Hirvensalmen reissu ja Kangasniemi KR 13.5.10

Helatorstain aattona, keskiviikkona 12.5 lähdettiin ajelemaan kohti Hirvensalmea ja kasvattaja-Johannan mökkiä. Aiemmista suunnitelmista poiketen, myös Juha ja Vili pääsivät lähtemään mukaan. Sekalaiseen seurakuntaan mökillä kuuluivat siis meidän koko poppoo, Johanna ja Senna-mummo sekä Henna ja Jure. Illalla syötiin ja juotiin, saunottiin, paistettiin makkaraa takassa ja puhuttiin niitä näitä, eli koirajuttuja laidasta laitaan ;). Yöllä mahataudinpoikanen yritti ottaa yliotteen, mutta hyvän lääkityksen turvin me kaikki pääsimme näyttelypaikalle Kangasniemelle.
Mahaa kipristi (oliko sitten mahatautia vai ei) ennen kehää, ja taisi siinä myös muutama tiukempi komento käydä kennelpojan (lue: Juha) suuntaan ;) Alkoi vähän hirvittämään kun rodun erikoistuomari Marianne Holm jakoi laatuarvostelunauhoja keltaisesta vaaleanpunaiseen. Meidän vuoro tuli, Luca liikkui hienosti, ja seisoi pöydällä hienosti siihen asti kunnes mittatikku otettiin esiin. Sitten alkoi hirveä nojaaminen mammaan päin, tuomarikin sanoi Lucalle "Nyt yrität kyllä feikata" ;) Jotain mittaa sieltä kuitenkin saatiin, ja laatuarvosteluksi erinomainen! Luca oli ainoa erinomaisen saanut uros, joten samalla varmistui Suomen muotovalion arvo! :) Rotunsa paras-arvon sai paras narttu, joten Luca palkittiin vastakkaisen sukupuolen parhaana. Rodun erikoistuomarin hieno arvostelu lämmitti mieltä;
"Hyvin urosmainen tasapainoinen kokonaisuus, koon ylärajoilla. Upeailmeinen uroksen pää, erinom. kaula ja eturinta, rintakehä saisi olla pidempi, erinom. perä, kaunis ylälinja, karkea runkoturkki. Turhan alleviivaava trimmaus, liikkuu hyvin."
AVO1, Finnsieger-piste, PU1, SERT->FI MVA, VSP


Avoimen luokan voitolla tienattiin myös ensimmäinen Finnsieger-piste! Juhan kanssa juuri yksi päivä mietittiin, että Luca sai kahdesta ensimmäisestä näyttelystään (Tampere ja Mänttä) molemmista sertin, ja nyt ensimmäisestä näyttelystä yli 2-vuotiaana muotovalion arvoon oikeuttavan, kolmannen sertin.
Meidän porukan päivän saldona oli siis; Jure: PU2, vasert Senna: PN2, ROP-vet Luca: SERT, VSP, FIN MVA
Kiitokset menevät Johannalle tästä upeasta herrasta, Ninnille upeasta trimmistä ja Johannalle, Senna-mummolle sekä Hennalle ja Jurelle upeasta mökkiseurasta.

Kuulumisia

Meillä vietettiin joku aika sitten Vilin nimipäiviä ja Lucan 2v-synttäreitä. Perinteisesti, juhlaan kuului osana maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä.

Pari päivää sitten Vilin kanssa tehtiin ensimmäinen jälki, ja ai että se oli mukavaa! Muutava lihapulla jäi välistä, mutta mitäs pienistä. Vilin keskittyminen oli aivan mahtavaa, ja kaikista hienointa oli löytää se asia, josta Vili selvästi nauttii. Vilin kanssa on myös harjoiteltu vapaana olemista, 13 metrin pituinen naru perään. Kyllähän Vili luoksetulon jotenkin ymmärtää. Vili lähtee Lucan perässä lähtee täysiä tulemaan kohti, mutta kohdalla vetää hirveetä kyytiä sivuun puskaan, tai vaihtoehtoisesti ohi. Tätä siis treenailemme edelleen.
Vili on koko talven repinyt orapihlaja-aidan nurkkaan reikää. No, muutama päivä sitten molemmat herrat meni ihan sekaisin, kun juoksuinen mäyräkoiranarttu pyörähti aidan vierestä. Vili otti ja hyppäsi aidan päälle, kaikki neljä tassua kapean aidan päällä. Muutaman sekuntin herra siinä huojui, eikä tietenkään välittänyt kielloista, vaan hyppäsi reteesti kovalla työllä tekemästään aukosta ja meni ihanan tytön luo. Ja Lucaa harmitti suunnattomasti... Isäntä sitten kiersi etupihan kautta hakemaan karkulaisen kotiin, ilman minkäänlaisia vastusteluja.
Luca siis vietti 2v-synttäreitään 7.4. Tämähän tarkoittaa sitä, että nyt Lucan on mahdollisuus saada Suomen muotovalion arvo, jos saa sertin näyttelystä. Tasan viikon päästä on jännät paikat, ensimmäinen yritys on silloin. Luca on saanut mukavasti massaa, ja lauantaina mennään kummitäti-Ninnille näyttelytrimmiin. Pientä ulkomaan reissua on myös suunnitteilla, siitä lisää myöhemmin ;)

Kevättä

Niin lähti Lucan karva, ja voi kamala miten pieni se sen alla olikaan! Oli odotettavissa, että raju ripuli/oksennustauti vei paljon massaa pois, mutta todella hoikka poika sieltä karvan alta kuoriutui. Tämän lisäksi ilmojen lämpeneminen ja naapuruston narttukoirien juoksut vie Lucan pään ihan sekaisin, ruoka maistuu silloin tällöin, illalla istutaan pimeässä huoneessa, kiljutaan, vähän täristään ja uneksitaan ihanista tytöistä. Vili tottakai ottaa mallia isommasta, yhdessä ne istuu ruokakuppien viereen ja tuijottaa silmiin. Miten meidän ahmateista on pienessä hetkessä tullut näin ronkeleita?
Ja Vili. Se on ihan mahtava persoona, päivä päivältä tuota pientä otusta alkaa tuntemaan enemmän. Takapihalle juostaan kauhealla vauhdilla repimään orapihlaja-aitaa, isoista ja terävistä piikeistä huolimatta. Pikkulinnut on ihania, ja ison lumikasan päältä niitä on kiva tarkkailla. Vilin karva on niin mahtava, tiheää ja karkeaa kuin mikä.
Kohta olisi aika ilmoittaa Lucaa kesän näyttelyihin, vähän jo alkaa jännittää! Silmä kovana myös tarkkaillaan agilityn alkeiskurssin alkamista. Hirveä into olisi myös alkaa harrastaa Vilin kanssa esim. jälkeä, niin mahtava nuuskuttaja ja taitava nenän käyttäjä se on!

Vuoden kääpiösnautseri '09

Kääpiösnautserikerhon vuosikokouksessa 21.2 palkittiin vuoden 2009 menestyneimpiä koiria mm. näyttelymenestyksen perusteella. Meidän Luca-rakas sijoittui musta-hopeissa uroksissa toiselle sijalle! <3 Voitto meni odotetusti hienolle Fillelle (Noble Monument's Fit For Beries), onnea!
Nyt me odotellaan kummitäti Ninniä saapuvaksi lähiaikoina, jotta päästään Lucan tukan kimppuun. Tuossa karvamäärässä alkaakin olla jo vähän kuuma välillä, onhan kelit sentään tänään käyneet pikkaisen plussan puolella ;)

Espoon reissu ja luuserilenkki

Länsi-Uudenmaan kääpiösnautserit eli luuserit järjestivät käppänäkävelyn ystävänpäivänä Siuntiossa. Meidän miesvoittoinen seurue lähti jo edellisenä päivänä kohti Espoota Vilin kasvattajan Anun luokse. Anun luona oli myös poikien kummitäti Ninni, joka tuttuun tapaansa vei pojilta karvoja. Vili nypittiin ja siistittiin ja melko kalju pojasta tuli, mutta kuinka hieno pieni poika se onkaan <3 Lucalta nypittiin säkä, ja parin viikon päästä jatketaan ottamalla kaikki karva irti mikä vaan lähtee!
Illalla pureuduttiin myös Vilin lenkillä käyttäytymiseen, siihen hirveään huutoon ja johonkin kummalliseen "tilaan" menemiseen. Silloin tuohon pieneen mieheen ei saa mitään kontaktia, huuto on hirveä ja kaikkea mitä näkee täytyy kommentoida haukkumalla. Viikko sitten tämä kärjistyi karkaamiseen, jossa meinasi käydä pahasti. Tässä meillä on projektia, ja nyt jo vajaassa viikossa uloslähtöä ja itse lenkillä olemista on saatu sen verran rauhoitettua, että lenkkeily alkaa olemaan jopa miellyttävää puolin ja toisin! Joskus vaan tuntee itsensä niin tyhmäksi, kun antaa pienistä asioista muodostua ongelmia, jotka voivat paisua todella isoiksi. Onneksi meillä on niin ihania ihmisiä ympärillä, jotka jaksavat auttaa ja opastaa!
Ystävänpäivän aamuna lähdimme Espoosta kohti Siuntiota. Parikymmentä ihmistä ja koiraa puolentoista tunnin metsälenkillä, ja mukavaa oli. Lenkin kruunasi kahvit ja laskiaispullat. Anu osti vielä samaiselta reissulta Vilille fleecetakin, pääkallokuviolla tottakai ;)
Kiitos mukavasti viikonlopusta kaikille mukana olleille! Kiitos Anulle yöpaikasta, ja Ninnille avusta taas kerran :)

Vilin purukalusto ja pikku-potilas

7. päivä tammikuuta oli Vilin hampaiden jälkitarkastuksen aika (vaikka ainakin omistajien mielestä vähän liiankin hyvin toimii virheellinenkin purenta ;)). Ajomatka Kirkkonummelle, eläinlääkäri vilkaisi suuhun ja sanoi että hyvät on! Mikä helpotus, purenta saatiin korjattua yhdellä toimenpiteellä, eikä tarvitse ryhtyä oikomishoitoihin tai muihin raskaisiin projekteihin!
Lucallahan on hieman matkapahoinvointia, menomatkalla oksensi kerran, mutta paluumatka sujui hyvin. Seuraavana aamuna herättiin siihen, kun Luca oksensi. Makuuhuone oli aikamoinen näky, oksennusta ympäriinsä, ja toinen oli vielä yrittänyt siivota peittelemällä niitä päiväpeitolla... No, ei kun siivoamaan, ja koirat pihalle aamupissalle ja soitto eläinlääkärille. Samalla kun eläinlääkäri vastasi, Luca alkoi oksentamaan lumelle verta ja myös ripuloimaan. Silloin iski paniikki, onneksi eläinlääkäri oli rauhallinen ja kehotti tulemaan vastaanotolle jos tilanne ei rauhoitu. Ei rauhoittunut, joten auto käyntiin ja Keuruulle. Eläinlääkäri tutki ja totesi että ei ole ainakaan vierasesineitä suolistossa, antoi niskaan estopiikin pahoinvointiin ja reseptin samaiseen lääkkeeseen. Lähdettiin kotiin, ja ilta sujui melko rauhallisesti pientä ripulointia luukunottamatta, kuten myös seuraava aamu ja päivä.
Illalla kun tulin töistä, Luca tuli reippaana tapansa mukaan ovelle tervehtimään. Luca yritti nostaa etutassut syliin, mutta silloin takajalat petti alta. Reppana ei jaksanut kunnolla edes kävellä, joten ensin soitto kasvattaja-Johannalle ja myöhemmin yöllä eläinlääkärille, kun Luca ei enää jaksanut muuta kun makoilla, tärisi ja oli kivulias. Juha valvoi Lucan kanssa aamu 7 asti ja juotteli ruiskulla. Koska tila ei ollut aamuun mennessä yhtään korjaantunut, soitettiin uudestaan eläinlääkärille. Itse menin iltavuoroon töihin, ja Juha lähti äitinsä ja Lucan kanssa Tampereelle eläinlääkäriin. Tampereella eläinlääkäri antoi kehuja erinomaisesta hoidosta, kuulemma harvoin koira on niin hyvässä kunnossa kolmen päivän mahataudin jälkeen. Luca sai antibioottikuurin suolistotulehdukseen ja oli jo illalla paljon virkeämpi. Vielä parin päivän ajan maha oli sekaisin, mutta Luca piristyi huomattavasti. Kummitäti-Ninnin suosittelemalla kananmuna-porkkanasose kuurilla oltiin, ennen kuin siirryttiin vähitellen takaisin omaan ruokaan.
Tauti meni ohi, vaikka vieläkään ei tiedetä mikä tämän aiheutti. Viliin tauti ei tarttunut, onneksi! Pienen ja 7kk:n ikäisen koiran kohdalla tilanne olisi ollut vieläkin kriittisempi. Nyt Luca on aivan ihana oma itsensä, mitä nyt murrosiän merkit alkavat näkyä pienenä vastaan hangoitteluna ;)

Vuoden 2010 alkua

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ainakin Vilillä.
Normaali lauantai-ilta, sauna lämpiämässä ja pojilla normaalit vouhotukset. Lauantain kunniaksi pestiin Vilin tassut ja parta ennen saunaan menoa. Siellä me tyhmät ihmiset sitten saunottiin autuaan tietämättöminä. Mikä lie sisäinen optikko Vilissä herännyt, kun saunasta tullessa olohuoneen matolla odotti tälläinen näky:

Toinen sanka irti ja toinen vääntynyt, toinen linssi irti ja pienen pieniä pilkkuja linsseissä. Vaan miten oli tuo pieni tasmanian tuholainen saanut lasit haltuunsa? No tottakai kiipeämällä tietokonepöydän tuolille ja ottamalla ne pöydältä. Kyllä optikkoliikkeen myyjää nauratti, kun laitoin jotkut silmälasien tapaiset tiskille.
Tarinan opetus; älä suututa pientä kääpiösnautseria.