. Ympärillä oli siis paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ;)
Seuraavaksi oli kelkan vuoro, ensin Luca vähän katseli että täytyisikö tuohon nyt jotenkin muka reagoida. Kun kelkka tuli lähelle ja pysähtyi, Luca meni innoissaan ja rohkeasti sitä haistelemaan, kiva uusi kaveri.. ;) Seuraavaksi meidän piti kävellä kelkan lähtöpaikalta takaisin kelkan luokse, ja Luca käveli reippaasti koko matkan, eikä aristanut kelkkaa yhtään.
Kun toinen tuomareista tuli raipan kanssa meitä kohti, Luca epäröi hetken, mutta siinä samassa tajusi, että piru vie, sehän tulee päin. Niin asettui Luca pari askelta emännästä eteenpäin ja päästi karmean huudon tuomarille. Tuomari heitti piiskan pois ja kyykistyi, siinä samalla sekunnilla Luca kiipesi syliin ja oli niin kaveria.
Pimeässä huoneessa Luca teki niin tarkkaa jäljestystyötä, että tuomareitakin nauratti. Sentti sentiltä se kävi radan läpi, ja kun löysi emännän luokse, vilkaisi ja lähti pois. Eli parempaa palkkaa siis odotti ;) Tuomarit totesivat vielä, että eivät muista aikoihin nähneensä kenenkään koiran jäljestävän pimeässä huoneessa ;)
Seuraavaksi Luca vietiin seinään kiinni, ja omistaja poistui paikalta. Nurkan takaa tuli tuomari taas piiskan kanssa. Luca ei perääntynyt, haukahti kerran. Lucalla ei siis juurikaan ilmennyt tarvetta puolustaa itseään ihmiseltä. Ja tuomarin kaveria oltiin heti kun piiska laskeutui maahan ;)
Sitten oli vuorossa seinästä yhtäkkiä pomppaava lakana, sekä saman radan varrella tynnyri. No, Luca oli jo radan alkuvaiheessa sitä mieltä, että kiva temppurata.. Ja yritti merkkailla ja taisi merkatakin useamman kohdan. Lakana säikäytti vähän, Luca jatkoi kuitenkin kävelyä täysin normaalisti. Hetken päästä tynnyri tuli alas rymisten, ja Lucakin otti muutaman juoksuaskeleen. Uusintakierroksella Luca oli kuin mitään ei olisi viimeksi tapahtunutkaan, ja kävi rohkeasti haistelemassa (ja yritti merkata) tynnyrin.
Laukaukset eivät Lucaa hetkauttaneet mihinkään suuntaan, tuloksena siis täysin laukausvarma koira :)
Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen ja mielenkiintoinen. Suuria yllätyksiä ei tuloksissa tullut, hyvä niin :)
Lucan loppupisteet olivat +188, osa-alueet jakautuivat seuraavalla tavalla;
Toimintakyky +1, Kohtuullinen
Terävyys +1, Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
Hermorakenne +1, Hieman rauhaton
Temperamentti +3, Vilkas
Kovuus +3, Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, Hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, Laukausvarma
Matkaa jatkoimme Vilin kasvattajan Anun luokse Espooseen, 7,5 viikon ikäisiä musta-hopeita pentuja katsomaan <3 Pentueesta Busterin David ja Busterin Dagmar esiintyivät tänään televisiossa, FST5:n aamutv:ssä. Katsottavissa yle areenasta: http://areena.yle.fi/video/1301985715952
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Lisää vuoden näyttelykoiratuloksia
Ilmoitimme Lucan mukaan myös agilityseuramme, Virtain Kirsut ry:n vuoden näyttelykoirakisaan. Kovatasoisessa kisassa Luca sijoittui hienosti 8. sijalle yhdessä kahden muun koiran kanssa :) Pisteitä Luca keräsi 48.
Nanan ja Lucan pennut
Lucan ja Nanan pennut syntyivät 18.3, 2 urosta ja 3 narttua :) Synnytys sujui hyvin, ja äiti-Nana hoitaa pentujaan mallikkaasti! Nyt pennut ovat siis ehtineet reilun viikon ikään, ja pentulaatikossa kaikki hyvin :) Lisätietoja Kennel Doctor's Orderin sivuilta; http://doctorsorderkennel.com/.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Vuoden kääpiösnautseri '10
Suomen Kääpiösnautserikerho ry palkitsi vuoden 2010 menestyneimmät kääpiösnautserit vuosikokouksessaan.
Kuten myös edellisvuonna, tänäkin vuonna Luca palkittiin toiseksi parhaimpana musta-hopeana kääpiösnautseriuroksena :)
Kuten myös edellisvuonna, tänäkin vuonna Luca palkittiin toiseksi parhaimpana musta-hopeana kääpiösnautseriuroksena :)
perjantai 25. helmikuuta 2011
Ajatuksia koiranäyttelyistä
Ensimmäisessä koiranäyttelyssäni kävin vuonna 2008, ainakin muistaakseni. Silloin en omistanut yhtäkään koiraa, sattui vaan kotipaikkakunnalla olemaan näyttely, jonne mentiin huvin vuoksi katsomaan. Sinne mentiin nauramaan ihmisille, jotka kuljettavat koiria ympyrää narun perässä jonkun ihmisen edessä, joka muutaman minuutin silmäyksellä olevinaan siitä koirasta osaa kertoa kaiken.
No. Lokakuussa 2008 mentiin jo oman koiran kanssa näyttelyyn, vähän skeptisellä asenteella kylläkin. Kyseessä oli erikoinäyttely, jossa Luca esiintyi pentuluokassa. Mitään ei mistään tajuttu, taas ne ihmiset vaan vei koiria narun perässä ympyrää, ja välillä edestakaisin. Tällä kertaa se oma koira oli yksi niistä ympyrää pyörivistä, "näyttelykoirista".
Helmikuussa 2009 suostuttiin viemään koiramme lähikaupungin näyttelyyn, kunhan joku muu vaan menee sen kanssa sinne kehään. Nyt asenne ei ollut ehkä enää niin skeptinen, mutta mitään järkeähän touhussa ei edelleenkään ollut. Oma koira sijoittui, sai ensimmäisestä virallisesta näyttelystään ensimmäisen sertinsä, ja siitä se sitten lähti.
Sitten koiranäyttelyt ovat vieneet mennessään. "Turkkirodun", eli rodun jonka turkki on välillä pitkä ja välillä lyhyt(jopa kalju), kanssa näyttelyt saavat oman haasteensa. Turkin täytyy olla ihannepituudessaan näyttelyissä. Näin ollen samalla turkilla ei voi käydä näyttelyissä kovin pitkään, joten suunnittelu on kaiken a ja o.
Olen siis itse kuulunut niihin, joiden mielestä koiranäyttelyt ovat naurettavia, käsittämättömiä tilaisuuksia, jonne en ikinä menisi, vaikka koiran omistaisinkin. No, nykyään taas olen sitä mieltä, että koiranäyttelyt ovat harrastus siinä missä muutkin. Näyttelyitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Joskus käy niin, että tuomari tykkää, ja joskus voi käydä myös niin, että tuomari ei tykkää. Kuitenkin koiranäyttelyissä, kuten muissakin koiraharrastuksissa kyse on (ainakin itseni mielestä), koiran kanssa yhdessä tekemisestä. Voittaminen ja pärjääminen tuntuvat todella upealta, välillä häviö harmittaa. Niin on myös esimerkiksi agilityssä, aina ei voi voittaa!
Kyse ei aina ole titteleistä, serteistä, pokaaleista ja muista palkinnoista, vaan juuri niistä ihmisistä näyttelykehän laidalla ja siitä omasta koirasta, joka on aina se paras, sanoi tuomari mitä tahansa.
Omista koiristani toisesta ei ikinä tule "näyttelykoiraa", vaikka upea koira ulkomuodoltaan onkin. Purentavika estää näyttelyissä pärjäämisen, mutta ei se koiran arvoa himmennä! Silti, tämäkin koira on yhtä rakas kuin meidän perheen "näyttelykoira". Itse asiassa en edes ymmärrä käsitettä "näyttelykoira", meillä ainakin molemmat koirat ovat rakkaita "kotikoiria". Ovatko kotikoira ja näyttelykoira jollain lailla toistensa vastakohtia?
Tämän paasaamisen lopuksi, haluan erityisesti kiittää ihmisiä, jotka ovat meidät koiranäyttelyiden maailmaan tutustuttaneet. Ilman teitä, olisi jäänyt hieno harrastus löytämättä!
No. Lokakuussa 2008 mentiin jo oman koiran kanssa näyttelyyn, vähän skeptisellä asenteella kylläkin. Kyseessä oli erikoinäyttely, jossa Luca esiintyi pentuluokassa. Mitään ei mistään tajuttu, taas ne ihmiset vaan vei koiria narun perässä ympyrää, ja välillä edestakaisin. Tällä kertaa se oma koira oli yksi niistä ympyrää pyörivistä, "näyttelykoirista".
Helmikuussa 2009 suostuttiin viemään koiramme lähikaupungin näyttelyyn, kunhan joku muu vaan menee sen kanssa sinne kehään. Nyt asenne ei ollut ehkä enää niin skeptinen, mutta mitään järkeähän touhussa ei edelleenkään ollut. Oma koira sijoittui, sai ensimmäisestä virallisesta näyttelystään ensimmäisen sertinsä, ja siitä se sitten lähti.
Sitten koiranäyttelyt ovat vieneet mennessään. "Turkkirodun", eli rodun jonka turkki on välillä pitkä ja välillä lyhyt(jopa kalju), kanssa näyttelyt saavat oman haasteensa. Turkin täytyy olla ihannepituudessaan näyttelyissä. Näin ollen samalla turkilla ei voi käydä näyttelyissä kovin pitkään, joten suunnittelu on kaiken a ja o.
Olen siis itse kuulunut niihin, joiden mielestä koiranäyttelyt ovat naurettavia, käsittämättömiä tilaisuuksia, jonne en ikinä menisi, vaikka koiran omistaisinkin. No, nykyään taas olen sitä mieltä, että koiranäyttelyt ovat harrastus siinä missä muutkin. Näyttelyitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Joskus käy niin, että tuomari tykkää, ja joskus voi käydä myös niin, että tuomari ei tykkää. Kuitenkin koiranäyttelyissä, kuten muissakin koiraharrastuksissa kyse on (ainakin itseni mielestä), koiran kanssa yhdessä tekemisestä. Voittaminen ja pärjääminen tuntuvat todella upealta, välillä häviö harmittaa. Niin on myös esimerkiksi agilityssä, aina ei voi voittaa!
Kyse ei aina ole titteleistä, serteistä, pokaaleista ja muista palkinnoista, vaan juuri niistä ihmisistä näyttelykehän laidalla ja siitä omasta koirasta, joka on aina se paras, sanoi tuomari mitä tahansa.
Omista koiristani toisesta ei ikinä tule "näyttelykoiraa", vaikka upea koira ulkomuodoltaan onkin. Purentavika estää näyttelyissä pärjäämisen, mutta ei se koiran arvoa himmennä! Silti, tämäkin koira on yhtä rakas kuin meidän perheen "näyttelykoira". Itse asiassa en edes ymmärrä käsitettä "näyttelykoira", meillä ainakin molemmat koirat ovat rakkaita "kotikoiria". Ovatko kotikoira ja näyttelykoira jollain lailla toistensa vastakohtia?
Tämän paasaamisen lopuksi, haluan erityisesti kiittää ihmisiä, jotka ovat meidät koiranäyttelyiden maailmaan tutustuttaneet. Ilman teitä, olisi jäänyt hieno harrastus löytämättä!
torstai 17. helmikuuta 2011
Pentuja odotettavissa/Puppies expected
FI MVA EE MVA HeW-10 Argentonero Dandelion X FI MVA Afunique Qaanaaq
Lucan ja Nanan treffit 16.1 ovat tuottaneet toivottua tulosta, ja ultraus 11.2 kertoi n. 4 pennun olevan odotettavissa n. 20.3.11!!!
Pennut syntyvät Vaasassa, Kennel Doctor's Order: http://www.doctorsorderkennel.com/
Lucan ja Nanan treffit 16.1 ovat tuottaneet toivottua tulosta, ja ultraus 11.2 kertoi n. 4 pennun olevan odotettavissa n. 20.3.11!!!
Pennut syntyvät Vaasassa, Kennel Doctor's Order: http://www.doctorsorderkennel.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)